James Bond 007 Erittäin salainen

The Sixth Sense – Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2011

Marvin Gaye, Jamie Lidell, Katy Perry ja moni muu viihdyttäjä ansaitsee hatunnoston Kerkon Virallisen Kesäbiisin 2011 valinnan yhteydessä.

Encore, l’automne est arrivé.

On siis aika valita jo kuudetta kertaa Kerkon Virallinen Kesäbiisi. Tänä vuonna luvassa on fiilistelevää folkia, paranormaalia popia, sykähdyttävää soulia ja rehellistä retroa. Tervetuloa juhlagaalan pariin!

Totuttuun tapaan palkintokategoriat vaihtelevat vuosittain, mutta muutamat pitävät edelleen kutinsa. Jälleen kerran palkitsemme parhaat lyriikat ja vuoden retron. Kertaalleen aiemmin jaettu lifetime achievement -palkinto tekee tänä vuonna paluun. Lopuksi kaikki ehdokkaat pääsevät kisaamaan Kerkon Virallisen Kesäbiisin tittelistä!

Esikarsinta

Tänä vuonna säästytään viime vuoden tyyppiseltä ehdokasryöpyltä, mikä helpottanee niin järjestäjää kuin yleisöäkin. Muutaman ”löysän” voinemme silti sieltä täältä trimmata pois, vaikka ovatkin ansioituneesti kesällä Space: Kerkon toimituksessa soineet.

Retro-kategoriaan on tänä vuonna ollut poikkeuksellista tunkua. Itse asiassa kaikkinensa kuluneena kesänä on enimmäkseen tullut popiteltua vähän vanhemman musiikin tahtiin. Myös modernin popin puolelta on syytä hyllyttää ehdokkaita:

  • Alkukesästä muistui jälleen mieleen eräs aina silloin tällöin inspaava suomalainen musavideo, jota tuli fanitettua joskus lukioaikoina MoonTV:n kautta. OP:L Bastardsin kolmen äijän kyyryselkäinen jamittelu Scorpius on edelleen iskevää jynkytystä, mutta biisi on loppupeleissä soinut kotisterkoissa melko vähän muihin ehdokkaisiin verraten.
  • Laura Braniganin Self Control on yksi ehdottomista kasaripopin lemppareistani, mutta kesän aikana biisi tuli löydettyä uudelleen tehokuunteluun. Kisasta biisi voidaan feidata, mutta kasarihelmen status säilyy: mystisen synan ja diskosynan maustama melodia pelailee kauniisti erilaisilla sävelkerroksilla. Mielikuvituksellinen musavideokin on niiin fantastista kasaria, ettei voi olla tykkäämättä.
  • Euroviisuista tapaa aina löytyä hyvää kesäpoppista. Kaikesssa lapsellisuudessaan Eric Saaden Popular maistui, mutta ehkä fanituksen pääpaino jäi kuitenkin keväälle. Euroviisuesitys viihdytti enemmän, mutta tähän hätään löytyy vain virallinen musavideo.

Kiitämme sivuutettuja ehdokkaita kesäkaudella viihdyttämisestä ja siirrymme virallisen gaalan pariin. Tervetuloa mukaan!

Make it POP!

Rockin ja hiphopin kuuntelu jäänyt kesän aikana melko vähälle. Niinpä aloitamme gaalan jakamalla kunniaa kesän populaarimusiikkihelmille.

Sam Sparrolla on komea kauluspaita videossaan, Hurtsin laulaja elehtii artsisti. Erin on hurmaavasti hunningolla.

Kaiken soul-meiningin ohella kesä on tosiaan ollut todella pop.

