School Is Back In Session

Jehjeh, huomenna on jälleen aika istahtaa koulun penkille. Stadia kutsuu jälleen tätä ratvilaista, ja tällä kertaa panokset kovenee: sitä ollaan nyt kakkosluokkalaisia. Luvassa siis puoli vuotta dokumentintekoa ja toinen kuusikuukautinen kevään Radio Reaktorin kanssa puuhastelua. Jännä vuosi luvassa siis, haastava ja mielenkiintoinen. Mitäköhän kaikkea tässä ehtii vuoden aikana tapahtua? Millaisia ovat uudet ykköset? Entä miten koulunkäynti vaikuttaa työntekooni?
 
Noh, jälkimmäiseen voin ainakin sen verran sanoa, että syyskuuviikonlopuista tulee aikamoista mayhemia. Ohjauksia, juontoja on perskules koko ajan. Tai siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Taakse jäävä kesä on ollut työn puolesta mukava, olen saanut tehdä paljon vaihtelevia duuneja, ja aikaa on jäänyt itsellekin ja morsiamelle. Koulun ja työn ulkopuoleisia tulevia syyskuun tähtihetkiä muun muassa: Seireenin synttärit ja Pablo- koomikon keikka. Oujee!
 
Tänään on outo päivä: poikkeuksellinen vuorokausirytmi, lähdin melkein suoraan sängystä tapaamaan Villeä, ja on muutenkin ollut kaikenlaista actionia. Onko tämä kaikki jotain täydenkuun vaikutusta? Tai sitten olen sekaisin siitä, että olin legendaarisen vuorokauden ilman geeliä tai muita hiusaineita ja kaksi päivää ilman tietokonetta? TAI sitten vain heräsin työyön takia myöhemmin, tapasin Villen varhain, koska hän lähtisi jälleen Joensuuhun, siivosin Marian kanssa, sillä kämppä oli sotkuinen ja kävin kaupassa, kun ei ollut kaapissa kaikkea tarpeellista…
 
Semmosta. Oli tosiaan harvinainen geelitön vuorokausi. Joku naureskelee varmasti siellä näyttöpäätteellään, mutta asiaanvihkiytyneet lienevät jo huomanneet, etten intin jälkeen ole viettänyt päivääkään ilman mössöjä tukassa. Valtion poikaleiriä ennen taisin olla sen jälkeen, kun olin ekan kerran käynyt Bror Bäckströmin parturoitavana, olla yhden päivän ilman geeliä tms., eli semmoset kuutisen vuotta "riuduin" ihan mössöissä Hymy. Sodan jälkeenhän tukanlaittotekniikkani on muuttunut drastisesti, vaikka tukka on kasvanut. Lukioaikaan tukanlaitto saattoi kestää nolosti jopa vartin, kun taas nykyään vietän aikaa peilin edessä semmoset 45 sekuntia: mönjät päähän ja menoksi. Pitäisiköhän vetää joskus vaihtelun vuoksi leikkauttaa militantti sänkitukka?
 
Helsinkiin piti tuossa huitaista asioille lauantaina. Kun satuin olemaan sielläpäin, niin käväisin Kauppatorin Cafe Köketissä, jonka omistaa luokkatoverini Arla. Visiitti kannatti, sillä olivat juuri pistämässä puotia kiinni, ja niinpä sain lahjoituksena kotiinviemisiä – pussillisen pullia, erilaisia pullia. Kiitos niistä, maistui!
 
Vähän aikaa sitten katsojalta postitse kirjan nimeltä Anna Minun Itkeä. Teos kertoo Cookie Rodriguez-nimisen puertoricolaisen naisen elämäntarinan. Huumeita, väkivaltaa ja uskon pelastavaa voimaa. Ihan lupaavalta vaikuttaa, sen mitä nyt olen ehtinyt lukea, aika nopeatempoista kerrontaa. Sain tuossa Remeksen Karjalan lunnaat vihdoin luettua. Se olikin hyvä ja jännittävä (jätin kirjan joskus kesken, sillä olin juuri lukenut toisen Remeksen Lunnaita ennen, eikä tuttu tyyli jaksanut heti innostaa). Kannatti lukea loppuun se.
 
Hey! Huomenna (tänään) alkaa koulu, ja pitäisi varmaan nukkuakin vähän. Laukku on pakattu ja vaatteet valmiina. Aamulla alkaa syke, ja sitten
se tosiaan taas alkaakin. Mitenköhän sitä ehtii taas kuulumisiaankin päivittämään…Toivottavasti edes kerran viikossa. Vielä tähän loppuun anekdootti siitä, miten olen huomannut aikuistuneeni ainakin Timo Rautiaisen asteikolla. Tänään tajusin lukevani Hesarin kuolinilmoitussivua ja mieleeni tuli värssy Trio Niskalaukauksen biisistä, jossa lauletaan: "—Mutta olen kyllin vanha lukemaan / kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan—"   
 
No okei, luen kyllä aina sarjiksetkin, joten kai tässä on vielä matkaa taaperrettavana. Laitoin muuten lisää kuvia sekalaisessa järjestyksessä kaikenlaiseen kuvitukseen. Se on moro!

Posted by hurraakerkko

Vastaa