Ääniaaltoja

Radio Reaktorin viralliset nettisivut on nyt julkaistu. Osoite on vielä siinä mielessä väliaikainen, että siihen pitää liittää ylimääräistä päätettä. Lisäksi osa sisällöstä puuttuu – vieraskirja, web-cam-osio ja pari muuta juttua, mutta nuohon puuttuvat ymmärrettävästä syystä. Nettisivuilta voitte tosiaan tarkastaa ohjelmatiedot, tekijät, ja tietysti kuunnella radiostreamiä. Monet ominaisuuksista tosiaan tekevät vielä tuloaan, mutta käykääpä toki tsekkaamassa osoite reaktori.stadia.fi/2008.
 
Kanavanpyöritykseen liittyen tässä on taas väkerretty jos jonninmoisen paperityön merkeissä: toimilupien tarkistuksia, ohjelmakarttoja, muita aikatauluja. Kuitenkin kettumaisemmaksi taistoksi nousi torstainen seikkailuni Kansaneläkelaitoksen toimistossa. Selvittelin erästä tukiasiaa, jota en nyt tässä viitsi erityisemmin eritellä. Torstainen käynti Kelalla oli asian tiimoilta jo kolmas PLUS neljäs. Kahden visiitin välillä tuli käytyä pankissa ja soiteltua mm. verovirastoon. Vähitellen palkkakuittien niputtaminen ja muu asiakirjahäslinki alkoi verottaa, ja päässä alkoi viirata. Näin kaiken punaisena ja silmieni edessä vilisi tekstiä ja numeroita tahdilla, jota jopa Terminator kadehtisi. Muutuin sulaksi metalliksi ja jahtasin teinipoikaa, tämän äitiä ja lihaksikasta robottia.
 
No ei sentään, älkää nyt viitsikö! Kamoon kamu, joku roti!
 
Olen puuhastellut oman Reaktori-ohjelmani kimpussa – ja puuhastelulla tarkoitan sitä, että pelkästään ekan jakson käsikirjoitus on jo kahdentoista sivun väkerrys, ja vielä on matkaa taaperrettavana. Aihe on kuitenkin sellainen, ettei voi vaan ihan heittää läpiä päähänsä (tai päästään), ja muutenkin olisi jees jos pilottijakso olisi perin toimiva tekele. MediaPosse joka tapauksessa joka maanantai kello 18-20. Nettisivuilta ja Facebookista löytyy esittelyvalokuva, joten laitan tuonne koulukuviin pari Photoshopilla kikkailtua "remixiä" virallisesta kuvasta.
 
Tuossa tuli testailtua AudaCity-nimistä netistä ilmaiseksi ladattavaa audioeditoria, kun leikkasin Arto Nybergin kanssa tekemääni henkilökuvahaastattelua. Suosittelen ohjelmaa kaikille kiinnostuneille, yksinkertaiselta vaikuttavan käyttöliittymän takaa paljastuu paljon erilaisia tehokkaita ominaisuuksia. Ei muuta ku googlaamaan jos joskus tarvitsee. Toinen, ainakin koulukaverin mielestä toimiva ilmaissofta kulkee nimellä Reaper. Siitä ei ole kylläkään omakohtaisia kokemuksia.
 
Eilen tuli kikkailtua musiikinteko-ohjelmalla. Jälleen kulkekaamme aasinsillalla kouluasioihin, kun tein pidennetyn version Reaktorin uutismatosta, eli ambient-henkisestä taustakipaleesta, jonka päälle uutiset luetaan. Tämän uudelleenversioinnin jälkeen vietin aikaa oman biisin tekemisen parissa, ja tuloksena oli pariminuuttinen Demon Days, johon inspiraatiota tuli haettua Wu-Tang Clanin nerokkaasta Campfire-biisistä. DD:ssä oli pointtina kikkailla äänimaailman kanssa, ja panostaa erityisesti siihen, mistä kaiuttimesta ääni aina tulee. Oli kivaa, joskin saatan vielä tätä lyhäriä jatkojalostaa jotenkin. Kattellaan.
 
Isoista äänipuheista päästään äänettömyyteen. Eilen tuli Yle Teemalta Bela Lugosin tähdittämä legendaarinen elokuva Dracula vuodelta 1931. Toki klassikossa on jo synkattu ääniraita ja silleen, mutta vanhahtavaan tyyliin kuuluu pitkät leikkaukset, dramaattiset hiljaisuudet näyttelijöiden välillä, ja taustamusiikin vähäisyys kohdissa, joissa nykystandardein voisi olettaa olevan mielettömät scoret. Kauhuklassikon muutamat vaikuttavimmat kohdat ovat, kun nuoriherra Renfield saapuu Draculan jättimäiseen, ränsistyneeseen kartanoon, ja se kun Van Helsing huomaa sattumalta, ettei kreiviä näy peilin heijastuksessa vaan ihmiset keskustelevat "tyhjän" kanssa.
Ylipäänsä tunnelma on aika latautunut, vaikka dialogi ja leikkaus on välillä hidastempoista. Ihan jo se, että elokuva on mustavalkoinen, tuo oikeaa horror-henkeä teokseen.
 
Tuohon aikaanhan ei muuten leffoja dubattu samalla meiningillä kuin nykyään, vaan eri maihin tehtiin rehdisti eri versiot, joissa samat näyttelijät siis puhuivat dialogin toisella kielellä. Joitain sivunäyttelijöitä saatettiin kyllä vaihtaa, jotta edes osa porukasta oikeasti osasi vierasta kieltä. Samalla muutamat leikkaukset ja kamera-ajot saattoivat myös kokea muutoksia, mutta pääosin pyrittiin toisintamaan alkuperäinen näyttämöllepano, kuvaus ja näyttelijänsuoritukset.
 
Jos vielä enemmän hiljennytään, niin aamun Helsingin Sanomien jokasunnuntainen mustahkon huumorin sarjakuva Minun elämäni osuu joskus tehokkaisiin ajatuksiin. Tänään päähenkilö pohti sitä, miten on vaan päiviä, jolloin ei jaksa kommunikoida tai olla tekemisissä kenenkään kanssa: "Pelkkä kevyt juttelu vaatii sietämätöntä ponnistelua". Ei ole kylläkään tällainen olo, mutta jotenkin tuo ajatus tuntui osuvan johonkin ihan relevantistikin.
 
Kun alkuperäisäänitteen muuntaa mp3-muotoon, biisin sisältämä informaatio leikkaantuu ja kompressoituu jopa kymmenesosaan alkuperäisestä. Eihän tätä taajuuksien katoamista sinänsä noin vain huomaa, mutta onhan tuo sinänsä vähän ikävä ajatus – että 90% informaatiosta katoaa jäljettömiin. Eläkäämme siis äänirikkaassa maailmassa ja kuunnelkaamme toistemme puhetta ilman datahävikkiä.
 

Posted by hurraakerkko

Vastaa