Vanha koulukaveri vinkkasi Facebookissa Sam Sparron Black & Goldin jäljille. Kappale ei ilmeisesti ihan tuoretta matskua ole, mutta sen verran kuitenkin ettei retro-kategoriaan sysätä tarvitse. Biisissä on jotain samaa rentoutta kuin viime vuonna hehkuttamassani Kilometerissä, mutta Sam on Sebastien Tellieriä meneväisempi kaveri. Oivallista kesäfiilistelyä joka tapauksessa. Voikohan jostain ostaa keikarintäyteisellä videolla nähtäviä kauluspaitoja?

Erin Anttila on menestyksekkäästi murtautunut ulos Nylon Beat -muotista folkahtavalla Hunningolla-levyllään, jonka lippulaivana tuntuu olevan ykkössinkku Vanha Nainen Hunningolla. Kyllähän sekin ralli iskee, mutta vielä mieluisammalta tuntuu On Elämä Laina seesteisyytensä ansiosta.

Kesän edetessä aloin pelätä, etten tule bonganneeksi inspaavaa ihan uutta musiikkia. Vielä elokuun viimeisellä viikolla satuin kuitenkin ihastumaan muutamaankin Voicella pyörineeseen popitteluun. Yksi niistä on brittiläisen Hurts-elektropopduon slovari Illuminated. En ole aiemmin päässyt Hurtsin makuun, mutta Illuminatedin kautta on alkanut tuotanto maistua. Laulajalla on kiva ääni, eikä oopperan lisääminen jykevään kertsiin koskaan haittaa.

Nämä biisit eivät kuitenkaan vedä vertoja Katy Perrylle, joka ET-kappaleellaan osoittaa olevansa muutakin kuin vain one hit wonder. Kollaboraatio Kanye West on sanoituksiltaan kirjaimellisesti toiselta planeetalta. Lyriikoista katoaa  pointti kaikkien vertauskuvien keskellä, mutta biitti ja kertsi jaksavat kiinnostaa ja innostaa. Biisistä on parikin versiota, joista paras on musavideossa kuultava.

Katyn ääni äänestää kertsissä voimakkaalta ja break-kohdassa hennolta, kivaa vaihtelua siinä. Musavideossa oudossa kyyryssä viihtyvä Kanye ei mitään suoranaisesti ikimuistoista räppää, mutta pari autotune-efektiä tehostavat hänen osioitaan hienosti.

Kesän parhaasta popituksesta palkitaan siis Katy Perry & Kanye West: ET.

Slovari

Välillä pitää osata myös rentoutua ja antautua tunnelmoimaan. Kuten jo mainitsinkin, tänä vuonna ei ole tehosoitossa ole ollut kuin kourallinen hittejä. Sitä myöten balladienkin määrä kutistuu; optimaalinen slovareiden määrä soittolistoilla ja hyvillä pop/rock-levyillä on yleensä yhden suhde neljään tai viiteen. On siis 4-5 rallia ja yksi slovari. Kaavaa voi toistaa biisilistan sisällä haluamansa määrän ja biisien järjestyksenkin voi vaihtaa.

Jamie Lidell saattelee lännensankari John Marstonin kotiin pelissä Red Dead Redemption.

Erinin ee-äm kappale on tempoltaan leppoisa, muttei ihan kunnon slovariksi luokiteltava. Hurtsin Illuminated on vaikuttava, melodramaattinenkin balladi, jonka videosta tulee jotenkin 80-luku mieleen. Onkohan kytköstä siihen, miten bändi vaikuttaa tämän sukupolven omalta Pet Shop Boysilta?

Pisimmän korren slovariskabassa vetää kuitenkin kappale, jonka bongasin jo viime syksynä. Kesäiseen tehokuunteluun se kuitenkin pääsi vasta löydettyäni kipaleen netistä. Jamie Lidellin Compass on nimittäin alkujaan kuultu Red Dead Redemption -videopelissä, jota olen usein julkisesti hehkuttanut.

Lännensankari John Marston pääsee pitkän ja verisen seikkailun jälkeen perheensä luokse. Kohdattuaan verivihollisensa John saa luvan luovia kotikonnuilleen, ja tunnelma on todellakin kohdallaan. Pelaaja on häthätää hengähtänyt juuri suoritetun tehtävän eeppisten taisteluiden jäljiltä, kun pitkään ja hartaasti haviteltu lähtölupa annetaan.

