Joulun Merkit XIX: Sukupolvien lahjat

Käytän aina paljon aikaa joululahjojen suunnitteluun ja tekemiseen/hankkimiseen. Koskaan ei ole tavoitteena vetää rillit pois ja riman ali. Vuosi toisensa perään eräs ihmisryhmä kuitenkin aiheuttaa ristiriitaista tunnelmaa, joka sekä huvittaa että aavistuksen aiheuttaa lisästressiä.

Mitä ostaa omille vanhemmille?

Ei, ”ongelmana” ei ole ideoiden uupuminen. Tavaramerkkimäisenä kommervenkkinä onkin yleinen haluttomuus saada mitään lahjoja ylipäätään. ”Ei sitten mitään lahjoja! Minä en tarvitse mitään, minulla on jo kaikkea!”

Tuskinpa olen ainoa lapsi, jonka vanhempi heittää vuodesta toiseen saman valitusvirren. Ainakin molempien appivanhempien olen samat sanat kuullut tyttärelleen esittävän. Eikä lahjakielto tosiaan jouluun rajoitu. Ei, lahjoja ei saa antaa niin kirkkopyhinä kuin synttäreinäkään.

Lahjathan hankitaan/tehdään joka tapauksessa. Vaikka olisikin jo kaikkea, aina voi hankkia varakappaleet.

Olen kylläkin itsekin tänä jouluna sopinut, että mahdolliset lahjat olisivat joko Taikalle tai sitten olisi jotain yhteistä vaimon kanssa jaettavaksi. Ehkä jonkun henkkoht pyynnön olen esittänyt. Mutta kuitenkin, polku on eteeni asetettu. Pian ei Kerkollekaan saa antaa lahjoja.

Se risoo vietävästi.

Posted by hurraakerkko

Vastaa