Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2008 -juhlagaala

Ennätysmäärä ehdokkaita pyrkii Kerkon Viralliseksi Kesäbiisiksi, mutta lopulta vain yksi voi voittaa.
Liuta ehdokkaita pyrkii Kerkon Viralliseksi Kesäbiisiksi, mutta lopulta vain yksi voi voittaa.

Liuta ehdokkaita pyrkii Kerkon Viralliseksi Kesäbiisiksi, mutta lopulta vain yksi voi voittaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Vuonna 1964 julkaistu Kultasormi oli kolmas teos James Bond -elokuvien sarjassa. Leffa lukeutuu henkkoht lemppareihini sekä Bondeista että ihan muutenkin. Mielestäni tuolloin Bond-hahmon ja leffojen yleinen meininki muotoutui tämän elokuvan myötä. Ehkäpä tämänvuotisesta Kerkon Virallisen Kesäbiisin valinnasta tulee samankaltainen merkkipaalu, sillä nyt tämä suuri juhlagaala järjestetään jo kolmatta kertaa.

Kolmannen kierroksen kunniaksi ehdokkaita ja kategorioita on tänä vuonna ennätysmäärä. Tässä kirjoituksessa selviää, kenen teos kruunataan viralliseksi kesäsuosikiksi.  Kilpailusta tullee kova.

Siitäkin syystä oli syytä jakaa ehdokkaat useampaan kategoriaan – näin voimme kunnolla nostaa hattua kesää rikastuttaneille biiseille. Kaikista ehdokkaista siis valitaan lopuksi vielä kaikista korkein, se virallinen kesäbiisi.

Tämän vuoden ehdokkaissa on nähtävissä monia eroja edellisiin vuosiin verrattuna. Suurin osa musiikista tulee nyt Euroopasta, Brittien lisäksi kappaleita on niin Ranskasta, Italiasta kuin San Marinostakin. Tämän vuoden listoilla ei loppupeleissä ole aivan mielettömästi uunituoreita biisejä, vaan jo pelkästään retro-kategoriassa on pitkä lista ehdokkaita. Lisäksi muissa ryhmissä on useita vähintään muutamia vuosia vanhoja, ties mistä arkistoista löytyneitä rallatuksia. Vielä yksi lisävivahde ehdokkaista: naisesiintyjiä oli niin paljon, että meinasin omistaa vielä heille oman kategorian.

Mutta mitäs tässä nyt enempää alustamaan, ruvetaan hommiin. En jaksa ihan jokaista voittajaa videoineen upottaa tähän tekstiin, mutta laitan linkit joihinkin videoihin, joissa biisi kuulostaa hyvältä. Lopuksi esittelen vielä yhden kappaleen, joka saattelee Kerkon korvat kohti syksyä – aivan kuten viime vuonna Camille Jonesin The Creeps.

Balladi

Balladin valinta on siinä mielessä vaikeaa, ettei kesäisin yksikertaisesti tule paljoakaan hitaita kuunneltua. Kesässä on oltava rytmiä. Harjoittelussa on tullut kuitenkin luukutettua Miodion euroviisua siihen malliin, ettei kategoriaa voinut sivuuttaa. Kuitenkin, tässä on vähän tuota ristiriitaa – vaikka sanmarinolaisen yhtyeen hehkutus onkin ehkä kesällä tiuhimpaan soinut balladi, en valitse sitä voittajaksi. David Jordanin ja Rob Douganin biisejä ei ole tullut sitten oikeastaan ollenkaan kuunneltua, joten jätetään nekin väliin. Voittajaksi valittakoon siis mukavasti soittoa saanut, italialaisen Elisan haikea ja koskettava balladi Dancing, johon tuli alunperin tutustuttua So You Think You Can Dance –ohjelman kautta. Kyseinen ohjelma oli monen kuukauden ajan paras keinoni bongata uutta musaa.

Elisa Dancing (klippi)
Miodio Complice
David Jordan Only Living Soul
Rob Dougan I’m Not Driving Anymore

Eurooppalainen

Tosiaan, kevät-kesän aikana on totisesti tullut löydettyä vanhan mantereen piilevät musiikilliset kyvyt. Niinpä oli aiheellista omistaa Euroopan helmille oma osio. Jos olisin kaikki eurooppalaiset mukaan lykännyt, olisi lista paaaljon pitempi. No mutta: ilman liiempiä taustoituksia ja selittelyjä voittajaksi selvisi MC Solaar. En ollut tätä kipaletta ennen kuullut afrikkalaissyntyiseltä räppäriltä kuin yhden biisin, joka ei oikein vakuuttanut. Siitä viis, sillä La Belle & Le Bad Boy hoitaa homman kotiin ihan kybällä – laitoin sen jopa uuteen kännykkään soittariksi Marian ”tunnariksi”. Tunnelmallisen biisin bongasin Sinkkuelämää-sarjan vikasta jaksosta erittäin merkittävässä kohtauksessa käytettynä. Laulussa on jotain todella tykkiä.

