Hiipivä Kerkko Piilotettu Valkama

PÄIVITYS 2/2012: Kirjoitus elokuvan 10-vuotisjuhlaversiosta lisätty blogin Film February -kategoriaan.

Kuume nousi viime keskiviikkona jopa 38 ja puoleen asteeseen, mutta seuraavana aamuna lämpö oli taas normaali, aivan kuten ounastelinkin. Tuli sykittyä töissä yli yksitoista tuntia ylitöitä viime viikolla, ja sunnuntaina myymälävastaava oikein tekstaili kehuakseen, miten hyvään kuntoon kauppa oli laitettu lauantaina. Kato Kerkko hoitaa ni se on…no joo paremman puutteessa.

Espoon vampyyrit menivät Matisyahun keikalle Nosturiin, toivottavasti tykkäsivät amerikkalaisen ortodoksijuutalaisen reggaeräpistä. Perjantaina on sitten Marian tuparit ja Elisan synttärit, joihon pitäisi Walter Powerinkin tulla. Attekin yhteysteli tuossa lukujen lomassa (se luki tenttiin ja mä pääsykokeisiin) ja jubailtiin niitänäitä. Huomenna Veeran pitäisi tulla leikkaamaan mun reuhka taas nätiksi.

Ehkäpä Aten meseilyn innoittamana äidyin tässä iltasella katsomaan pitkästä aikaa vuoden 2002 abileffamme Hiipivä Kerkko Piilotettu Valkama.

Alun perin Nikkar Itch Projectiksi  nimetty kulttielokuva parodioi pääosin ensimmäistä Levottomat-elokuvaa ja Päivääni murmelina, ja sisälsi viittauksia mm. Sormusten Herraan, Tähtien Sotiin, Salkkareihin, Jurassic Parkiin ja moneen muuhun enemmän tai vähemmän nörttielokuvaan.

Elokuvaa kuvattiin suunnilleen syyskuusta joulukuun vikoihin koulupäiviin vuonna 2001, ja vuodenvaihteen jälkeinen editointi vei ehkä kuukauden puolitoista.

Perusidea oli jo Nikkar Itchin aikoihin selvillä, mutta olin esim. ajatellut että yksi opettajista (Seppo Visti) soluttautuisi poikaporukkaan vaihto-oppilaana Korsosta ja lopulta vangitsisi päähenkilö Keken rehtorin puhuttelua varten pikkuaudikseen. Hylkäsin idean mm. kuvausaikataulujen sopimisen vaikeuden takia.

Olin myös ajatellut, että leffa alkaisi elokuvan trailerilla, joka loppuisi suunnilleen sanoihin ”…ja näette sen….nyt!” tai jotakin sellaista. Pojat eivät innostuneet ideasta. No joo, oikeastaan olisin vaan halunnut käyttää Antiloopin Autoload-biisiä leffassa, ja traileriin se olisi sopinut oivallisesti.

Juoni tiivistettynä
Tarina alkaa, kun päähenkilö Kerkko eli Keke herää nähtyään toistuvaa painajaista koulunsa opettajakunnasta. Hän tajuaa myöhästyvänsä koulusta ja lähtee juosten kohti koulua. Matkalla hän törmää rehtori Kinnulaan, ja löytää tältä pudonneen sormuksen.

Nopeasti Keke huomaa sormuksen taikavoimat, jotka saavat saman päivän toistumaan uudelleen ja uudelleen. Keke tietää, että saadakseen asiat takaisin raiteilleen hänen täytyy selvittää totuus opettajien salaliitosta ja Kinnulan suunnitelmasta herättää henkiin LIITUkauden suurin peto – VALKAMA! Matkalla kohti pimeyden sydäntä Kerkko löytää rakkauden ja katselee Levottomia. Koulutehtävätkin pitäisi ehtiä tekemään…

Tuotannon alkumetrit
Alun perin Salosen Kari halusi tehdä abileffan, mutta olin silti hautonut leffaideaa jo pitkään. Kun sitten tulin kysäisseeksi Karilta leffanteon sujumisesta jätkä ihmetteli, että ”Ai, pitikö mun tehdä se”. En paljoa miettinyt vaan otin homman pohkeeseen ja väänsin käsiksen suht nopeasti kasaan.

Pojat  suostuivat onneksi auttamaan projektissa, mikä olikin maailman hienoin juttu. Sai toteuttaa omaa unelmantapaista parhaiden kavereiden kanssa… Poikien kanssa ideoitiin kaikenlaista, mutta olin kyllä aika natsina koko ajan sillattis, että teksti oli 99% mun käsialaa mainoskatkoja myöten.

