Summer in Paris

Mesdames et messieurs… Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2009 -juhlagaala

Summer in Paris

Missä on DJ Cam?

Syksy tuo mukanaan pimenevät illat, viileät tuulet – ja haaveen Pariisista.

Jostain syystä heti kuun vaihteessa mielessä alkoi pörräillä mielikuva tangon tanssimisesta. Tanssijat ovat syksyisellä, keltaisten lehtien peittämällä kadulla Pariisissa. En ole vuosiin tanssinut tangoa, ja pariisinmatkailu on jäänyt vain haaveasteelle. Ehkä joskus.

Mutta kuitenkin, syksyllä syömmen täyttää kaiho, johon tango vain tuntuu sopivan erittäin hienosti. Gotan Project alkoi heti alkukuusta soida päässä. La Revancha Del Tango, syksyn lehdet….ja unelma Pariisista.

Feature Presentation – KERKON VIRALLINEN KESÄBIISI 2009

Käydäänpä asiaan. Tervetuloa jo neljättä kertaa juhlistamaan Kerkon virallisen kesäbiisin valintaa. Valinnat ovat olleet melko helppoja, täytyy sanoa tällä kertaa. Alkukesän pelkoni ehdokkaiden vähäisestä määrästä osoittautuivat totisesti turhiksi. Ehdokkaista suuri osa on kirjattu tänne. En kuitenkaan jaksa niitä enää tähän erotella. Lisäksi saatan vähän joustaa noista luokituksista; katsotaan mitä tulee.

Kesä on ollut hyvin musikaalinen, raikas, kepeä. Varsinkin uusia tuulahduksia on ollut paljon, ei ole tarvinnut kovinkaan usein samoja vanhoja biisejä kuunnella. Mukana on tutuhkoa guilty pleasure –meininkiä; suosikkeja, joita ei suositeltaisi paljastettavaksi. Toivon, että gaala innostaa jonkun kuuntelemaan jotakin näistä biiseistä.

Tervetuloa vielä, toivottavasti viihdytte juhlagaalatekstissä!

Popitukset


Tässä kategoriassa oli paljon potentiaalia. Oli monia ihastuttavia rallatuksia, jotka istuivat kuumaan kesään just nappiin. Kejsi Tolan euroviisu oli melko lapsellista europop-humppaa, mutta jotain tenhoa ja osuvaa jytää siinä vaan on ollut läpi kesän. Lady Gagan Pokerface alkoi pikku hiljaa iskeä, hyviä koukkuja ja terminator-henkiset alkusekunnit.

50 Centin Get Up on vakuuttanut pitkin kesää, mutta jäänee pystittä. Hiphopia ei ole itse asiassa kummemmin tullut kuunneltua kesällä, hassua. La Roux’n musiikki on juuri sitä kesämusan ydintä – kepeää elektropoppia, saundia, jota ei muuten kuuntelisi kuin kesäkuumalla.

Voittajaksi kuitenkin nousee yksi yli muiden – tai oikeastaan kolme: Sugababes ja Get Sexy. Iskevää, tehokasta dance-meininkiä Right Said Fred –lainoineen. Sitten on aggressiivista syntikkasekoiluakin, ja sillä yhdellä uudella irmalla on hauskan käheä ääni. Bändistä olen tykännyt aina, vaihtelevasti ja ei-vakavasti. Jotenkin on hyviä ralleja tasaiseen tahtiin, irmat on terveellisen näköisiä eikä videot ole “likaisia”.

Ilmiöitä ja inflaatioita

Aina on hyvä keksiä uusia tuulia musiikkijuhlaan, joka mitä todennäköisimmin kiinnostaa vain kirjoittajaa itseään. Ilmiö-kategoriassa raati on pohtinut paljon artisteja, joiden musiikki on maistunut kautta linjan – ilman, että olisi vain yksi hitti kulutuksessa.

Maxwell, Michael Jackson, Leadbelly…Kaikenlaista on tullut kuunneltua, mutta artistien edelle nousee ylivoimaisesti itse musiikkipalvelu Spotify, jonka kautta olen näitäkin ja monia monia muita esiintyjiä kuunnellut. Eräs tuttu muuten kysyi, että jos se palvelu on ruotsalainen, niin eikö se äännetä [sputtifyy].

Erästä kysymystä olen paljon pohtinut kesän aikana: Johanna vai Yohanna? Olen nimittäin tykästynyt kahteen samankaltaiseen – ja lähes samannimiseen – artistiin.

 

Johanna vai Yohanna? Kaksi heleä-äänistä pop-artistia.

Johanna vai Yohanna? Kaksi heleä-äänistä pop-artistia.

Johanna Kurkela herätti joskus mielenkiintoni Ehkä Ensi Elämässä –kappaleellaan. Johanna menee Sugababesien kanssa siihen guilty pleasure –kategoriaan.

