Blogi journalistin kielellisenä työvälineenä

Nyt on oppari palautettu ja arvosanakin saatu. Työstä Blogi journalistin kielellisenä työvälineenä – tarkastelukohteena MTV3:n uutisblogit ropsahti jopa arvosana 5. Tehokkaan paketin kyllä kasasin, ja mittaakin oli kiitettävästi. Silti arvosana yllätti.

Opparissa ensisijaisena tutkimuskohteena on MTV3:n uutistoimittajien blogeissa käyttämä kieli (sananvalinnat ja muu ilmaisu, kuvitus, oikeinkirjoitus jne.), jota sitten vertailin Maikkarin verkkouutisten kieleen. Kesken kirjoitusprosessin työhön luikahti toinenkin merkittävä tutkimuskysymys: mikä on omien toimittajien blogien merkitys uutistoiminnalle? Taustalla on hyvän journalismin periaate ja niiden esiintyminen verkkopäiväkirjoissa yleensä.

Blogi-aiheinen oppari on pistänyt miettimään omaa blogia. Aihetta sopii siksikin miettiä, että olen ylläpitänyt palstaa kohta viidettä vuotta. Onko tyylini hyvää? Onko sen sisällössä tarpeeksi vaihtelua, jotta homma pysyy sekä kirjoittajan että oletetun yleisön puolesta mielenkiintoisena? Olenkin pyrkinyt enemmän kuvittamaan tekstejä, tavoitteena on myös videotuotanto joskus.

Himmel  Lumen painosta murtunut Vielä ei vettä altaassa

Freestyler?
Opparin julkistamista edeltävänä iltana oltiin hurvittelemassa luokkatovereiden kanssa. Oli todella hauska ilta, ja piiiiitkästä aikaa saatiin näin komea edustus yhteen paikkaan.

Kallion ravintola Cellassa aloiteltiin iltaa. Ruoka oli ookoo etenkin hintaan nähden, Året Runt –olut hyvää. Pihviaterialta jäi parsakaalia ja pari porkkanaa lautaselle, mistä lautaset korjaava kokki nosti kunnon älämölön. “Tuleeko nuorukaisesta konsultti?”, kysyi vanhahko, hajun perusteella parikymmentä vuotta åretruntia vetänyt mieskokki.

Ihmettelin kysymystä, joka sitten toistettiin alaspäin velttona sojottavan etusormen säestämänä. “Parsa on eturauhassyöpälääke”, kertoi kokki. Ilmoitin, että minulla on jo lapsi, joten voin ehkä passata tämän kerran. “Jaahas, konsultti”, totesi kokki, otti lautasen ja lähti.

Äijä oli muutenkin vähintäänkin erikoinen: toi kahdelle seurueen jäsenelle väärät annokset ja käski tyytymään niihin. Kolmannelle ilmoitti, että toivottu liha oli loppu, joten sai hänkin tyytyä toiseen ruokalajiin. Olin ainoa, joka “ongelmitta” sai palautettua lautasen jämineen, muut joutuivat vielä syömään tähteensä.

Netistä luin, että ukon tyyli on kävijöille tuttu. Kalliossa Kallion tavalla.

Saavuin metrolla läheiselle Sörnäisten asemalle. Metro on minulle edelleen huikea kokemus, urbaani seikkailu – ja aina minut valtaa tunne, etten ajokkiin kuuluisi. Aina jännittää, vaikka väärään paikkaan on kahden linjan liikennevälineessä vaikea ajaa. Raymond Ebanksia tai Marloa en ole oranssissa putkilossa vielä tavannut.

Keravalla ei metroa, vain Subway
Ohessa muutama kevään tuloa henkivä otos Keravalta. Olen muuten seurannut pihassa erään CD-levyn elämää. Am I Blood odotti ensin kyytiä taloyhtiön edustalla, mutta viikkoa myöhemmin löysin albumin sisäpihalta.

Keravalla on muuten noin kuukauden ajan toiminut ELOKUVATEATTERI! Bio Mathilda toimii Nikkarin koulun tiloissa vaihtelevalla aikataululla ja ohjelmistolla. Vaikka tätä bisnesideaa on vuodet jo odotettu, en ole kuin aulassa käynyt.

A small step for man, one giant leap for mankind. Taika on ottanut ensimmäiset askeleensa ilman tukea.

Posted by hurraakerkko

Vastaa