MP

Voiko olla tosiaan niin, etten ole viikkoon kirjoittanut blogiini? On kyllä ollut taas haipakkaa niinkuin aina, mutta onneksi sunnuntain jälkeen alkaa viimeinen kesäloma Lidlistä. Saa vetää lepiä, poislukien chat-juonnot ja sitten pitää myös hoitaa koulujutut(ilmoittautuminen, tuet yms.) vielä kondikseen. Loma tarkoittanee myös sitä, että voisin viettää kunnon tovin arvioidessani kesän aikana hankkimiani levyjä ja valitessani Kerkon kesäbiisiä 2006; ehdokkaat ovat nähtävillä blogin etusivun alakulmassa. Toivottavasti Villekin ehtisi Keravalle sen verran ensi viikolla, että voitaisiin haaveilla leffanteosta lisää.
 
Torstai-perjantaiyö meni taas keskustellessa. Olin ekaa kertaa täysin yksin säätämässä ja tietenkään ongelmilta ei säästytty: kun yritin säätää mikkiä päälle , lähetysyksikön pojat eivät kuulleet mitään. Noh, lähetys oli enää puolen tunnin päässä, joten alkoi tulla häshe. En tiennyt mitä tekisin, joten soitin sitten Miikalle, joka oli Onnelassa hirveässä kännissä. Onnistui kuitenkin neuvomaan asiantuntevasti, joskin ekat kymmenen minuuttia puhelusta meni siihen, kun en ymmärtänyt, mitä Miika tarkoitti, ja toiset kymmenen siihen, että Miika neuvoi jo tekemäni vaiheet uudelleen ja uudelleen. Homma saatiin kuitenkin näin puhelimitse (ja kännissä) vihdoin toimimaan ja lähetys alkoi siinä 1.40. muistaakseni. Oli kiva lähetys sinänsä, sain kaikenlaisia kehuja enkä ollut yhtä väsynyt kuin viimeksi, mutta toisaalta ehkäpä Motown-aiheinen puheenaiheeni ei innostanut ihmisiä tekstaamaan, joten aika Kerkko-showksihan se meni. Ei ole haisua, mitä aiheita vetäisin tulevassa lähetyksessä…Jos nyt oikein alan mehuttaa saamiani kehuja niin yksi viesti oli jotakuinkin tällainen:"Ottakaa nyt nauhalle näitä ensiesiintymisiä, tässä on vuoden 2014 tv-kasvo." Tuon ja monet muut kehut tuli luettua niin alkoi nolottaa todella paljon, kun on niin hullua lukea tuollaista tekstiä, oli sitten vilpitöntä tai ei…Lisäksi Susannen kaveri kuulemma on ihan rakastunut muhun,  kellokin herättää vartavasten katsomaan. Kiva, että sisko jaksaa valehdella, hehheh.
 
Viikonloppu meni Lidl-gineksessä, mutta ehdittiin lauantai-iltana mennä seireenin kanssa tapaamaan Siniä ja tämän jätkäkaveria Samia. Oli lopulta todella hauska ilta, ehti kyllä nousta juomat päähän, kun en ole tammikuun jälkeen humalassa ollutkaan. Mutta läppä lensi ja hauskaa tosiaan oli. Eräänlainen ympyräkin sulkeutui kun tuli oikeassa seurassa muisteltua menneitä. Vuonna 2002 olin nimittäin Marialla erään saksalaisen vaihto-oppilaan läksiäisissä, joskaan en alunperin tiennyt Marian asuvan talossa. Siinä istuttiin iltaa, Atella, Kimmolla ja mulla oli sänkitukat armeijaanlähtöä odotellessa. Yhtäkkiä näin yhden lukiosta tutun tytön, joka oli vaihto-oppilas-Maiken isäntäperheen hotti Maria-niminen tytär, jonka perään toisinaan olin kuolannut koulun käytävällä. Anyway, ilta kulki eteenpäin ja eräässä vaiheessa joku tuntematon tyttö istui eteeni lattialle vähän pokausmeiningillä heittäen ikimuistoisesti "ootko sä Kerkko? mä kuulin, että sä oot helppo." Olen tätä tilannetta aina jaksanut ihmisille kertoa, kun on parhaista iskureploista puhuttu…Noh, taas tuli tosiaan lauantaina keskusteltua aiheesta, joten sain toistaa tämän tarinan, joka kuitenkin sai tällä kertaa oudon käänteen Sinin yhtäkkiä huudahtaessa "No nyt mä muistan, mistä mä tunsin sut!" Siinä sitten naurettiin tätä hullua yhteensattumaa-siis sitä, miten Sini oli joskus yrittänyt pokata mut- illan mittaan ja muutenkin oltiin hubangilla päällä.
 