Tänä kesänä Novaa sattuneesta syystä paljon kuunnellut raati ihastui biisiin nimeltä Sun Särkyä Anna Mä En. Yohannasta taasen olen jo puhunutkin, ja viisumitalisti maistuu toki yhä. Nimien ohella neitoja yhdistää tyyli: heleä lauluääni, jonka vaivatonta puhtautta ei voi olla ihailematta; molemmat ovat myös naapurintyttömäisiä; ja arvostelussa olevat biisitkin sattuvat olemaan rakenteeltaan ja tyyliltään liki identtiset, vaikka kieli on eri. Mutta näiden välillä on pakko sanoa “It IS true” – Yohanna korjaan potin kesän balladisuosikeista.

Tässä välissä on hyvä raapia pohjamutia. Kaikki hitit eivät kestä kulutusta, hyvänä esimerkkinä euroviisuihinkin pyrkinyt – ja jälleen kova Nova-hitti – Princessa Avenuen Never, Never. Se alkoi hyvänä pop-rock-vetona autotuunailuineen, se loppui vähän lapsellisena rallatuksena. Little Bootsin Meddle alkoi myös rasittaa jossain välissä. Kovimman inflaation kuitenkin koki Black Eyed Peasin Boom, Boom, Boom, joka alkoi tökkiä jo toisella kuuntelukerralla. Ne on ne Herneet välillä sellaisia.

Rockin’ Retro


Rock-musa jäi ainakin esiintyjämäärässä melko vähälle. Kotiteollisuutta tuli kesän varrella pitkästä aikaa kuunneltua, ja muutamia uusia tuttavuuksia löytyi. Järjestyshäiriön Karkuri, etenkin videoineen, oli alkukesän suuri hitti. Se kamppailee melko yksin puhtaan rock/heavy –kategorian yksinvaltiudesta. Mainittakoon kyllä Jack Peñate, jonka musiikki on sellaista latino-rock-popitusta, mikä on sopinut kesään menolla ja meisingillä.

Retro-sarjassa kuitenkin yksi täyden kympin rock-revittely vetäisee voiton. Foreignerin Break It Up on ollut yksi kesän soitetuimpia biisejä. Laulajan ääni on komea ja kasariasennetta löytyy.

Vuodenajan värssy


Kesä on ollut harvinaisen paljon pop-luritusten johdattelemaa auringonpaistetta. Tämä näkyy melko lailla myös parhaan värssyn ehdokaslistassa. Sanoituspätkät on valittu ehdolle sanoman mukaan ynnä siitä, miten ne sopivat laulun melodiaan. Jälkimmäinen on todella tärkeää – hyvin sävellettynä huonotkin sanoitukset toimivat. Voittaja näkyy boldattuna.

Princessa Avenue: Never, Never “I say no but you keep thinking yes”
Lady GaGa “Baby when it’s love if it’s not rough it isn’t fun”
Johanna Kurkela: Sun särkyä Anna Mä En “Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
Järjestyshäiriö: Karkuri “Maasta syntynyt taas maaksi muuttuu kun hiljaa pyörii äiti maa, vaikeaa lastansa kuljettaa”

–Elämäntyöpalkinto: Michael Jackson–

Michael-Jackson-Award-Moonwalker

Ensimmäistä kertaa ikinä raati haluaa osoittaa kunnioitusta artistin tai bändin suurelle elämäntyölle tai raatia inspiroivalle musiikille. Tänä vuonna ei ole epäilystäkään siitä, kelle rispekti lankeaa – Popin kiistattomalle kuninkaalle Michael Jacksonille.

Hänen musiikkinsa ja videonsa vievät mielen ja kielen uusiin ulottuvuuksiin, eikä musiikillinen aatelointi ole turhaa. Maailma on muistanut MJ:ia niin, ettemme ala täällä elämäkertaa vetämään kuitenkaan. Kiitos Michaelille kaikesta upeasta tuotannosta.

Finale


Hyvät naiset ja herrat. On aika paljastaa, kelle tai oikeastaan mille biisille lankeaa kyseenalainen kunnia olla Kerkon neljäs virallinen kesäbiisi. Ensin oli SexyBack, sitten Umbrella. Viime vuonna sydämen sulatti Warwick Avenue. Lähtökohtaisesti kesäbiisin on oltava kevyt, raikas, viihdyttävä. Genrellä ei niinkään väliä, vaikka popimpaa kamaa on yleensä suosittu.

Mutta tosiaan: Mikä biisi voittaa tällä kertaa? Voittajabiisi voi herättää ihmetystä joissain, tanssijalan jytkettä toisissa. Kyseessä on loppukesän poiminta, ja matkaamme Eurooppaan. Video on värikäs, musiikki samalla tuoretta että vanhaa. Voittaja videoineen löytyy täältä.

Onnea voittajabiisille! Ensi vuonna jälleen uusi Kerkon virallinen kesäbiisi – ja tuolloin vietetään juhlatunnelmia puolipyöreiden synttäreiden kunniaksi!!! See you next year!

Posted by hurraakerkko

Vastaa