Totta kai improvisoitiin paljon ja säädettiin yhdessä mutta runko säilyi aina samana. Toimin siis näyttelijänä, ohjaajana, kuvaajana, tuottajana (eli lainasin koulun kameran, varasin ajat editointilaitteistolle ja maksoin videokasetit), vastasin soundtrackistä (Juha toi yhden levyn Mosh’n’Go -mainosta varten) ja ”sävelsin” originaalimusat (Lessmann Theme, Mosh’n’Go -tunnari) sekä päätin pääosin kuvaus-paikoista. Mikko ja Ville kuvasivat, Tomi ja Juha kuskasivat kalustoa ja henkilökuntaa, Mikko ja Juha olivat editointivelhoja. Juha oli myös prop master ja näytteli leffassa Tomin, Aten ja Villen ohella. Vaikka pomotin hauskanpidon ohessa, jätkät jaksoivat jatkaa ja olivat innolla mukana.

Opettajista saatiin mukaan Valkama, Liuskari (jonka roolin olin alunperin ajatellut Siukoselle) ja Kinnula puherooleihin. Painajaisjaksoissa kummittelivat lisäksi Brunila-Kovanen, Sirpa Lappalainen, Karkela, Merja Hytönen, pikkuserkkuni Merja Juhala, Visti ja Matti Kortelainen. Valkamalla ja Kinnulalla oli yhteisiä kohtauksia, kummankin osuudet kuvattiin kuitenkin eri päivinä. Movie magic…

Kuvaa kahdesti kaikki, mitä et käytä
Kuvaukset hoidettiin vähän kerralla purkkiin -meiningillä, joten monissa otoksissa katseet harhailevat, ihmiset hymyilevät ja unohtavat vuorosanojaan, ja niin edelleen. Hommat meni kyllä monta kertaa uusiksikin, kun alettiin vaan nauraa omille vitseille, tai kun Liuskari ei tajunnut, ettei hänen tarvinnut oikeasti laulaa Bobby McFerriniä sanasta sanaan – kuitenkin laitettaisiin oikea laulu jälkeenpäin päälle.

Lessmann-mainos kuvattiin kahteen kertaan, ja jälkimmäisellä kerralla oli jo melkein pakkasta, mutta silti hilluttiin avonaisissa flanellipaidoissa Häklin montulla (eikä jälkimmäistä kertaa edes käytetty leffassa!). Samoin Kallen kalliorokkailut kuvattiin kahdesti; tokalla kerralla jätkän kauluspaidan alle ilmestyi villapaita.

Leffassa piti olla sellainen Titanic-kohtaus, jossa Kerkko on heiluvassa autossa, jonka huuruiseen ikkunaan läiskähtää käsi. Sekin pätkä tehtiin kahdesti, mutta sitten meni pupu pöksyyn sensuuri-intoisten makutuomarien pelossa, ja niin kohtaus jäi pois. Kun tokalla kerralla yritettiin huurruttaa ikkunoita ja istuttiin autossa porukalla, pari kännistä pissistä tuli koputtamaan oveen. Ihmettelivät ulkona seisovaa kameraa, niin sanottiin tekevämme pornoleffaa. Tytöt halusivat heti mukaan, mutta Lajusen poika möläytti, että teemme homopornoa. Damn, olin jo valmiiksi farmarin tavaratilassa…

Kuvattaessa kohtausta, jossa Keke lähentelee luokan kissaa, tajuttiin ”uhrin” jo lähdettyä ettei perseeseen tarttumista näy kameraan. Turvauduttiin niksipirkkaan eli joku roikotti mun paidalla verhottua reppua, ja sitten tartun siihen. Tiukka lähikuva ja nopea leikkaus, niin jälleen tuli vähän movie magiciä.

Leffasta jätettiin pois myös mun kotona kuvaamani lähikuvat sormuksesta öisellä pöydällä. Kuvasin otot selventääkseni, että kaikki on tosiaan korun syytä. Jäi käyttämättä, mutta leffaan pääsivät kuitenkin samalla kerralla kuvaamani nukkumaanmenopätkät, joissa lauleskelen ja sammutan valot. Leffaan upotettiin myösMikon tsoukilla kuvaama pätkä, kun haahuilen kouluruokalassa ja hakkaan pulloautomaattia. Jälkimmäinen pätkä yhdistettiin viimeiseen, vähän pitempään painajaisunijaksoon.