Ratsastuksen taustalla alkaa soida Jamien akustinen biisi, ja kyllä siinä mies herkistyy, aijai. Valitettavasti Johnin kotiinpaluuta ei löydy YouTubesta hyvälaatuisena. Joka tapauksessa parhaan slovarin palkinnon pokkaa Jamie Lidell: Compass.

Paras musavideo

HurraaKerkko Jason Derulo

Musiikkivideot eivät enää ole yhtä mielikuvituksellisia kuin ennen, mutta aina löytyy löytyy yllättäviä viihdyttäjiä.

Musiikkibisneksessä musiikilla on tietty osuus, mutta tärkeintä on imago. Tehokkain tapa imagon luomiseen on varmasti musiikkivideo, jolla kuvastetaan niin biisiä kuin sen esittäjääkin. Lady Gagan videot ainakin huokuvat aina artistin eksentrisyyttä.

Illuminated-videossa kuvastuu Pet Shop Boys -viitekehyksen lisäksi Hurtsin poikien yletön vakavuus. Laulajan omalaatuinen elehdintä nousee videossa pääosaan, ja ruutuun piirtyy kuva melankolisesta ja osin sisäänpäin kääntyneestä esiintyjästä. Mutta ehkä pojat ottavat homman jopa liiankin vakavasti, sen verran poseeraavia tuijotukset sinne tänne ovat. Toki biisi on vakava luonteeltaan, mutta silti.

Vain muutama viikko sitten bongasin jälleenjonkunjenkin tusinabilebiisin, jonka videoon tykästyin. Jason Derulon Don’t Wanna Go Home ei biisinä ole kummoinen, vaikka Harry Belafonteakin lainataan. Pitääkö melkein heti alkuun kailottaa omaa nimeä?  Toki räppäritkin tekevät sitä jatkuvasti, mutta Derulo kailottaa nimeään turhankin orgastisesti. Voisitko olla vielä vähän itserakkaampi?

Kehuja pitää kuitenkin antaa videosta, jossa Derulo esittelee varsin meneviä tanssitaitojaan. Ollaan jossain varastolla, tulee flashbackejä – ja sitten vaan biletetään. Video saakin isot plussat hyvästä meiningistä. Lempparikohtiani lienevät 1) se, kun Derulo lähtee tanssien kohti höyhenin peitettyihin jenkkifutisolkatoppauksiin pukeutunutta irmaa 2) heidän yhteinen tanssinsa.

Joskus musavideo onnistuu, joskus ei. Aina välillä video voi tosiaan olla ainoa syy kuunnella biisiä. Käyttääkseni jälleen Gaga-esimerkkiä ovat hänen videonsa aina hyvin taiteellisia ja hienosti tehtyjä, vaikka biisi olisi peruspoppihuttua. Toisaalta video voi romuttaa koko biisin hienouden – näin kävi ainakin Rammsteinin Mutterin suhteen aikanaan.

Katy Perryn ja Kanye Westin tapauksessa onnistuvat sekä biisi että video, ja kuten jo mainittiinkin: biisi on videossa parhaiten miksattu. Kanyen toinen räpäytys ei esimerkiksi seisauta biisiä yhtä tökerösti kuin eräässä toisessa versiossa. Videon fantasiamaailma tekee biisistä muutenkin isomman.

ET-video on mitä puhtoisinta silmäkarkkia. On avaruudellisia visuja, hidastuksia ja muuta dramatiikkaa. Katya on stailattu isolla kädellä, ja hän näyttääkin pääosin viehättävältä kaikessa ufomaisuudessaan. Laulajatar muuntuu alienista ihmismuotoon ja saapuu tähtisumujen keskeltä oudon planeetan pinnalle. Hän löytää robotin, jonka hän suudelmalla muuttaa ihmiseksi, kalvakaksi mutta ylvääksi afrikkalaiseksi. Kaksikko kävelee kohti horisonttia, mies alastomana ja Katy… kauriinjaloin!?!?

