Chicken Cage Of Terror

Päivitys 04/2017: hakutermin ‘Chicken cage of terror’ suosion myötä lisää suomalaisia sanontoja englanniksi artikkeleissa ‘What is moon bone?’ ja ‘Chicken cage of terror‘. 

Kuulin vastikään, että vanha legendaarinen kaapelikanava MOONTV aloittaa jälleen lähetykset ensi vuonna. Vuosina 1997-2003 toiminut kanava nousee siis konkurssin tuhkista. Erityisiä detaljeja asiasta ei ole julkaistu, mutta uutta johtoporrasta avustavat monet kanavan vanhoista tekijöistä. Kanavalle haetaan myös uutta porukkaa. Nettisivuille en ole kuitenkaan vielä päässyt. Ilmeisesti puhun aiheesta liian aikaisin.

MoonTV oli aikamoisen legendaarinen kanava. Sieltä ovat ponnahtaneet julkisuuteen muun muassa Tea Khalifa, Arman Alizad, Wallu Valpio, Meri-Tuuli Lindström…Ehkäpä hieman rajatumman mutta sitäkin innokkaamman yleisön tietoisuuteen ovat nousseet myös lempparijuontajani Jarno Sarkula aka Kreivi Stakula, joka soittaa Alamaailman Vasaroissa ja on muun muassa suunnitellut dvd-käyttöliittymiä HIMille; Edu Kehäkettunen, ug-räppäri; Thomas Puha ja Miikka Huttunen, joista ensimmäinen oli ainakin jossain vaiheessa yhden pelilehden päätoimittaja. Sacha Remlingin loppusijoituspaikasta en valitettavasti osaa sanoa. Yhdessä porukat vetivät erittäin reteällä asenteella peli-, elokuva- ja lifestyle-aiheisia, sopivan kieroutuneita ohjelmia.

Huumoripitoisen ja vauhdikkaan ohjelmistonsa ansiosta kanava oli ehdoton suosikkini lukioaikaan, tarjoten viihdettä ja inspiraatiota. Ja siitäpä pääsemme asian ytimeen. Ajattelin nimittäin vanhan mediasuosikkini uuden tulemisen kunniaksi muistella muutamia lukioaikaan melko tiiviisti kuuluneita mediaesityksiä. Nämä muutamat olen valinnut, koska Moontv:n tapaan myös näihin poimintoihin liittyy muistoja lukioajan porukan kanssa.

Nikkarin lukio Kerava
Nikkarin remppa edistyy. Liikuntasalin kulmalle tulee jonkinlainen lasi-atrium, samoin katolle. Katot muuttuvat harjakatoiksi

HIM – Deep Shadows & Brilliant Highlights

HIMin kolmas albumi oli ehkä heidän p*skin koskaan, mutta kyllä sieltäkin löytyi helmiä ralleja. Jostain syystä tykkään Heartache Every Momentin ohella myös biisistä Salt In Our Wounds. Timangein biisi saattaa olla kuitenkin hämärän tunnelmallinen Love You Like I Do. Mainitsen levyn siksi, että sitä kuunneltiin yhdessä vaiheessa jatkuvasti, kun hengailtiin poikien kanssa. Hyvin usein Tomi sai auton lainaksi, ja sillä sitten huristeltiin (piha-mäkki-alikerava-väliä) ja kuunneltiin levyä. Suosittelen biisejä 1-3 hyviksi ajelubiiseiksi.

ATV

Kuppainen paikallinen TV-kanava MoonTV:n tapaan, mutta paaaaljon heppoisempi sisällöltään. Ainoa mielenkiintoinen ohjelma tuli yhden jälkeen yöllä.

Kasariklassikot

Jatketaan vielä muutamalla muulla musiikkipoiminnalla. Atte tutustutti minut bändiin nimeltä Scorpions. Muistaakseni mies itse fanitti eniten Wind Of Changea, Kerkolle kolahti paremmin jykevä kitaranvingutusballadi Still Loving You. Vanhojen hittien sarjaa voidaan jatkaa Sandran In The Heat Of The Nightilla, jota poikien kanssa kuunneltiin myös aikasten tiuhaan, kiitos Villen, joka antoi joululahjaksi 80-luvun musakokoelman. Biisiä hehkutettiin sen verran, että se päätyi myös abileffaan.

Kolmas kasariklassikko ei täysin osu lukioaikaan. Ysillä näin mainoksen Phil Collinsin kokoelmalevystä. En tuntenut äijää oikeastaan mitenkään, mutta pyysinpä sitten kuitenkin levyä joululahjaksi. Eikä tarvinnut katua – ihastuin muun muassa kappaleisiin Against All Odds (josta kukaan ei onnistunut tekemään vakuuttavaa cover-versiota), I Wish It Would Rain Down ja etenkin In The Air Tonight. Tomi innostui levystä myöskin, mutta Collins on vähän sellaista musaa, ettei sitä “raavaiden” miesten kanssa kuunnella vaan yksin pimeässä huoneessa silmät kiinni. Tähän liittyen voin paljastaa nolohkon asian.

Sain levyn siis ysiluokan joululahjaksi. Koska vuosi vaihtui muutamaa päivää myöhemmin vuodeksi 1999, päätin alkaa kirjoittaa jonkinlaista päiväkirjantapaista (MY GOD!!!) vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi. Homma unohtui nopeasti, kunnes muutamaa vuotta myöhemmin löysin kirjan, jonka jossain merkinnässä juuri hehkuten, miten kiva Philiä on kuunnella. Tämä oli epävarmalle teiniangstilukiolaiselle liikaa, joten “päiväkirjan” sivut lensivät kivalla kaarella roskiin.

Lopuksi

Ohessa kuvia rakkaan opinahjomme, Nikkarin koulun rempan edistymisestä. Se on se perus.

2 comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.