Alun perin poikien piti vitsailla Kinnulan kaljusta tyyliin ”arvatkaa mitä näin kinnulan ostamasta S-marketissa? Kamman!” , mutten halunnut loukata miestä, joten neuvoteltiin että vaihdetaan se vitsi toiseen. Sehän ei loukkaa, että kysyy vitsin uhrilta ”loukkaako tämä sinua?” Atte sitten kehitti tilalle legendaarisen ”tiiättekö mitä sompiolainen sanoi kun osti maitoa?”-vitsin.

Kaikkien ihme inside-vitsien lisäksi leffa on täynnä tahattomia ”mokia” ja yksityiskohtia, jotka tosin näkyvät mitä todennäköisimmin vain tekijöiden silmiin: käsiksiä näkyy pöydillä, mun tukka kasvaa ja lyhenee kohtausten välillä jatkuvasti,  on stunttipeba, mun koulumatkan reitti on fuulaa – ja yhdessä kohtauksessa ruudulla on Mikon taiteilema Cartman-piirros.

Lopputeksteistä

  • Puvustus: Kaikki Itse
  • Make-Up: Kirsi Kaikko (sehän oli ainoa joka meikkasi)
  • Valaistus: puuttuu
  • Kyltit ja Shampoo: Juha ”Fabio” Koppinen
  • Choreographies: Kerkko Laakso
  • Kuljetus ja Sähköiset hiukset: Tomi Lindholm

Aaand – ACTION!
Eka juttu, joka kuvattiin oli se hylätty Titanic-spooffi, joka siis kuvattiin sateisena syysiltana Nikkarin yläparkkiksella. Sen tilalle rakennetaan tällä hetkellä uutta parkkitaloa, by the way. Pojat rynkyttää kameran ulkopuolella autoa, ja mä oon farkun tavaratilassa ja läiskäsen käden huurteiseen ikkunaan.

Sitten lähdettiin Mäkin kautta Alikeravalle kuvaamaan Quick’n’Bright-mainosta, joka oli pilaversio Ostos-TV:n Quick ’n Bright -pesuaineesta. Juha katselee yläkerrassa telkkaa, ja kun joku (oikeasti Juha itse jälkiäänitettynä) käskee laittamaan valot pois, mies yrittää sammuttaa lampun huitomalla katkaisijaa kepillä – tipahtaen lopulta sohvalta lattialle. Sitten mä, eli Jim McBright, saavun paikalle sohvan viereisestä kaapista ja alan esitelmöidä lampuille tarkoitetusta kaukosäätimestä (joka itse asiassa oli television kaukkari; jouduin koko ajan pitämään sormea Luxor-merkin päällä). Loppumainos kuvattiin alakerrassa, Mikko kuvaa mua ruokapöydän ääressä ja Tomi, Juha ja Atte seisovat keittiön ovensuussa.

Seuraavana päivänä kuvattiin Villen kanssa mun koulumatkaa ja kotonahengailupätkiä, joissa Ville esittää mun äitiä. Koulumatkahan tehtiin ihan vänkyrällä tavalla. Herään painajaisista, ryntään vaatteita pukien ulos, laskeuduin portaita tokasta kerroksesta vaikka koti on ekassa kerroksessa, ja juoksen kauppiksen ohi eli väärästä suunnasta kouluun. Tämä kuvattiin siis lauantaipäivänä, joten kouluun saapuessa en voinut rynkyttää ovea, sillä se oli lukossa. Sitten matkattiin Tomin, Aten ja Mikon kanssa kuvaamaan ekaa, elokuvassakin nähtävää versiota LessMann-mainoksesta.

Oma lempparikohtaus on ehkä se, jossa Keke lähtee Kissan perään ja yrittää hurmata tämän Michael Jackson -imitaatiollaan You Rock My Worldin tahtiin. Makeet liikkeet jätkällä, vaikka itse sanonkin. Mainokset onnistuivat myös hyvin, oikeastaan kaikki muu toimii OK paitsi loppuhuipennus koululla.

Alkoi vissiin kaikilla into loppua kuvauksen ja editoinnin suhteen, niin loppupää kursittiin aika pikaisesti kasaan… Jos olis vaikka jonkun hidastuksen tai taustamusaa jaksanut laittaa mukaan, ni olis ehkä ollut huolitellumpi lopputulos.

Kun saavun ”vikan päivän” iltana kouluun, kello on ruudun mukaan 21.30, mutta käytävällä näkyy iso kello, joka ilmoittaa kellon olevan about 17.00… Kuvattiin semmonen Commando-henkinen varusteiden kasaamis- ja pukemisjuttu, mutta tehtiin se digikameralla, eikä se ollut erityisen hauskakaan niin jätettiin väliin.