WTF-arvo on videossa kiitettävän korkealla, joten parhaan musavideon tittelin pokkaavat audiovisuaalisella efekti-ilottelullaan Katy Perry & Kanye West: ET.

Vuoden värssy

Toisin kuin viime vuonna, tehokuunteluun päässeet biisit ovat tarjonneet kiitettävästi myös kiinnostavaa lyriikkaa.

Muutama nippelitieto sanoituskategoriaa taustoittamaan. Värssyn arvostelukriteerinä on kaksi asiaa: itse tekstin sisältö ynnä miten teksti istuu melodiaan. Ehdokkaiden mitoilla ei ole väliä: joskus iskee jo yksi lause, joskus tarvitaan kokonainen säe.

Sam Sparron Black & Goldissa on pakko käsitellä ensimmäistä säettä kokonaisuutena, sillä laulaja taustoittaa kertsiä varsinaisella evoluutiotiivistelmällä. Mitkään mutaatiot eivät kelpaa, jos Samin haaveilema kultimussukka ei ole paikalla. Säkeistössä on itua, mutta ihan samalle tasolle ei tämä evoluutiotarina yllä kuin vuoden 2008 parhaan värssyn pokanneen Ras Kassin kappale Nature Of The Threat.

Näihin eepoksiin verrattuna muun muassa vaikuttaa paljon vähemmällä värssyilyllä. Aiemmin mainitussa kappaleessa todetaan syvällisesti: ”Kuitenkin aina on elämä laina.” Heitto sai vähän ajattelemaankin jotain.

Eräänä iltana satuin katsomaan kesällä pyörinyttä Syksyn Sävel -retroilua, ja eiköhän sieltä tullut bongattua kuulkaas ihan ittensä Jukka Kuoppamäen koskettava balladi nimeltä Paljon Sanomatta Jää. Kappaleessa Jukka heittäytyy operettiäänen puolelle laulaessaan kertosäkeessä:

Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan
Mitään muuta niin toivo mä en
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo
Kaikki nuo joita toistan kaivaten

Haave yhteisestä ajasta kasvaa biisin loppua kohden yhdestä päivästä ylöspäin. Viimeisessä kertsissä kerrotaankin jo, että ”Yhden koko elämän tämän toivon kestävän, mitään muuta niin toivo mä en…”. On se eeppistä ja herkkää.

Katy Perryn ET vilisee mitä korkealentoisimpia scifistisiä vertauskuvia. Tykkään kertsin ”Boy you’re an alien, your touch so foreign…” -kohdasta, koska melodia iskee ja sanat soljuvat sen tahtiin hienosti. Kanye saa lisäpisteitä likaisesta ”I’ma tryna bathe my Ape in your Milky Way” -heitostaan. Kuitenkin lyriikat kosahtavat omaan näppäryyteensä, ja nokkela verbaliikka menee itse sanoman edelle.

Varsin ytimekkäällä ilmaisulla voittoon yltääkin eräs tunnelmannostattaja, jonka rakkaudenjulistuksessa on hienoa, pelkistettyä romanttista kohtalokkuutta. John Marstonin kotiinpaluu alkaa kauniisti sanoin: ”And I know the only compass that I need is the one that leads back to you…”

Parhaan värssyn palkinto menee siis ehdokkaalle Jamie Lidell: Compass. BTW, miehen samaa nimeä kantava levy poikkeaa Compass-biisin linjasta, mutta on kaikkinensa todella hyvää popsoulia.

Jamie ja Katy Perry ovat näemmä molemmat pokanneet jo kaksi pystiä. Seuraavassa kategoriassa he eivät kuitenkaan pärjää.

