Julkisuus, häviävä julkisuus

En koskaan chat-aikoina kuvitellut olevani julkkis. En myöskään radiohommissa. Tänään sain kuitenkin maistiaisen julkisesta elämästä.

Olin lähdössä töihin, valmiina hyppäämään junaan Keravan asemalta, kun tuntematon keski-ikäinen nainen asteli luokseni.

“Anteeksi, erehdynkö henkilöstä?”, hän kysyi. Onko minut tunnistettu, vielä yli vuosi chateistä eläköitymisen jälkeen? “Ooksä se Kerkko Koskinen?”

En tiennytkään näyttäväni Ultra Bran musiikilliselta mastermindilta. Ehkä kyseessä oli vahingossa väärän sukunimen lausuminen, mutten katsonut asiakseni asiaa selvittää. Vastasin kieltävästi, mutta sainpa hetken aikaa paistatella Suomen rock-taivaalla.

Ja kävihän tuossa kerran niin, että Novalla juonnettiin: “Hetken päästä Kerkko Koskinen toimittaa uutiset…” Olisi pitänyt laulaa ne sähkeet.


Posted by hurraakerkko

2 comments

[…] Julkisuus, häviävä julkisuus (23.4.) […]

[…] henkilöistä jo kesän kynnyksellä. Muutamankin kerran olen itsekin päässyt kokemaan julkkiselämää, vaikken julkimoksi itseäni ole koskaan viitsinyt lukea. Kuitenkin ainakin yhden keravalaisen […]

Vastaa