Oxmo Puccino Alias Jon Smoke Ranska
Miodio Complice San Marino
Paolo Conte Sotto Le Stelle Del Jazz Italia
MC Solaar La Belle & Le Bad Boy Ranska, Tsad, Senegal
Rínôcerose Machine Pour Les Oreilles Ranska
Elisa Dancing Italia
Adam Tensta My Cool Ruotsi

Hiphop/Dance

Näitä tulikin sitten kerättyä jonkin verran, mutta nyt kun listaa katselen, voin tiputtaa yli puolet näistä ehdokkaista saman tien pois – ei vaan ole tullut kuunneltua. Sanotaanko näin, että neljä ylimmäistä ja Sean Paulin biisi ovat olleet ne tämän kesän relevanteimmat kipaleet tässä kategoriassa. Hiphopin kuuntelu on jokseenkin vähentynyt keväästä, jota MediaPosseilu väritti. Reaktorista jäi käteen Kanyen ja Prodigyn biisit. Näiden kaikkien yli hyppää kuitenkin Wu-Tang Clanin pojat viime marras-joulukuussa julkaistun levyn aloitusbiisi Campfire. Olen luukuttanut sitä edelleen tasaiseen tahtiin pitkin kesää, biitti on todella koukuttava ja etenkin Method Man vetää tyylillä. Niinpä palkinto menee kaikkien aikojen parhaalle hiphop-yhtyeelle.

Kanye West feat. Chris Martin Homecoming
Wu-Tang Clan Campfire
Adam Tensta My Cool
Prodigy (Of Mobb Deep) Mac 10 Handle
Wade Robson Power
NWA Straight Outta Compton
Ludacris War With God
Sean Paul We Be Burnin’
Warren G & Nate Dogg Regulate
Dr Dre & Snoop Dogg Ain’t Nuthin But A G Thang

Retro

Tulipas näitä ehdokkaita paljon. Okei, jos nyt yleensä on tullut miellettyä tämä retroilu niin, että biisit olisivat about 20-50 vuotta vanhoja, niin nythän tästä voisi ottaa jo useamman kipaleen heti pois. Monet hiphop-ehdokkaat ovat kuitenkin sen verran suuria klassikoita omalla alallaan voidakseen olla tällä listalla. Valitettavasti, voitto ei niille lohjennut. Ville esitteli minut italialaiselle jazzailijalle Paolo Contelle, jolla on monia rentoja, tunnelmallisia biisejä. Yves Montandista olen aina kuullut kaikenlaista, mutta kesällä kiinnostuin sällistä enemmänkin bongattuani Subin leffakanavalta elokuvan On A Clear Day You Can See Forever (vuodelta 1970). Jotenkin aika viileä näyttelijä ja laulaja, tyyliä löytyy. No More Lies, Girl tuli vastaan toisesta 70-luvun leffasta Dirty Harrystä.

Näiden yläpuolelle ponnahti kuitenkin The Isley Brothersien äärimmäinen kutubiisi Between The Sheets. Satuin yhtäkkiä törmäämään siihen vissiin YouTubessa, ja muistot eräästä kasarisarja Hollywood Beatin kohtauksesta tulvivat mieleen. Kipaleen on sopivan lipevät sanat ja laulajalla on sellainen kutuääni. Taustoissa tykkään synavedoista, joiden tahtiin on jamitella. Tätä tuli etenkin heinäkuussa kuunneltua harjoittelussa suunnilleen joka aamu.

Yves Montand Sous Le Ciel De Paris
NWA Straight Outta Compton
Paolo Conte Sotto Le Stelle Del Jazz
The Coasters Down In Mexico
Lalo Schifrin No More Lies, Girl
Warren G & Nate Dogg Regulate
Dr Dre & Snoop Dogg Ain’t Nuthin But A G Thang
The Isley Brothers Between The Sheets
Sean Paul We Be Burnin’

Kiehtovin värssy

En osaa sanoa mitään ehdotonta mielipidettä siitä, kumpi on minulle tärkeämpää – melodia vai sanat. Hmm…tietyllä tavalla se on se melodia, koska kuuntelen paljon instrumentaalimusaa, ja oma biisinteko lähtee lähes poikkeuksetta melodian rakentamisesta. Mutta tottahan toki lyriikatkin ovat tärkeät – aina ostaessani uuden levyn, käyn biisien sanat läpi huolella. On kivaa löytää oivalluksia. 50 Centin Candy Shop on mielestäni hyvä biisi juurikin siksi, että siinä vaan on hemmetin hauskat sanat.

Rap-musiikki tarjoilee roppakaupalla verbaaliakrobatiaa, mikä näkyykin alla olevassa listassa: vain yksi pop/alternative-biisi löytyy. Voittajaksi julistettakoon muuten minulle vieras artisti Ras Kass, joka vie kyllä räpäytyksen sisällöllisesti ihan uudelle, oikeasti älykkäälle tasolle. Seitsemänminuuttinen biisi kuvaa nimittäin ihmisen evoluutiota, joskin perusajatuksena sanoissa on se, että ”valkoinen mies on kaiken pahan alku ja juuri”. Koska tässä on niin tajutonta, fiksua menoa, laitan linkin sekä audiopätkään, että lyriikoihin vielä erikseen. Tässä biisissä on asennetta!

