HurraaKerkko blogin perustaminen

Neljä vuotta bloggaamista

Blogin ylläpito on helppoa, kun sen osaa. Omakehu haiskoon sivuston 4-vuotispäivän kunniaksi.
HurraaKerkko blogin perustaminen

Sivusto viettää nelivuotissynttäreitään.

Tänään on hieman erikoinen juhlapäivä: blogini täyttää neljä vuotta!

Tosiaan, tasan neljä vuotta sitten julkaisin ensimmäisen merkintäni. Teksti käsitteli Motown-levy-yhtiötä. Merkintää lukiessa huomaan, että kirjoitustyyli on hioutunut vuosien varrella, mutta olihan tuolloinkin “ihan jees” tekstiä. Ekassa merkinnässä sorruin kylläkin heti kiroilemaan, mitä olen sittemmin vältellyt.

Ideana alkutaipaleella taisi olla musiikki- ja elokuva-aiheisiin keskittyminen, mutta hyvin pian aihepiiri laajeni ja syventyi. Saatoin käyttää blogimerkinnän kirjoittamiseen yhtäjaksoisesti lähes neljä tuntia, kun vaikkapa analysoin lempilevyjäni. Kyllähän aikaa edelleen tulee käytettyä, mutta teknologian kehitys on mahdollistanut luonnosten tallentamisen, jolloin työtä voi jaksottaa paremmin.

Aluksi tavoitteena oli kirjoittaa joka päivä, sitten vissiin joka kolmas päivä. Tahti on sittemmin vaihdellut paljonkin, mutta joka kuukausi on kuitenkin ainakin kerran tullut kirjoitettua. Merkintöjä onkin vuosien varrella tullut lähes 190. Jeejee, hyvä minä!

Olen näemmä onnistunut välttämään monen bloginoviisin peruskaavan: ensin kirjoitetaan monta päivää putkeen – ja sitten ei enää ollenkaan. Tiedä sitten, onko tekstin laatu tällä palstalla aina ollut priimaa. Olen kuitenkin oppinut höystämään tekstiä kuvin, väliotsikoin ja linkein, ja blogin layoutiakin olen muokkaillut silloin tällöin. Ja sen, että tekstit olisivat vain tyyliä “sitten-tein-sitä-sitten-tätä-sitten-jotain-muuta”, olen onnistunut mielestäni kelvollisesti välttämään.

En tiedä, kuinka moni tarkalleen palstaa seuraa, mutta toivottavasti edes joku. Vaikka kirjoitankin omista jutuistani, toivon aina kirjoittavani tyylillä, joka kiinnostaa myös muita. Kiitos joka tapauksessa sille pienyleisölle, joka blogiani jaksaa seurata 🙂

Sen sijaan, että kahlaisin koko päiväkirjan läpi pienten muistelupätkien muodossa ajattelin, että vähän päivittäisin tuota ensimmäistä merkintää päivältä 28.4.2010. Säästetään retrospektiivit 5-vuotissynttäreille sitten. Jätän suosiolla lenkkeilykokemukset pois uudesta versiosta. Enjoy!

———

Mahtava Motown

—–Sitä odotellessa voisin hypettää erästä levykokoelmani helmeä. Alkuvuodesta eräs hyvä ystävä lainasi Reader’s Digestin tuottamaa kuuden levyn Motown-kokoelmaa, jolta nokkelana poikana kopioin itselleni parhaat päältä.

Motown on legendaarinen amerikkalainen levy-yhtiö, jonka tummaihoinen Berry Gordy perusti 60-luvun alussa menestyäkseen julkaisemalla oman rotunsa musiikkia. Ekat studiotilat löytyivät suunnilleen oman kämpän kellarista, mutta menestyksen myötä toimistoa ilmestyi muihinkin kaupunkeihin kuin koti-Detroitiin.

Gordy oli etevä bisnesmies, joka onnistui ”huijaamaan” artistejaan aika lailla. Jos esimerkiksi toinen yhtiö maksaisi esiintyjälle tekijänoikeusmaksuja kaksi dollaria, hyvä kun motownilaiset saivat neljännesdollarin. Jos halusi vaihtaa yhtiötä, Gordylle jäisi oikeudet kaikkiin Motown-levytyksiin- myös niihin, joita ei ollut vielä julkaistu.

Loikatessaan Epicille Jackson 5 joutui tekemään muodonmuutoksen The Jacksonsiksi, sillä Motown omisti oikeudet  alkuperäiseen nimeen. Että semmosta. Sivumennen kerron vielä sen, että levy-yhtiön vaihtuessa Jermaine-veli jäi Motownille mentyään naimisiin Gordyn tyttären kanssa. Menestys jäi aika heikoksi, mutta muutama kelpo popitus tuli ainakin levytettyä.

Kepulipeliä lukuunottamatta Motownin toiminta oli top-notch. Bändit kävivät aina yhtiön oman artistikoulun, jossa opetettiin starailun aakkoset ja esiintymistekniikkaa – esimerkiksi sen, miten laskeudutaan portaita katsomatta varpaisiin.

Gordy sävelsi itsekin jonkin verran musiikkia, mutta antoi päävastuun tallin omille hitintekijöille, joihin kuuluivat muun muassa Smokey Robinson ja kolmikko Holland-Smith-Holland. Artistit tuottivat myös paljon materiaalia “ristiin”: vierailtiin toisten levyillä tai levytettiin omat versiot toisten biiseistä. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä toimii Marvin Gaye, joka oli vasta toinen tai kolmas motownilainen, joka levytti I Heard It Through The Grapevinen. Gayen esittämänä biisi taitaa olla ehkä jopa kaikkien aikojen myydyin Motown-sinkku, mutta ihan varma en siitä ole.

No ketkäs siellä sitten loivat uraa? No, hemmetti kaikki: Marvin Gaye, Stevie Wonder, Diana Ross, Martha Reeves & The Vandellas, Jackson 5, The Four Tops, The Temptations…the list goes on and on…Legendaa ja klassikkolevyä toiseen perään.

Yhtiön kuuluu nykyään Universalille, joka on hyödyntänyt tummaa soul-aarreaittaa julkaisemalla läjäpäin remastereita.

Vielä kerran hehkutan Jacksoneihin liittyvää juttua. Motownin juhliessa 25-vuotisjuhlaansa Gordy halusi soolouralle siirtyneen Michaelin esiintymään veljiensä kanssa juhlaan. Michael asetti kovat ehdot: yhteiskeikan jälkeen hän vetäisi soolona Billie Jeanin ja saisi päättää soolovedon monikameratoteutuksesta (kamerakulmista, leikkauksesta jne…). Sopimukseen päästiin, tuloksena loistava esitys, joka kulminoituu legendaariseen ensimmäiseen moonwalkiin. Huikea pätkä, siellä kun olisi  voinut olla paikan päällä…

Se lyhyestä Motown-historiikistani. Käytin lähteinä Motown-levykokoelman mukana ollutta tekstiä ja J. Randy Taraborellin Michael Jackson –elämäkertaa – joskin hatara muistini tiivisti tekstiä aika lailla.

Posted by hurraakerkko

1 comment

[…] Neljä vuotta bloggaamista (28.4.) […]

Vastaa