Back from The Bottomsland

Jepujee, reissu seireenin isoisää katsomaan sujui mukavasti. Matkaan lähdettiin kolmistaan anopin kanssa varhain sunnuntaiaamuna, ja sukulointien jälkeen majoituttiin isoisän talossa. Kerkko oli pyydetty mukaan myös siksi, että suuri piha tarvitsi kevään ensimmäistä ruohonleikkuuta. Tuttua hommaahan se oli ja mieluista sellaista. Piha oli pinta-alaltaan Alikeravaa pienempi ja yhdessä tasossa, mutta marjapensaiden seassa pujotellessa meni kyllä useampi tunti. Mp3-soittimen (ja Marian) viihdyttämänä aloitin projektin jo sunnuntaina, viimeistelläkseni hommat seuraavana päivänä. Alueelle oli luvattu sadetta, joten oli parempi heti hyödyntää kaikki vedettömät hetket työntekoon. Loppusilauksena siistin pihaa vielä trimmerillä. Olinpa ahkera.
 
Paluu tehtiin tiistaina sopivasti vaivanpalkkaa taskussa. Nö jöö, olisi kyllä riittänyt ruoka+majoitus+sauna korvaukseksi, mutta eipä sitä peeaana rahasta usein viitsi kieltäytyäkään. Ja en toki voi väittää, että raha-avustus olisi ollut yksinomaan minulle, vaan tietysti myös siivoustiimin drottning Maria oli toinen stipendien vastaanottajista. Siinä missä menomatka kesti noin kuusi tuntia, paluumatkassa kesti vain lyhyet kahdeksan ja puoli. Pysähdyksiä oli tullessa kylläkin neljä, ja kartalla pudottiin hetkiseksi, mutta neuvokkaasti seireeni ohjasi kurssimme oikeaan osoitteeseen.
 
Olipahan hauska reissu, vaikka vähän sukulointi jännittikin. Sopivasti töitä, ruokaa ja lepoa, ja yliannostus Marian ja mun huonoa inside-huumoria takasivat eri mukavan jälkimaun.
 
Ohjaushommia oli pe-la-yönä ekan kerran ilman olkapöllöä, eli Jarrea neuvomassa. Olipa kiva vetää, vaikkei ihan ruusuisesti mennytkään. Kokeilemalla ja kärsivällisesti kikkailemalla sain piuhat vedettyä, valot laitettua ja kuvalähteet säädettyä juuri muutamaa minuuttia ennen lähetystä, ja Voittopotti saattoi alkaa…Lähetyksen aikana tuli sähläiltyä pari kertaa graffojen kanssa, ja vaihto SeOikeaan ei onnistunut, kun eräs matriisi ei suostunut yhteistyöhön stana. Jäin siitä sitten juontamaan yöksi, ja väsymyksestä huolimatta meni mukavasti. Juontaminen on edelleen kivaa hommaa, tykkääntykkään, mutta välillä tuntuu siltä, ettei se tarjoa enää niin paljon "elämyksiä"; tarkoitan, että toisinaan tuntuu siltä, kuin samat kuviot junnaisivat koko ajan ympäri uudestaan ja uudestaan. Mutta kuitenkin, tykkään yhä olla sekä kameran edessä että takana. Saattaa olla, että saan ohjata kesän aikana kesäterassi-nimistä päivächattiä…mutta saa nähdä natsaako.
 
Sitten kavereista asiaa: Tomi sai duunia Tikkurilasta, mutta joudun myöntämään onko työpaikantarjoaja kyseinen kaupunki vai se firma. Lisäksi mies sai väliaikaisen kämpän Helsingin Arabianrannasta, eli läheltä kouluani. Atte kehittelee labrassa jotain aikakone-bondintappolaser-kyborgia kesän ajan. Ville vääntää myös tutkimusta, mutta täytyypi häneltä vielä varmistaa, missä gradua varten hommia tulee tehdä; mutta sehän onnistunee lähipäivinä, sillä WP on tänään palannut Joensuusta juurilleen. Ja saattaa olla, että AATUkin RETURNS…uuh, mysteeriä…Risto tullee Japanista any minute now, Veera lopetti valitettavasti firman ja on Ifillä, Mikko reissaa Eurooppaa…että semmosta reportaasia.
 
Olen väännellyt pitkästä aikaa pianolla biisiä jo jonkin aikaa. Any Means Necessary on vielä loppusilausta vaille valmis, kertoilen sitten lisää kun rock-hehkutus on hiottua kamaa. On tässä tullut koneellakin vähän väännettyä, mutta pidänpä niistäkin projekteista vielä suuni suppeammalla. Sen verran ehkä paljastan, että yksi biisi on mahtipontinen hiphop-sekoitus Valkovenäjän euroviisukipaletta, THX-ääntä, Kanye Westiä ja valomiekkoja. Uuh, lisää mysteeriä…as if anyone cared…
 
Tatu oli meillä viime yön hoidossa. Tottuneesti kummitäti Maria tietysti hoiti lähes koko homman yksin. Se on Tatu aika leppoisa kundi, luettiin aamulla Hesaria yhdessä sohvalla miesten kesken.
 
Ilmoja on pidelly. Tai siis ainakin nyt viikonloppuna on ollut mukavaa, kun tarkenee ulkona pelkällä t-paidalla. Aijai, se on kesä – ainakin välillä…Lisäsin parit valokuvat Kerkon Galleriaan ja Kaikenlaiseen kuvitukseen. Pitää varmaan alkaa kantaa kameraa koko ajan mukana, sillä tässä on jo niin paljon napsittu, että nälkä vaan kasvaa. Ja joutuu itse sanomaan, että kuvaustaidot ovat pikkuhiljaa kehittyneet. Mutta taidanpa tästä taas siirtyä napisemaan jonnekin muualle jostain muusta jollekulle muulle. Es ist Morgenstern!

Posted by hurraakerkko

Vastaa