Kirjoita muistiin

Vihkot1

Päivänä, jona sain arvosanan opinnäytetyöstäni, ostin juhlatunnelmissa uuden muistivihkon. Olin haaveillut ostohetkestä jo pitkään – olen nimittäin jo vuosikausien ajan merkannut kaikenlaisia muistiinpanoja vihkoihin, kirjasiin, paperilehtiöihin, irtopapereihin, kännykkään… Mikä vain muistiinpanoväline sattuukin olemaan lähinnä.

Mitäkö tallennan paperille? Sanoituksia, tekstiä kirjoitusprojekteja varten, päiväkirjanomaisia merkintöjä pikkujutuista, kysymyksiä haastatteluja varten; milloin mitäkin. Suurin osa on tullut hyötykäyttöön, yllättävän pieni prosentti roskakoriin. Osa vain on, koska on pitänyt. Aina ei ole muistiinpanolla tarkoitusta.

Uuden kirjan ostin paitsi juhlallisuuksien myös tarpeen vuoksi. Edellinen muistikirja (yllä kuvassa näkyvä värikäs kirjanen) tuli juuri ääriään myöten täytettyä tekstillä ja kuvilla. Väriläiskä palvelikin hyvin koko koulu-uran ajan ja vähän pitempäänkin – sain sen eräältä riparilta. Yli neljä vuotta aktiivipalvelusta piti sisällään kosolti koulu-, työ- ja taidehommia sekavassa järjestyksessä. Jännä nähdä, miten kauas uusi ja huomattavasti tilavampi kirja kantaa.

Tuota kirjaa edeltävän muistiinpanovihkosen olen näemmä kadottanut jonnekin. Se harmittaa vietävästi. Ei se mitään erityisen muistorikasta sisällään pitänyt mutta oli sekin monien, monien muistojen sottaama. Kirjaimellisesti; erivärisiä kynäjälkiä, kahvitahroja, niitattuja lisäsivuja, ryppyjä ja repeämiä. Missäköhän se on, tarttis yhyttää.

Yllä näkyy kaksi “kivikuvioista” vihkoa. Ne ovat blogikirjoittelun ohella lähimpänä päiväkirjan pitämistä, joskin niissä fokus on biisieni lyriikoilla. Sanoitusten ohella kirjaan vihkoihin biisien tarkoitukset ja syntyperät. Siinä sitten samalla tulee kerrottua itselle viimeisimmät kuulumiset. Ja pitkästä aikaa rasitettua rannetta käsin kirjoittamalla.

Kännykkä on jo yläasteelta lähtien ollut tärkeä muistiinpanojen tallennin. Tallennettavat ajatukset ja ideat iskevät junassa, ulkoillessa, sängyssä juuri ennen nukahtamista. Usein kännykkä sattuu olemaan lähin takuuvarmasti mukana pysyvä muistiinpanoväline.

Muutaman viikon aikana kännykkäkamera on ottanut muistiin tällaisia taivasteluita:

Taivas3Taivas1 Taivas2

Lopuksi
Laitetaan nyt makupalana yksi muistiinpano vanhasta kirjasta. Taitaa olla keväältä 2007, arvioisin niin. Kryptinen lyriikanpoikanen ei – ehkä syystäkin? – koskaan selvinnyt melodianjatkeeksi.

There are times for ideas about Heaven and Hell
For believing the illusion, for breaking the spell
For listening to music instead of speech
For
Grabbing things once out of reach

Posted by hurraakerkko

1 comment

[…] tilitetty ja sekä kuvannollisista että konkreettisista arkistoista kaivettu. Kesällä kerroin muistivihkoistani, joista osa on laatikossa, jonka täyttä sisältöä en ole kellekään paljastanut. Niijasiis en […]

Vastaa