Barack Obama

En ole mikään maailman poliittisin ihminen, mutta joitain keikauksia tulee tietysti seurattua. Lähipäivinä olen huomannut seuraavani jopa kuumeisesti hypetystä siitä, kuka valitaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi USA:n vaaleissa – ravaan koko ajan MSNBC:n sivuilla hakemassa päivitystä Supertiistain tapahtumista. Vielä ei mitään. Suursuosikkini on ehdottamasti Barack Obama. Lieneekö syynä rotukysymys, vai onko kaikki vain vastareaktiota sille, miten en-tykkää Hillarystä – en tiedä. Ehkäpä syynä on poliittinen satiiri Head Of State, jossa Chris Rockin esittämä pikkuvirkamies nousee Jenkkilän ensimmäiseksi tummaihoiseksi presidentiksi. Loistava leffa, suosittelen.
 
Obama on minulle melko tuntematon kasvo, mutta vaikuttaa karismaattiselta mieheltä, joka voisi olla todellinen tuulahdus raikasta ilmaa poliittisella pelikentällä. Pitäisi kyllä tutustua miehen poliittiseen ohjelmaan, mutta toisaalta kannatukseni on taas sitä sellaista vertauskuvallista pärstäkerroin-politiikkaa, jota tykkään harjoittaa; ehdokkaan pitää "näyttää hyvältä". Hillary tuntuu liian nuivaltakuivalta Yhdysvaltain presidentiksi, ja kyseiseen pestiin tarvitaan niin pirusti karismaa. Hänellä on yksi lempparipresidenteistäni Bill Clinton tietysti nurkassaan, mutta Billkin on näissä kisoissa turvautunut loanheittoon.
 
Demokraatit ovat olleet lähellä sydäntä jo vuosia, taitaa juontaa siihen, kun kasilla tein esitelmän John F. Kennedystä. Värikäs ura ja karismaattinen kaveri, jonka elämä päättyi traagisesti. Olihan noita muitakin vastoinkäymisiä, mutta käynnistipä ohjelman, jonka avulla matkattiin Kuuhun. No mutta, jätetään esitelmöinti sikseen, siitä tuli jo kymppi silloin yläasteella, hehe. Demokraatti-innostus kohoaa taivaisiin, mikäli Barack valitaan ehdokkaaksi. Miksei tule tuloksia?!?
 
Yksi lempparikirjoistani lienee Sarah Vowellin Assassination Vacation, joka käsittelee kolmea 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun jenkkipresidentin salamurhaa. Murhia käsitellään analyyttisesti mutta pisteliäällä huumorilla. Ja mystisesti Abe Lincolnin poika Robert Todd Lincoln on jotenkin sotkeutunut jokaiseen näistä murhista…
 
Viikatemies leikkailee luokkamme kokoa: vuosi sitten Pete katosi, kesällä Juuso lähti Voicelle ja nyt Esa Ylelle Kajaaniin. Lisäksi Katja ja Emmi ovat ties missä vaihdossa tai jossain, joten pääluku on pienentynyt alkuperäisestä aikasten tehokkaasti. Ans kattoo, mitä kevät vielä tuo tullessaan…No joo, ei maalailla turhaa piruja seinille. Keppi pystyyn ja kissaa huiviin, niinku Stakula sanoo. Moro!

Posted by hurraakerkko

Vastaa