Kyttäyskeikka

Ei tullut Suomelle viisuvoittoa ei. Waldon biisi oli mun mielestä eri kelpo, mutta esitys ei noussut yli muiden. Lavashow’hun olisi ehdottomasti pitänyt panostaa enemmän. Täytyy kuitenkin tajuta, että Suomelle voitto on jo, se että Yohanna hoiti homman kotiinpääsee finaaliin. Eikä Lose Control toki pisteittä jäänyt.

Vähän ihmettelen Norjan voittoa. Tai siis – se oli erilainen kuin muut ja ennakkohype varmasti auttoi. Mutta biisi oli vähän lapsellinen ja äijä ärsyttävän näköinen. Islanti ja Estonia taasen olivat täyttä rautaa, aijai. Albanian biisistä jäi kertsi mieleen, ja Israelinkin kipaleessa oli jotain lämpöistä. Parhaat lavashowt taisivat olla Kreikalla ja Ukrainalla. Palaan Islantiin sen verran, että esityksellä oli ehkä komeimmat taustagrafiikat. Venäjällä oli komean kokeileva video.

Kaiken kaikkiaan siis ihan hyvää menoa. Lava ja sali olivat varmasti kaikkien aikojen hienoimmat. Waldo saa palata selkä suorassa Suomeen, ja mp3-soittimeeni  ilmestynee useampikin viisu. Ensi vuonna taasen tavataan.

Somebody’s Watching Me
Naapurustomme keski-ikä on siellä 65 vuoden hujakoilla – joskin lähiaikoina on alkanut saapua tykömme nuorempaakin porukkaa. Kevään tulon huomaa kuitenkin siitä, että pihalle alkaa kasvaa mummoja kuin sieniä sateella.

Koiran ja lapsen saavuttua ovat mummot alkaneet heittää hetulaa ja jutella mukavia, mutta pakko sanoa, että yhteishenki taloyhtiössä ei ole kaikkein paras. Onhan täällä mukavaa porukkaa paljonkin, ei siinä. Aina pitää kuitenkin vähän liikaakin pohtia, mitä mummot miettivät mistäkin. Taloyhtiön “turvakamerat” kyttäävät naapureitaan ja pihan kuntoa kuin Big Brother ikään. On touhumummo, kissamummo, hörhömummo, valittajamummo, humppaajamummo, hammaslääkärimummo…

Mutta hahaa! Joutuvatpa hekin kyttäyksen kohteeksi. Satumme nimittäin asustamaan erittäin hyvin naapurikyttäykseen soveltuvalla paikalla. Kämppä on korkealla ja pihan muodostaman L-muodon kulmassa, josta näkee siis kahteen suuntaan. Toki en myönnä, että notkuisin kaiket päivät kiikarit ojossa sälekaihdinten välissä. Mutta jos jotain jännää näkyy, voi melko huoletta vilkaista.

Salkkarithan tästä pihapiirin hahmovalikoimasta tulee mieleen. Kevään aikana on saanut yllättyä, miten hauskaa voi olla Salkkareita seuratessa. Talkkari Karille on kirjoitettu todella paljon huumoria, kun taas Jarkolle nauraa vain tyypille kirjoitetun dialogin takia. Ismohan on aina yhtä pönttö, joskin “hyvällä” tavalla. Pakko laittaa lainausmerkit tuohon – Salkkareita ei voi tosissaan väittää oikeasti hyväksi.

Is It True?
Eräs elämys pitää vielä lopuksi mainita. Tapasin nimittäin ihka aidon Bondin tuossa tovi sitten. Hetken mielijohteesta painuin Helsinkiin, kun Sir Roger Moore oli Roger that! Agentti pöydän ääressä.haastateltavana Aleksin kirjakaupassa.

Baba Lybeck ei hoitanut haastattelua ihan toiveiden mukaan, mutta ritari oli hauskalla päällä. Nimmarijonoonhan sitten piti tunkea herran elämäkerta kourassa. Tulipa jopa vaihdettua pari sanaa – eli tervehdin “Good afternoon, Sir”, ja sain vastaukseksi “Hellon” tai jotain muuta lyhykäistä. Voi pojat!

Roger ei kyllä ole lemppari-Bondini, mutta livenä Sir on hauska mies. Ja yllättävän freesinnäköinen kilometreihin nähden. Isketään nyt rispektiä siitäkin, että elokuva Erittäin Salainen on yksi kaikkien aikojen parhaista Bondeista.

Tässähän pitää alkaa miettiä Kerkon kesäbiisiehdokkaita. Onko jälleen aika? Täytyy pohdiskella noita kategorioita taas uuteen uskoon. Kiitos Euroviisujen, Spotifyn ja Voicen, varteenotettavia kandidaatteja on kyllä jo mietittynä. Aiheeseen palataan. Sitä odotellessa painutaan taas kytikselle, naapuri taisi juuri vetää vessan.


Posted by hurraakerkko

Vastaa