Tulipahan tuossa vedettyä kevään ensimmäinen juoksulenkki, teki kyllä höpöä. Jalat huutaa leipää, mutta mieli on kirkas ja pirteä, joten on otollinen aika päivittää blogia. Walter Power ilmoitti ajaneensa Mooses-partansa pois, isä osti eilen auton ja vaihtoi sen heti tänään uuteen, ja huomisen Lidl-illan jälkeen pitäisi mennä siskolle syömään munkkeja ja juomaan simaa.
Sitä odotellessa voisin hypettää erästä levykokoelmani helmeä. Alkuvuodesta eräs hyvä ystävä lainasi Reader’s Digestin tuottamaa kuuden levyn Motown-kokoelmaa, jolta nokkelana poikana kopioin itselleni parhaat päältä. Motown on legendaarinen amerikkalainen levy-yhtiö, jonka mustaihoinen Berry Gordy perusti 60-luvun alussa menestyäkseen julkaisemalla oman rodun musiikkia. Ekat studiotilat löytyivät suunnilleen oman kämpän kellarista, mutta menestyksen myötä toimistoa ilmestyi muihinkin kaupunkeihin kuin koti-Detroitiin.
Jätkä rustasi itsekin vähän biisiä mutta antoi päävastuun tallin omille hitintekijöille, joihin kuuluivat mm. Smokey Robinson ja kolmikko Holland-Smith-Holland. Gordy oli etevä bisnesmies, ja onnistui “huijaamaan” artistejaan aika lailla. Jos esimerkiksi toinen yhtiö maksaisi esiintyjälle tekijänoikeusmaksuja kaksi dollaria, hyvä kun motownilaiset saivat neljännesdollarin. Jos halusi vaihtaa yhtiötä, Gordylle jäisi oikeudet kaikkiin Motown-levytyksiin – myös niihin, joita ei julkaistu. Loikatessaan Epicille Jackson 5 joutui vaihtamaan bändin nimen, sillä Motown omisti oikeudet Jackson viitoseen. Että semmosta. Muuten toiminta oli top-notch, bändit pistettiin aina yhtiön omaan artistikouluun, jossa opetettiin starailun aakkoset ja esiintymistekniikkaa, mm. miten laskeudutaan portaita kuikuilematta alaspäin.
No ketkäs siellä sitten loivat uraa? No vittu kaikki: Marvin Gaye, Stevie Wonder, Diana Ross, Martha Reeves & The Vandellas, Jackson 5 (kun pojat lähtivät Epicille, Jermaine Jackson jäi yhtiöön sooloilemaan, huonolla menestyksellä tosin, mutta kun tuli mentyä naimisiin Gordyn tyttären kanssa), The Four Tops, The Temptations… the list goes on and on… Legendaa ja klassikkolevyä toiseen perään.
Enpä tiedä, mikä yhtiön nykytila on, paitsi että se kuuluu nykyään Universalille, joka on hyödyntänyt mustaa aarreaittaa julkaisemalla läjäpäin remastereita.
Esimerkkinä levy Classic Jackson 5, joka sisältää pari vinhaa hittiä, mutta suurin osa on juurikin niitä ennen julkaisemattomia kipaleita, joita bändi ehtikin levyttää sadoittain. En tällä kertaa luennoi enempää Jacksoneista, mutta joskus on kyllä pakko ostaa Michaelin HIStory-DVD, jolta löytyy historiallinen pätkä Motownin 25-vuotisjuhlasta vuodelta ’82 tai ’84 suunnilleen. Michael esiintyi juhlassa ensin veljesten kanssa ja sitten sooloili Billie Jeanin esitellen ensi kertaa moonwalkinsa. Huikea pätkä, siellä kun olisi voinut olla paikan päällä…
No mutta, se lyhyestä Motown-historiikistani. Käytin lähteinä Motown-kokoelman mukana ollutta tekstiä ja J. Randy Taraborellin Michael Jackson -elämäkertaa, joskin hatara muistini tiivisti tekstiä aika lailla. Eiköhän tää sota ole nyt sodittu. Ei siis muuta ku be seein’ ya! Pidä ittes… jonakin. Moro!
1 comment