Toinen lemppari on lopputekstien jälkeen nähtävä Behind the scenes -kohtaus, jossa mietitään yhden kohtauksen kuvausta. Mehän kuvattiin monta kohtausta läpänheittoa koulun käytävällä, mutta sitten tuli hoksattua joskus myöhemmin, ettei tehty mitään loogista siirtymää siihen Jackson-juttuun. Niinpä kuvasimme semmoisen lähikuvan minusta ja Tomista ”tuijottamassa Kirsiä”. Kissamme ei Aten ohella ei ollut paikalla, joten feikattiin vähän tiukan rajauksen avulla. Anyway, tämä bonus leffan lopussa on siis parin sekunnin pätkä Tomista ja musta miettimässä käytävällä, että ”mites tää homma kuvataan”. Ns. hauskaksi pätkän tekee Tomin säätäminen hiustensa kanssa.

Editoinnissahan ne leffat syntyy?
Editointi oli v***umaista hommaa – joskaan en saisin valittaa, sillä Mikko ja Juha hoitivat todellisen työn. Koneet lakkoilivat ja pienenkin efektin renderointi kesti jopa kymmeniä minuutteja. Eipä teknologia muutenkaan häikäissyt. Ekan kerran päästiin koulun editointihuoneeseen joku maanantai-ilta ja rehdisti luulin, että jo sillä kertaa saataisiin puoli leffaa koostettua.

Sain huomata olevani p-a-h-a-s-t-i väärässä. Onneksi velhot osasivat hommansa. Suurin osa editoinnista tehtiin viikonloppuisin, joina tavan takaa rikottiin älä ruokaile editointilaitteiston äärellä -sääntöä, ja puolitoista kuukauttahan siinä editoinnissa varmaan meni. Ymmärrettävästi eritoten Mikolla alkoi vähitellen keittää homma, kun hän se kuitenkin vastasi leikkaamisesta. Niinpä vikat kohtaukset huutavat inspiksen puutetta, ja alkoihan meillä olla kiirekin. Lisättiin musat, kertojan ääni ja alku-ja lopputekstit.

Hoidettiin tosiaan Juhan kanssa musapuoli. Juha toi Thin Lizzyn Cold Sweatin shampoo-mainosta varten. Mun hyllystä tuli Tubular Bells ja Inner Child Mike Oldfieldiltä, Bobby McFerrinin Don’t Worry Be Happy, Levottomat-biisi samannimisestä leffasta, Daruden Sandstorm, Michael Jacksonin You Rock My World, John Williamsin Duel Of The Fates, Sandran In The Heat Of The Night.

Voisin esitelmöidä aiheesta vielä tuntikausia, mutta eiköhän tässä ole tarpeeksi tekstiä yhdelle kerralle. Joutuu kyllä vielä hehkuttamaan poikien panosta leffanteossa. Mun unelmien täyttymys olisi tehdä leffasta pikkasen uusi edit, jossa olisi kohtauksia viilattu ja esim. se Titanic-juttu lisättynä. Voisi olla myös lisää musaa ja kertojan ääntä (eli Kerkon Levottomat-henkistä monologia) ehkä. Sitten äänittäisi kommenttiraidan tai pari ja iskis koko homman valikkoineen dvd:lle. Olis helmi.

Maybe someday – mutta sitä ootellessa ”another Glass Of Pernod, and she’s dancing like Whoa!”

PÄIVITYS 2/2012: Kirjoitus elokuvan 10-vuotisjuhlaversiosta lisätty blogin Film February -kategoriaan.

Posted by hurraakerkko

6 comments

SUOMALAINEN LOORDI

hei kun kysyit mun kamu laitto sen siihen sori 🙂 mut jos saan tietoon niin kerron

[…] jo useampi vuotta sitten, joten ohjeistankin lukemaan detaljirikkaamman päiväkirjamerkinnän täältä. Linkkivinkki ei kuitenkaan estä mahdollisuutta muistella produktiota uudemman kerran *pahisnauru […]

Moro, kiva kirjoitus! Olispa hauska nahda taa! Hei, tiedatko mita Nerja Hytoselle kuuluu nykyaan? Han oli Nikkarissa yksi mun lempparimaikkoja.

hurraakerkko

Moro Mari, kiitos palautteesta! En ole törmännyt Merjaan piiiitkään aikaan. Oli ehdottomasti myös mun lemppareita!

Filkan voit katsoa täällä: http://hurraakerkko.com/2012/02/22/film-february-hiipiva-kerkko-piilotettu-valkama-10-vuotisjuhlaversio/

Kiitti! Pitaapa tsekata 🙂

Olipa hauska leffa! Laitoin linkin FB:iin I <3 Kerava Nikkarikkeskusteluun 🙂

Vastaa