Faaraon Kosto, osa II

Toinen osa kuudennella luokalla kirjoittamastani, tositapahtumiin pohjautuvasta kauhutarinasta.

Tässä viimeinen osa legendaarisesta Faaraon Kostosta, jonka kirjoitin ala-asteella. Ensimmäinen osa löytyy täältä.

———–

Toinen osa kuudennella luokalla kirjoitetusta kauhutarinasta.

Faaraon kosto, osa 2

Carter säpsähti hereille: “Täytyy soittaa Carnarvonille!”

“Krooh…Hoaah…Siellä? Ai Howard? Kellohan on kolme aamulla. Mitä asiaa?”

Carter vastasi: “No, kun minä näin semmoisen unen, jossa…” Myöhemmin: “…Joten kannattaako meidän lähteä sittenkään?”

”Hei”, vastasi uninen lordi. ”Olen lukenut filosofian kirjoja, ja niissä kaikissa lukee: MENE!”

”Aha, no se siitä sitten!”

”Niin, ja mene (hoaah) nukkum-(krooh).”

”Aha”, vastasi Howard nukkuvalle Carnarvonille.

Lähtöpäivä – perillä.

”Hooh…häh? Kello on…sen verran, että olen myöhässä.” Myöhemmin: “Täällä ollaan!”, Carter sanoi, kun tapasi lordin ja pari avustajaa lentokentällä. Lordi sanoi vihaisena Carterille: “Älä tee tuota enää koskaan…mutta nyt koneeseen!”

Tuntien kuluttua.

Olemme perillä”, sanoi lordi. Carter siihen: “Toivottavasti ei tapahdu mitään.” “Ei tietenkään tapahdu”, Carnarvon rauhoitteli. “Se on mahdotonta!”

Tumps! Carter kaatui taas. ”Kirous vaikuttaa taas.”

Kaivaukset.

“Varovasti, laskekaa hänet varovasti”, Carnarvon sanoi, kun Carteria hinattiin alas hautakammioon. Hän käveli hautaa päin. Häntä pelotti. Yhtäkkiä faaraon haamu pöllähti esiin: “Haa! Uhkailuistani huolimatta tulit tänne, senkin vanha papparainen!”

Faaraon puheet ärsyttivät Carteria. Yhtäkkiä Carter kaatui ja faarao muuttui luurangoksi ja asetti kätensä Carterin otsalle ja sanoi: “Sinä häpäisit rauhaani, joten rangaistuksesi tulee olemaan kuolema! Hahhahhahhahhaa! Sinusta tulee orjani.”

Kohta Carterin silmät muljahtivat ylösalaisin ja hän kuoli…mutta eli kuitenkin, faaraon orjana.

Myöhemmin.

Lordi ihmetteli: “Miksi Howardilla kestää niin kauan? Minä lähden alas, tulkaa mukaan!” Apulaiset kieltäytyivät kunniasta ja juoksivat pakoon. Ja lordi laskeutui kammioon: “Howard Carter? Howard Carter? Johan on kumma.”

Yhtäkkiä faarao tappoi Carnarvonin. Carnarvoninkin. Ja niin tapahtui muillekin tyhmille, jotka laskeutuivat luolaan tietämättään olevansa elävänä syöttinä. Ja faaraoll oli aihetta nauraa: “Hahhahhahhahhaa.”

PS: Alku totta, loppu ei.


Posted by hurraakerkko

2 comments

[…] Post navigation ← Previous Next → […]

[…] julkaisin Faaraon kosto -tarinan joskus blogissa. Tänään jos milloin on hyvä syy lukea osa I ja osa II. Jaa:FacebookTwitterPinterest This entry was posted in Blog by hurraakerkko. Bookmark the […]

Vastaa