Kesän merkit: Kerkko Epsanjassa

Muistoja Espanjasta.

Tässä on vuoden mittaan saanut kuulla Espanjasta aika lailla paljon: parit ratvilaiset ovat vaihtareina, samoin Tomin naisystävä Tuulia. Kuulemma olot ovat siinä mielessä kurjat, että Suomessa on nykyään paljon lämpimämpää, kukaan ei tunnu puhuvan englantia, eikä nettiyhteydet pelaa.

Keskimmäisestä on itselläkin kokemusta. Yksi kuuluisimmista Suomi-lomaleffoista lienee Uuno Epsanjassa, jossa appiukko ja muut tutut hahmot seikkailevat matkaopas Uunon kanssa muistaakseni Marbellassa. Vietin viikon Espanjassa vuonna 2005. Mallorcalla vietetty hermoloma oli yksi parhaista ulkomaanreissuistani.

Yksin maailmalla (saaren pääkaupungissa) vietetty viikko oli täynnä seikkailuja (kävelin päivittäin vähintään 20 kilsaa rantakatua vetäessäni kauppakeskuskierroksia), rentoutumista helteisellä altaalla ja merenrannalla (ja ihon polttamista), ja kaikkea muuta gringoilua nähtävyyksiä ja ravinteleitakin kierrellessä. Vaikka kyseessä oli pääkaupunki Palma de Mallorca, ei paikallisilta tosiaan voinut odottaa englannin kielitaitoa. Ehkäpä siksi kävin niin monta kertaa McDonalds’issa, hehe. BigMac on aina Big Mac (jopa Hollannissa, vaikka Vincent Vega muuta väittääkin).

Tutustuin hotellissa espoolaispariskunta Virpiin ja Leohon, joihin tulee edelleen oltua toisinaan yhteydessä. Heidän kanssaan menin saaren makeimpaan baariin, jonka nimeä en valitettavasti muista. Kolmen kerroksen moniin saleihin jakautuva kompleksi sijaitsi neloskerroksessa, ja pääsalista avautui jätti-ikkunoiden kautta aikamoinen näkymä ulapalle. Makea paikka, hyvää musaa, ja -krhm- vähäpukeisia tanssija-irmoja.

Tuossa baarissa maistoin erästä olutta, johon yhtäkkiä, kaikkien näiden vuosien jälkeen, törmäsin paikallisessa Cittarissa. Olut nimeltä Estrella oli eri hyvää – näemmä edelleen, koska olihan sitä pullo ostettava muistoja verestämään. Aijai, mitä muistoja se kirvoitti – ja niinpä olenkin tässä bloggailemassa.

Ällös pitäkö tätä alkoholijuoman nauttimista aasinsiltana siihen, että olen ollut kesäleskenä viikonlopun. En ole turruttamassa alhoa maltailla, vaikka Maria, rakas seireenini, isoisänsä 94-vuotispäivillä Pohjanmaalla onkin. Jouduin jäämään töiden ja Inkun takia kaupunkiin.

Olo on tietysti kuin pala itseä olisi mennyt mukana, mutta täytyyhän tällaisiinkin tottakai tottua.   Ja onhan tässä ollut seuraa: Alikeravalla grillattiin, Tomi oli käymässä ja tiettävästi Villekin on jo ehtinyt Keravalle. Ja tottakai Ingridin kanssa on kikkailtu koko ajan.

Alkoholiasioista vielä sen verran, että olen lähes ekaa kertaa elämässäni viettänyt aikaa terassilla. Eipä vaan ole koskaan tullut ”kokeiltua” mutta säät ja seuralaiset ovat olleet niin suotuisat lähiaikoina, että onhan siellä ollut kiva hengata. Harjoitteluasioita olen hoidellut. Vielä ei pysty sanomaan mitään varmaa, mutta torstaina olin haastattelussa erääseen uutisnettiportaaliin. Jos ei natsaa, en närkästy, vaan alan pommittaa muita paikkoja hakemuksilla. Pyrkimys on pistää harjoitukset käyntiin heti heinäkuun alusta.

Mutta nyt vaan rohkeasti eteenpäin ja silleen. Moro!

Posted by hurraakerkko

Vastaa