Euroviisut, osa II

Ei tullut voittoa, eikä hirveästi muutakaan mainetta ja mammonaa Suomen edustajille Euroviisuissa. Sijoitus kyllä vaivaa mieltä, vaikken ihan ykkössijaan uskonutkaan Betonien yltävän. Mutta top10 oli kyllä toiveena. No ei siinä, päästiin finaaliin asti, pitää siitä olla tyytyväinen jep jep. Tottakai voidaan vetää jotain mieletöntä analyysiä siitä, mikä meni ”vikaan”: oliko kilpailupaikka paras mahdollinen (mielestäni Suomi ei erottunut sieltä fodderin keskeltä), vai veikö ”se-toinen rock-bändi-eli-Turkkiko-se-oli” Suomen yhtyeen pisteet?

Venäjän Dima Bilanin voitto yllätti. Reuters oli arvioinut sällin vähintään pronssille, mutten olisi uskonut menestykseen. Biisi ei ole missään vaiheessa tuntunut maagiselta ja koukuttavalta, eikä järin Kreikankaan My Secret Combinationkaan. Mutta mikäs siinä, olihan esiintyjillä karismaa. Ja kyllä se Believe-höpöily soi koko sunnuntain ja maanantainkin päässä, joten jotain on kyllä tehty oikein. Pakko on itänaapuria onnitella kyllä, järkkäävät varmasti komeat kisat. Ei tämänkään vuoden isäntämaa huonosti hommaansa hoitanut, mutta kyllä Suomi veti toissavuonna pointsit kotiin järkkärinä kuin Lordi kisamatkalla.

Suomi hävisi Ruotsille, vaikka yhdessä vaiheessa näytti jo lupaavalta, oli vähän ”lohdutuspalkintoa” tulossa tännepäin. Hero oli aikamoinen ennakkosuosikki, niin tämän huomioon ottaen Ruotsi otti tänä vuonna pahasti nenälleen. Se jonkun maan piraattikekkulointi kuulemma oli hyllytetty Ruotsin kisoista ja viety vaan toiseen maahan, ja kas – hävisivät svedut sillekin. Ruotsilla oli semmoinen ihanjees hehkutusviisu, mutta se laulaja…noh, upeasti veti, skaalaa ja ääntä löytyy mutta kun se näytti joltain transu-alienilta niin ei pystynyt katsomaan. Norjalla oli hyvä veto, iski jo semmareissa tuo elegantti esitys, ja menestys oli ansaittua.

Euroviisujen suola on suomenkieliset tekstitykset, jotka selventävät kisakappaleiden kertomia tarinoita. Kauniit ajatukset ja melodiat saavat helposti hyvinkin koomisia piirteitä, kun lauseet alkavat mennä aina silloin tällöin ohisektorille. Olisiko ollut peräti Dima Bilanin kahden vuoden takaisen biisin suomennoksessa vissiinkin romanttiseksi tarkoitettu värssy käännettiin kauniisti: ”ajattelen sinua kuin torsoa ikään”. Ah, romanttista…Tänäkään vuonna hassutteluilta ei tietenkään vältytty. En muista kisaajan maata, eikä nimikään ole ihan varmasti tallessa (Laka? Latka?) mutta biisissä laulettiin suunnilleen: ”yritän herättää sua, sä voit hupsusti käyttäytyä”. Aijai, on hienoa…Yksi vielä, mistä tykkäsin enemmänkin, oli Ranskan trippaileva kilpailukappale.

Asiasta toiseen, vaikka musiikin maailmassa edelleen hiihdetään. Lomaillessani olen taas vähän hassutellut musanteko-ohjelmalla ja jotain ihan hauskaakin on tullut kikkailtua. Täytyy katsoa, miten kauan into säilyy, tietokoneella ja melko epäluotettavalla ohjelmistolla säätäminen ei aina jaksa viihdyttää. Pianollakin olen vääntänyt, Virgin-työnimellä kulkeva synkistely on hiontaa vaille valmis.

Täytyisi vähän koulullakin tuossa käväistä. Torstaina menen työharjoitteluhaastatteluun, ja sitten olisi tarkoitus mennä koululle paperihommiin ja kaivamaan Reaktorin arkistoista omia ohjelmia ja muita herkkuja talteen. Ensi viikolla tullee jatkettua paperihommia tiimityönä, on Reaktoriin liittyviä hommia Jussin ja Paulan kanssa vielä tehtävänä. Sitten oli puhetta, että mentäisiin uudemman kerran KEILAAMAAN! Talvella ostin kolmelle synttärisankarille (luokkatovereilleni Vesalle, Paulalle ja Rikulle) yhteisen lahjakortin hohtokeilaamaan. Kutsuivat mukaan, sillä piletti oikeutti yhdelle radalle jopa viisi kisaajaa. Oli niin hauskaa, että heti alettiin miettiä uutta kertaa ja sitä, että pitää perustaa ratvien oma keilauskerho, hehheh…

Seuraamieni blogien määrä on romahtanut – tekijät eivät syystä tai toisesta päivitä nettipäiväkirjojaan enää kovinkaan usein. Uutisjanoinen kansa odottaa päivityksiä!No okei, turha tekopyhistellä, tulee sitä itsellekin helposti kuukauden taukoja näiden nillitysten välille. Ja kyllähän sitä muutakin luettavaa on maailmassa. Ja KATSOTTAVAA: uusi Indiana Jones olisi pakko päästä teatteriin katsomaan!

Vielä lopuksi kerrottakoon, että valokuvagalleria on kokenut muutoksia. Piano- ja koulukuvia- kansio on nyt yksinomaan koulujutuille (ehkä tulevaisuudessa myös duunijutuille) ja Muokkauksia todellisuuteen –kansio juhlistaa lähipäivien hullaantumistani Photoshop-kuvanmuokkausohjelmaan. Olen luukuttanut sillä monta päivää ties mitä sekoa. Tuolla nyt jotain, lisää seurannee. Koulu-kansiossa on ylläripylläri koulukuvia, Reaktorin ajalta tuoreimmat tietysti. Check it out!

Posted by hurraakerkko

Vastaa