Soundtrack OST HurraaKerkko Digilluusio

Kuukauden Digilluusio: My Life OST – Elämäni Soundtrack

Musiikki on tärkeä osa elämääni, ja usein tietyt biisit sitoutuvat kiinteäkseni tiettyjä muistoja.
Soundtrack OST HurraaKerkko Digilluusio

Elämässä pitää olla rytmiä.

Musiikkia kuin elokuvassa

Nyt on valmista – olen valmistunut medianomiksi Metropoliasta. Paperit kourassa on helppo laittaa The Beatnutsin Se Acabo (It’s Over) soimaan. Lopputekstit pyörimään.

Musiikki on aina ollut suuri osa elämääni. Jos en ole itse ollut sorvin äärellä, kuuntelen milloin mitäkin ja todella usein, ja monasti olen huomannut tiettyjen biisien kytkeytyvän tiettyihin tapahtumiin ja aikakausiin. Biisit alkavat tihkua nostalgiaa, kun vuosienkin jälkeen huomaa muistelevansa jotain tiettyä asiaa sattumalta kuulemansa musiikin tahtiin.

Joskus ilmiö tuo tiettyä eeppisyyttä arkisiinkin hetkiin, toisinaan mielleyhtymä saattaa pilata koko kappaleen. Esimerkiksi erään suhteen päättyminen ei harmittanut niin paljon kuin se, että viimeisiä keskusteluja käytäessä taustalla soi Enigman Gravity Of Love. En voinut kuunnella biisiä vuosiin.

Useimmiten kappaleet yhdistyvät elämänmuutoksiin. The Beatnutsin kappale saa kunnian olla valmistumiseni theme song – otsikko sopii, ja olihan sama biisi aikanaan MediaPosse-ohjelmanikin viimeinen veto. TV-chatistä lähtiessäni kestokuuntelussa oli Mirahin The Garden ja Martin O’Donnellin ja Michael Salvatorin High Charity. 

Eräässä tapauksessa minulle ehti kasaantua jopa oma vakituinen soittolista. Pelatessa GTA-pelejä kuuntelin aina muun muassa näitä Xboxille lataamiani biisejä:

  • Santa Esmeralda: Don’t Let Me Be Misunderstood
  • The Roots: Don’t Say Nuthin’
  • Kool & The Gang: Jungle Boogie
  • Tomoyasu Hotei: Battle Without Honor Or Humanity
  • The Jackson 5: Blame It On The Boogie
  • Infernal: Keen On Disco
  • The Killers: Somebody Told Me

Jääköön listaus kuitenkin tällä haavaa pintaraapaisuksi – skippaan suuren määrän Quentin Tarantinon leffoissa kuultuja biisejä. Albumirintamalla Tarantino-leffojen soundtrackit ovat aina rautaa: Kill Bill vol. 1 ja Pulp Fiction ovat täynnä hyvää settiä. PÄIVITYS 07/2016: Lue lisää Tarantinon musiikkivalinnoista artikkelissa Anakronistinen musiikki Quentin Tarantinon elokuvissa.

Klassisen puolelle ajavat ääniraitakokoelmat ovat myös erittäin lähellä sydäntä. Lämpimimpiä muistoja herättää tietysti Tähtien Sotien musiikki, mutta pakko myöntää sävelmien toimivan paremmin itse elokuvia katsoessa, ei levyltä kuunneltuna. Batman Beginsin ja Passion Of The Christin soundtrackit taas toimivat kiitettävästi myös omillaan, sillä musiikin tunnelma ei vaihtele yhtä rivakasti.

Kiitos teknologian mahdollistaman tuunauksen, monilla läheisillä on myös omat soittoäänitunnarinsa kännykässä. Vaimo soittaa MC Solaarin La Belle et Le Bad Boyn tahtiin, äiti Linkin Parkin ja Jay-Z:n Numb/Encoren, isä Nimeni On Trinity –leffan tunnarin ja sisko edellä mainitun Santa Esmeraldan tahtiin. Näitä biisejä koneella kuunnellessa mielleyhtymät alkavat hyppiä silmille ja käsi etsiytyy kännykälle.

Haastan kaikki miettimään oman elämänsä tunnareita. Niitä ei ole yksi, vaan monta.

Hmm…Oliko vielä jotain muuta aiheeseen liittyvää. Ei kai. Se Acabo.

Easter Egg: Radio Reaktori pyörii vielä muutaman viikon. Ollut hyvää settiä. Suosittelen esim. Hikipajaa.

Posted by hurraakerkko

1 comment

[…] Muutama aika on kulunut siitä, kun valmistuin Metropolia AMK:sta. On siis vihdoin aika katsoa taakseen ja muistella taivalta medianomi AMK:n opintiellä nyt, kun ”It’s Over”. […]

Vastaa