Joulun merkit V: Jouluruoka

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, syödä sitä jouluruokaa…

Jouluaaton riennot alkavat Korsosta, jossa isä tarjoilee perinteisesti riisipuuroa. Puuro syödään puulusikoin, ajoissa ennen Lumiukon alkua. Ruokaan on aina piilotettu manteleita, joskin määrä on tavannut vaihdella. Joskus oli yksi (Kerkko sai sen), sitten oli kolme (Kerkko sai kaikki), sitten suunnilleen seitsemän (Kerkko sai ainakin kuusi kappaletta). Jännä nähdä, miten mantelit maistuvat tänä vuonna. Ja kenelle.

Puuro ei kuitenkaan lempiruokalajini joulunaikaan. Ihan ehdotonta lempparia en pysty kaikista perinteisistä jouluherkuista valitsemaan, joten on parempi hieman tehdä erottelua suolaisen ja makean välillä.

Jouluaterialla koko kupletin juoni, ainakin Kerkon lautasella, pyörii kinkun ympärillä. Voisin vetää (hyvää) kinkkua maailman tappiin asti. En todellakaan ole laatikoiden ystävä – perunalaatikko menettelee – joten ykkösvalintani höysteeksi on kokonaiset perunat. Toki ahdan tarjonnan mukaan lautaselle erilaisia kalalajikkeita, suolakurkkua, juustoja…mitä sattuukaan löytymään.

Rosolli lukeutuu lajikkeisiin, joiden syömättömyys saa sukulaiset vuosittain kettuilemaan ja hokemaan ”maistamaistatestaatotu!”

Makealla puolella ehdoton suosikki on joulun virallinen Kuuma Juoma glögi (engl. ’mulled wine’, saksaksi muistaakseni ’Glühwein’ eli hohtoviini). Punaista nestettä voisi lutkutella kuin vampyyri ikään, kunhan vuodenajasta sovitaan. Glögin sekaan heitän rusinoita, mutta mantelit eivät maistu. Jostain syystä glöginhimo feidaantuu viimeistään tammikuun lopulla.

Syötävistä makeista tähtitortut maistuvat, samoin piparit. Ehkäpä vielä herkumpaa olisi vetää raakaa piparitaikinaa – en ole kylläkään tehnyt sitä moneen vuoteen, mutta pienenä taikina oli jopa parempaa kuin valmiit piparit.

Sain parilta katsojalta joulukortin ja yhdeltä ihan paketinkin. Suurkiitos näistä Teille!

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, syödä sitä jouluruokaa…

Jouluaaton riennot alkavat Korsosta, jossa isä tarjoilee perinteisesti riisipuuroa. Puuro syödään puulusikoin, ajoissa ennen Lumiukon alkua. Ruokaan on aina piilotettu manteleita, joskin määrä on tavannut vaihdella. Joskus oli yksi (Kerkko sai sen), sitten oli kolme (Kerkko sai kaikki), sitten suunnilleen seitsemän (Kerkko sai ainakin kuusi kappaletta). Jännä nähdä, miten mantelit maistuvat tänä vuonna. Ja kenelle.

Puuro ei kuitenkaan lempiruokalajini joulunaikaan. Ihan ehdotonta lempparia en pysty kaikista perinteisistä jouluherkuista valitsemaan, joten on parempi hieman tehdä erottelua suolaisen ja makean välillä.

Jouluaterialla koko kupletin juoni, ainakin Kerkon lautasella, pyörii kinkun ympärillä. Voisin vetää (hyvää) kinkkua maailman tappiin asti. En todellakaan ole laatikoiden ystävä – perunalaatikko menettelee – joten ykkösvalintani höysteeksi on kokonaiset perunat. Toki ahdan tarjonnan mukaan lautaselle erilaisia kalalajikkeita, suolakurkkua, juustoja…mitä sattuukaan löytymään.

Rosolli lukeutuu lajikkeisiin, joiden syömättömyys saa sukulaiset vuosittain kettuilemaan ja hokemaan ”maistamaistatestaatotu!”

Makealla puolella ehdoton suosikki on joulun virallinen Kuuma Juoma glögi (engl. ’mulled wine’, saksaksi muistaakseni ’Glühwein’ eli hohtoviini). Punaista nestettä voisi lutkutella kuin vampyyri ikään, kunhan vuodenajasta sovitaan. Glögin sekaan heitän rusinoita, mutta mantelit eivät maistu. Jostain syystä glöginhimo feidaantuu viimeistään tammikuun lopulla.

Syötävistä makeista tähtitortut maistuvat, samoin piparit. Ehkäpä vielä herkumpaa olisi vetää raakaa piparitaikinaa – en ole kylläkään tehnyt sitä moneen vuoteen, mutta pienenä taikina oli jopa parempaa kuin valmiit piparit.

Sain parilta katsojalta joulukortin ja yhdeltä ihan paketinkin. Suurkiitos näistä Teille!

Posted by hurraakerkko

Vastaa