Siitä sitten seuraavana aamuna Lidliin, olin virkeällä päällä, sillä krapula iskee vielä harvemmin kuin humala. Oli rento päivä, kaikki pahimmat hommat oli tullut tehtyä jo edellisenä päivänä ja sunnuntai oli niinkin rento ja kivuton, että päästiin kerrankin ajallaan pois töistä. Seuraava aamukin oli hauska, oltiin teinimeiningillä kun Joni ja Kipa olivat vapaalla. Hoitelin tilauksia ja semmoista. Kerrankin oli tarpeeksi työntekijöitä niin ei ollut niin paniikki asioiden kanssa. Kaikinpuolin helpoimpia maanantaiaamuja koskaan. Ainoo, että…no Jennillä oli jotakin kriisejä kotona, joten työintokaan ei ollut hänellä huipussa. Ei siinä sinänsä mitään, sillä paljoakaan tekemistä ei ollut. Pyyteli laiskotteluaan koko ajan anteeksi, mutta minä vain nauroin ja olin että ei hätää. Tänään alkoi kyllä ärsyttää, että tein eilen erästä palautusta puoli tuntia yli työajankin, kunnes vihdoin nakitin Jenni jatkamaan. Noh, tänään huomasin, ettei lähetys, jonka olin tehnyt jo lähes valmiiksi ollut edennyt yhtään lähtöni jälkeen. Sapettaa vähän, kun Jennillä tosiaan olisi ollut aikaa tehdä homma valmiiksi, mutta ei sitten. Ei ruvettu tänään Jyrin kanssa aamulla auttamaan, vaan annettiin Jennin viedä homma loppuun ihan itse. Jennin tullessa iltavuoroon oltiin Jyrin kanssa vastuussa kaupan järkkäämisestä jakelukeskuksen päällikön vierailua varten. Siivottiin ja purettiin mitä ehdittiin ja kahdelta alkoi Sipponen esitelmöidä inventaarioista siistissä kaupassamme. Ramikin oli paikalla, mutta aika nihkeenä, ei kommentoinut kouluunpääsemistäni mitenkään, jäi fiilis ettei digannut ajatuksesta. 
 
Lidlistä sykähdin Ilmalaan kokoukseen, jonka jälkeen juttelin Mervin kanssa siitä, josko voisin siirtyä tekemään viikonloppuja syyskuussa koulun alettua. En olisi millään jaksanut tope-yötä koulun ohessa. Pelkäsin todella paljon sitä, ettei homma onnistu ja joutuisin joko vetämään nyky-yötä tai sitten lopettamaan kokonaan (jälkimmäinen varsinkaan ei olisi ollut mieluisa vaihtoehto). Pelko osoittautui turhaksi, sillä Mervi oli heti, että onnistuuhan se! JEAH! Tämä tarkoittanee sitä, että irtisanoudun Lidlistä niin, että hommat loppuvat ennen koulun alkua…Toisaalta surettaa lähteä kavereiden ja aseman takia, mutta en pystyisi millään hoitamaan kahta duunia ja koulua, ja mieluummin teen opiskelemani alan hommia. Yritän kuitenkin sopia niin, että tarvittaessa voisin hakea vaikka kesiksi hommiin Lidliin.
 
Ähkele kello on jo liikaa, taas venähti ilta pitkäksi. Pakko mennä heti nukkumaan HETI! MORO!

Posted by hurraakerkko

Vastaa