Vuoden retro

Oldies But Goldies

Oldies But Goldies – kesä herättää aina nostalgisia tunteita.

Kesän aikana on retroiltu oikein olan takaa. Kestosoitossa ovat olleet niin Laura Branigan kuin Jukka Kuoppamäkikin.

Samoin on kovasti tullut luukutettua aika lailla one hit wonderiksi jääneen Rockwellin kasaripop-kulttiklassikkoa Somebody’s Watching Me. Arkipäivän paranoiaa Michael Jacksonin avustuksella levittää siis legendaarisen Berry Gordyn poika. Jacksonin osuutta on sämplätty parissakin teknohumpassa, mutta kyllä tämä originaali urkuintroineen kaikkineen pesee myöhemmät versiot.

Mutta. Toinen 80-luvun alun kappale meni kuluneena kesänä kaikkien muiden retroilujen ohi ja yli ihan 100-0. Kaiken lisäksi taitaa ensi kertaa käydä niin, että minkään kategorian voittajaksi yltää instrumentaali.

Voiton vie nimittäin For Your Eyes Only -elokuvassa kuultava toimintaralli Runaway, joka on elokuvasäveltäjänä klassisen sinfoniamusan, diskon ja rock-elementtien yhdistämisen mestarin Bill Contin käsialaa.

Svengaava Runaway kuullaan kohtauksessa, jossa James Bond laskettelee pakoon moottoripyörin, suksin ja asein varustautunutta henchman-kolmikkoa. Pakomatkalla, kuten biisissäkään, ei turhia hidastella vaan meno on yhtä kohokohtaa alusta loppuun.

Retro-palkinto menee siis groovaavalle Bill Contille biisillään Runaway.

¤Lifetime Achievement Award: MARVIN GAYE¤

Marvin on vain yksi monista fanittamistani Motownin kasvateista. Nousivathan levy-yhtiön kautta feimiin niin Four Tops kuin Jacksonin veljeksetkin; myös mm. Rockwell, Rick James, Smokey Robinson ja moni muu…

Kesän legendaarisinta antia on ehdottomasti ollut Marvin Gayen What’s Going On ja hyvästä syystä – vietettiinhän hiljattain albumin julkaisun 40-vuotissynttäreitä.

Niinpä onkin mitä mainioin mahdollisuus antaa tällainen nimellinen (ja ehkä kyseenlainen) kunnianosoitus yhdelle Motownin kärkinimistä.

Yhteiskuntapoliittinen What’s Going On -levy on jo pitkään ollut yksi lemppareistani ja sen nimikkobiisi yksi ehdottomista soul-suosikeistani. Tuohon asemaan se nousi välittömästi, kun kuutisen vuotta sitten levyn jostain nettikaupasta kokeilumielellä ostin.

Vaikken yleensä erityisemmin diggaile yhteiskuntakriittisestä musasta, Marvin vetää homman kotiin tyylikkäämmin kuin kukaan muu. Poliittisia ja uskonnollisia aiheita vedetään niin sulavan soulin tahtiin, ettei tunnelmaa voi vastustaa.

Marvin on todella karismaattinen esiintyjä. Hymy on ajoittain leveämpi kuin Eddie Murphyllä mutta silti tietää äijän koko ajan kelailevan diippiä shittiä. Hän tuntee musiikkinsa koko ajan, hän elää musiikkiaan (samalla tavalla kuin Michael Jackson) ja haluaa muuttaa maailman paremmaksi sen avulla. Lauluääni on silkkisen pehmeä ajoittaisilla falseteilla ja muilla tyylikkäillä kiekauksilla maustettuna. Gotta love it!

