Kesän merkit V: Juhannus

Juhannus ei ole koskaan ollut erityisen lähellä sydäntä. Melkein aina on jotain enemmän tai vähemmän hienoa tullut tehtyä, mutta jostain syystä kesäjuhla ei vaan ole jaksanut inspata. On vaan ollut fiilis, että saapahan taas suomalaiset lisäsyyn ryypätä ja hukuttaa itsensä järveen kännipäissään.

Virallisesti juhannus on vuoden valoisimman ajan juhla, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. Kirkko viettää sitä Johannes Kastajan muistopäivänä. Suomessa se on myös Suomen lipun päivä ja virallinen liputuspäivä. Muista liputuspäivistä poiketen liputus alkaa jo aattoiltana klo 18 ja jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan klo 21 saakka. Juhlapyhän perinteisiä pyromanioita eli juhannuskokkoja on alunperin sytytelty karkoittamaan pahoja henkiä.

Ollakseen kunnon juhannus, juhlapyhän kannattaa olla mökkijuhannus. Tämä tuli huomattua viime vuonna Porin pohjoispuolelle Marian kanssa appivanhempien mökille matkatessa. Meri, kokko ja yötön yö – aijai. Oli kyllä hieno reissu, ja vaikkei kyseessä muistaakseni ollutkaan ensimmäinen mökkijuhannukseni, avasi viimevuotinen keikaus silmäni tähän juhlaan.

Tänä vuonna emme valitettavasti ehdi lähtemään reissuun molempien työkiireiden takia. Tämä korvattaneen muun muassa lähtemällä Linnanmäelle kekkuloimaan. Uuhjee, viimeksi kun on tullut oltua Lintsillä laitteessa, oli markka-aika….tai vielä tarkemmin, taisi olla jopa lama-aika. Se, että Safari on korvattu jollain uudella härpäkkeellä, sylettää edelleen ylettömästi. Täytyy kyllä tunkea itsensä kaikkiin sekovipattimiin niin, että pää ja vatsa ovat pyörällä loppujuhannuksen.

Oudoin juhannus lienee omalla kohdalla vuoden ’99 juhla, jolloin isosporukalla kierrettiin Keravaa, ja aina kun vastaan tuli auto, heitimme tielle syreenejä ja teimme autoilijoille aaltoja. Ja kyllä, selvinpäin. Mitenkäs tätä nyt enempää selittelisi.

Lähipäivinä on tullut tutustuttua erikoiseen musiikkiin, jota on tuottanut Nitin Sawhney. Mies sekoittaa electronicaa, indierockia, poppia ja ties mitä mageaksi fuusioksi, josta välillä tulee mieleen Enigma tai Delerium, välillä nuortenvaatekaupan keskusradiomusiikki. Tietyllä tavalla tulee mieleen toinen outo poika, jonka musaan olen vastikään perehtynyt/tykästynyt: Rob Dougan, joka tehtailee vähän samalla tavalla musiikkia – joskin tyyleissä on kyllä huomattaviakin eroja.

Mutta nyt lähden grillaamaan. Hyvää juhannusta kaikille!

Posted by hurraakerkko

Vastaa