November Blizzard

 

"On vaikeaa pidellä kynttilää kylmässä marraskuun sateessa", Guns’n’Rosesin biisissä November Rain lauletaan. Olen toisinaan miettinyt, mikä siinä kynttilän pitämisessä on niin hankalaa – varmaankin steariini on märkänä liukasta – kunnes tänään sunnuntaina sen ymmärsin. Kyllä tuolla lumimyrskyssä pitää kikkailla, kun lunta tulee vaakatasossa nassuun. Joka tapauksessa, November Rain on tosi hyvä biisi, jota pitää kuunnella aina näihin aikoihin – sattuneesta syystä.

25th Anniversary Special Collector’s Limited Edition
Täytin nimittäin vastikään 25 vuotta yeah! Bileet olivat erittäin komiat, vietettiin siis Villen kanssa yhteisiä viiskymppisiä. Juhlat aloitettiin hohtokeilaamalla Kampissa, siitä mentiin syömään Texasiin ja loppuilta hengailtiin samaisen ravintolan yksityiskabinetissa. Texasia voisin tässä välissä suositella, pirun hyvää ruokaa, hyvä tunnelma, ja ilmainen kabinetti oli tilava ja mukava. Vieraita oli sellaiset kolmisenkymmentä illan mittaan, pientä vaihtuvuuttakin oli.

Lahjoista mainittakoon muun muassa purkki chiliä nimeltä 100% Pain ja Darth Vader-nukke (Ville sai Yodan). Kiitos näistä ja kaikista muista puketeista, joita en toki odottanut, mutta ilahduttivat. Yhtenä kuriositeettinä heitän vielä käsipyyhkeen, jossa oli astronauttikuvio. Toisen pyyhkeistä sai Ville, toisen minä. Uskon, että joskus vuosien päästä nämä pyyhkeet löytävät toisensa uudelleen matkattuaan maailman ääriin ja yhdistävät voimansa, muistelevat ja kaikkea muuta kivaa. That’s a great day for everybody!

Eniveis, suurkiitos kaikille, jotka pääsitte paikalle, oli todella jees bibikset!

25th Anniversary Special Collector’s Extended Edition
Olen miettinyt, että pitäisikö tässä nyt alkaa heittää jotain legendaa omaa elämästään, siis näinniinkuin juhlavuoden kunniaksi vetää jotain retrospektiiviä. Äh, enpä Dinamiitti-ohjelman kuvauksista. Ohjaaminen oli upeaa hommaa, mutta tuottajana ehti taukoillakintaida, ainakaan ensi hätään. Ja onhan tässä matkan varrella jo sinänsä tarpeeksi tilitettykin.

Sen verran sanon, että olen tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni. Joojoo, rahaa voisi olla enemmän, aikaa olla voisi olla enemmän; mutta muuten bisnekset menevät hyvin ja kuntokin on vallan mainio. Uutta kämppistä pukkaa, uutta työtä pukkaa, ja koulussa on kiva olla. Kahdeskymmenesviides vuosi on iso vuosi, hyvällä tavalla.

Töistä vielä sen verran, että olen ollut piiiitkästä aikaa myös chattiä juontamassa. Lisämaustetta ovat tuoneet BB 2008 -kilpailijat, jotka on myös palkattu juontohommiin. Viikko sitten olin Nikon kanssa (ympäri mennään yhteen tullaan) ja viime yönä Andreaksen kanssa. Etenkin Aden kanssa oli kivaa, sillä juonto luonnistuu, ja opit menivät perille. Ja opettajana pääsin mukavasti pätemäänkin, se on aina kivaa.

Clint musikaalissa
Isä on jo pitkän aikaa hehkuttanut jotain biisiä, josta ei ole meikäläisellä mitään hajua, ei pienintäkään. Noh, viikko takaperin isä sitten alkoi laulaa melodiaa puhelimessa ja kertoi, että esittäjä on näyttelijä Lee Marvin, ja että kipale on jossain länkkärissä. Googlailusession jälkeen pääsin jäljille, ja aikamoisen jötkäleen jäljillä oltiinkin. Kyseessä on siis Marvinin esittämä I Was Born Under A Wand’rin’ Star, joka löytyy erikoisesta elokuvatapauksesta vuodelta ’69.

Elokuva on nimeltään Paint Your Wagon (suomeksi joku "kultarynnäkön villit päivät" tai jotain), ja kyseessä on musikaali-western, jossa kaiken kukkuraksi toisena päähenkilönä on itse Clint Eastwood. Ihan levoton juttu – western – joka on musikaali – jonka pääosassa on Clint Eastwood. Pakko siis joskus nähdä! Clint lauleskelee itse asiassa ihan mukavasti muun muassa biisit Gold Fever ja I Talk To The Trees. Ja siis se Leen superbassoäänellä vedetty Wand’rin’ Star on kanssa kaunis.

Hassuna loppukaneettina tähän anekdoottiin pakko lisätä, että täysin kulman takaa Leen biisi soi viime yönä radiossa mennessäni töihin. En ollut koskaan kuullutkaan biisiä – ja sitten se pärähtää radiosta keskellä yötä!

Dinamiitti – stuntteja, r***kaavia kettuja ja poikia painimassa tutu-hameissa
Muutama viikko sitten tehtiin luokan kanssa DinaTV:lle kolme jaksoa omaa Dinamiitti-makasiiniohjelmaamme. Hulluteltiin, hassuteltiin, ja saatiin todella hienoakin jälkeä aikaiseksi. Keskiviikkona toimin kuvamiksaajana, torstaina ohjasin ja perjantaina olin tuottajana. Oli tietysti rankkaa, oli aikamoiset vastuut live-vedoissa, ja huhkittiin 12-tuntisia päiviä – mutta hieno projekti oli kuitenkin kyseessä.

Ohjaamisesta nautin ylivoimaisesti eniten. Tööttään omaa torvea, että homma pysyy hanskassa +/- kahden mokan marginaalilla, ja tuntui, että homma sujui todella hyvin. Mikä tärkeintä, kaikilla muillakin tuntui olevan kivaa ohjauksessani (tai sitten vain kuvittelen – mutta ah mikä kuvitelma). Tavallaan harmi, että kurssi on jo ohi, sillä tosiaan, tunnelma oli aikasten pirun hyvä.

Lopuksi – reikäinen mouli
Guns’n’Rosesilta tuli muuten uusi levy. Ihmeitä voi siis tapahtua. I was born under a wand’rin’ star…

Posted by hurraakerkko

Vastaa