Vuosien varrella monet ohjaajat ovat kehitelleet elämäkertaelokuvia Marvinin elämästä, mutta suunnitelmat ovat tavanneet kariutua. Jos joskus Marvinin traagisesti päättyneestä elämästä tehdään leffa, I’m so going to the premiere. Kaikista huhutuista Marvinin esittäjistä en ole kylläkään intoillut, mutta jossain vaiheessa mainittu Jesse L. Martin voisi olla oiva vaihtoehto. Katsotaan, mitä tapahtuu – jos mitään tapahtuu…

…And Now…It’s Time For The Main Event

HurraaKerkko kesäbiisi kesämusiikki

Celebrity Deathmatch, jota kukaa ei pyytänyt: Bill Conti vs Katy Perry

Viimein on aika gaalan loppuhuipennuksen. Gimme the Prize!

Tutuhkoon tapaan kamppailu kulminoituu muutaman valitun ehdokkaan väliseksi mittelöksi. Tänä vuonna käydään kahden kauppaa Katy Perryn ynnä Kanye Westin sekä Bill Contin välillä.

ET-video on pakottanut niin monta kertaa YouTubeen, etten jaksa edes laskea. Jotain kovin komiaa siinä pätkässä ja biisissäkin on. Pieneksi miinukseksi voitaneen laskea Kanyen ja Katyn performanssien erillisyys – artistien välillä ei ole minkäänlaista interaktiota biisissä tai videossa.

Toisaalta Bill Contin musiikki kaikkinensa on ollut ihan Last.fm-statistiikkojenkin pohjalta kuluneen kesän the juttu: Bond-musan ohella on tullut fiilisteltyä niin Rockyn kuin He-Maninkin soundtrackejä. Contin musiikissa yhdistyvät rock, disko ja klassinen score elinvoimaiseksi sekoitukseksi, jossa on tunnetta ja dynamiikkaa.

Tässä välissä gaalaväki kiittää kaikkia ehdokkaita, joiden tahtiin kesällä on tullut jamiteltua. Musiikkia oli joka fiilikseen, mutta – kuten kesään kuuluu – pääpaino on taasen ollut positiivisella ja energisoivalla musiikilla. Kesällä kuunneltujen kappaleiden rytmit ja rimpsut sykäyttivät ihan kuudetta aistia myöten!

Mutta tosiaan – kuka pokkaakaan tällä kertaa Kerkon Virallisen Kesäbiisin tittelin? Voittaja on mahtipontinen, energinen ja ollut must listen -kamaa about joka kerta, kun tietokoneella on tullut istuttua. Kropan ja mielen valtaa välitön hyvän olon tunne, kun tämä biisi kantautuu korviin. Todellinen title track of the summer.

Voittaja on varsinainen vauhtimusiikin ilotulitus. Voittaja on…

Klikkaa kuvaa saadaksesi voittaja selville!

Onnittelut voittajalle ja kiitos gaalaan osallistuneille ehdokkaille ja lukijoille!

Kerkon Virallinen Kesäbiisi valitaan jälleen ensi syksynä. Näin lopuksi vielä perinteinen ”valinta syksyksi” – biisi, jonka tahtiin voimme antaa lehtien pudota puista.

Työkaverin kuunneltua yhtä kaikkien aikojen kuuluisimmista country-laulajattarista olen muutenkin perehtynyt viime aikoina tuohon periamerikkalaiseen musagenreen – muutenkin kuin vain John Cashiä kuuntelemalla.  Täytyy myöntää, että Dolly Partonilla on aikas persoonallinen ja kiinnostava lauluääni, jonka tahtiin kehtaa olla töissä yhdeksästä viiteen. Tuskinpa countrystä mitään ”mun juttua” tulee, mutta välillä pitää vähän sivistää itseään.

Kiitos kesälle, tervetulos syys!

Posted by hurraakerkko

1 comment

[…] osaksi kesäkuukausien aikana on nimittäin tullut kuunneltua joko hiphopia tai vanhahtavaa rockia. Viime vuoden tapaan retroilu on ollut kuumaa kamaa. Samalla on tullut keskityttyä pariinkymmeneen biisiin, joita onkin […]

Vastaa