Wu-Tang Clan Campfire ”I don’t eat berries but eat a Berry like Hallie though”
Prodigy (Of Mobb Deep) Mac 10 Handle ”I sit alone in my dirty-ass home staring at candles, high on drugs”
Roísín Murphy Ramalama (Bang Bang) ”Unzip My body, take my heart out”
Ras Kass Nature Of The Threat Koko biisi (ote: ”Albinism apparently was a sin to the original man, Africans/So the mutants traveled north of the equator/
Called europeans later, the first race haters

Vuoden musikkimedia

Tämä palkinto saattaa jäädä ainutkertaiseksi, sillä varsinaisia musiikkimedioita ei lopulta ole kovinkaan paljon. Innostuin loppukesästä päivittelemään Mikseri.netin profiiliani aika perinpohjaisesti. Toisen ”projektini” biisit löytyvätkin blogin alalaidasta erillisestä soittimesta. YouTubesta olen bongaillut monia hyviä biisejä kesän mittaan, mutta taannoisten Faces-kokemusteni takia en sitä valitse. Voittajaksi selviää siis Last.fm, joka on tavallaan musiikki-intoilijan paratiisi. Nettipalvelin laskee, mitä biisejä ja artisteja tulee kuunneltua. Artisteista löytyy biografiat ja muuta tietoa. Kuuntelutottumusten kautta palvelin tarjoaa samankaltaista kuunneltavaa, ja osan näistä voi ladata ilmaiseksi koneelle. Mikseri.netin tapaan palvelimelle voi myös pistää omaa musaa. Alunperin tutustuin palveluun Mikon kautta, mutta aloin aktiivikäyttäjäksi vasta vuosia myöhemmin.

Last.fm Nettipalvelu, joka mm. laskee statistiikat käyttäjän musiikinkuuntelutottumuksista.
Mikseri.net Teostovapaata musiikkia levittävä palvelu
YouTube Videopalvelu, josta löytyy muun muassa musiikkivideoita

Rock/Pop

Toisin kuin viime vuonna, parhaan pop/rock-biisin valinta oli aikasten helppoa. Kesän aikaan ei ilmaantunut oikeastaan yhtään hyvää vähänkin raskaampaa hittiä, joten ehdokkaat ovat viimeistä lukuunottamatta melko puhtoisia. Kesäbiisibändien aatelinen Maroon 5 yhdessä viime vuoden voittajan Rihannan kanssa ei vetänyt pisintä kortta, vaikka kollaboraatio olikin todella onnistunut. Muita ehdokkaita tämän ja voittajan ohella ei oikeastaan tullutkaan kuunneltua kesän aikana. Mutta kukas se voittaja sitten on? Onnittelemme walesilaista pop-rock-soul-laulajairmaa Duffya, jonka retroileva, hieman melankolinen Warwick Avenue on ollut kestosoitossa läpi kesän.

Duffy Warwick Avenue
Roísín Murphy Ramalama (Bang Bang)
Maroon 5 feat. Rihanna If I Never See Your Face Again
Natasha Bedingfield Soulmate
Haloo Helsinki! Haloo Helsinki!

Paljastettakoon samaan syssyyn KERKON VIRALLINEN KESÄBIISI 2008!!

Voittajaksi selvisi rock-pop-kategoriankin voittanut Duffy. Warwick Avenue on haikeudestaan huolimatta viihdyttänyt läpi kesän vanhahtavine soul-hekumointeineen. Propsit pitää antaa myös biisin musavideosta, joka on näennäisesti simppeli, mutta silti todella komea. Laulajatar itse pistää näyttelijänlahjat peliin, ja kyynelten valuessa biisi saa aika traagista syvyyttä. Biisi on poikkeava edellisvuosien voittajista, jotka ovat olleet enemmän elektro-r’n’b-poppia. Terkkuja vaan Justin Timberlakelle ja Rihannalle tässä samalla.

Gaalamme alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan. Onnea vielä Duffylle, ja kiitos kaikille ehdolla olleille. Seuraavan kerran näemme taas ensi vuonna uusien ehdokkaiden kanssa. Toivottavasti sitä ennenkin saamme kaikki kuulla nautittavia rytmejä, merkityksellisiä sanoituksia ja tarttuvia melodioita. Antakaamme musiikin viihdyttää ja merkityksellistää elämäämme. Kesää ja musiikkia yhdistävät se, että aina tulee uusia. Kaiken lisäksi ne jälleen kerran yhdistyvät vuonna 2009 uuden Kerkon kesäbiisin myötä.

Vielä lopuksi esittelyssä on yhtye Gotan Project, jonka tango-ambient-lounge-biisi Diferente on valintamme syksyn tuloa siivittämään. Nauttikaa!

Posted by hurraakerkko

Vastaa