Wired lehti tilaaminen

Kuukauden Digilluusio: Teknologiauutiset ja häivähdys analogiaa (+video)

Tutustumme Wired-lehteen ja muihin "perinteisiin" medioihin, jotka uutisoivat teknologia-aiheesta.

Printti ei ole kuollut, mutta digi on lehdillekin välttämätön julkaisualusta

Kaukana ovat ajat, jolloin yritykset ja uutistoimistot voisivat olla menemättä nettiin. Jos pulju on menestyäkseen, on läsnäolo verkossa välttämätöntä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että perinteisen median ja painetun sanan aika olisi ohi – ei, vaikka julkaisu käsittelisi niinkin nopeasti kehittyvää aihetta kuin teknologia.

Helpoin tapa seurata eknologian kehitystä on käyttää itse teknologiaa eli alkaa surffaamaan. Netti on pullollaan erilaisille teknoinnovaatiouutisille omistettuja saitteja: Mashable (henkilökohtainen suosikkini), TechCrunch, Gizmodo, Social Media Examiner, All Facebook… ja monta, monta muuta.

Tietysti myös suuret uutistuottajat panostavat (tai ainakin yrittävät) tech-uutisointiin. Esimerkiksi MTV3:lla teknologiauutiset nousevat hyvin helposti luetuimpiin juttuihin. Uutistalot eivät kuitenkaan voi välttämättä panostaa yhteen uutisaiheeseen yhtä syvällisesti ja laajasti kuin erikoissivustot – eikä varsinkaan Suomessa kellään ole resursseja perustaa omaa tech-toimitusta, vaikka intressiä olisikin.

Niin sanottujen perinteisten uutistalojen on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut pakko siirtyä nettiin pysyäkseen kilpailukykyisenä. Ilmainen nettisisältö on uutistoimituksen menestymisen A ja O. Radioasema ei voi enää olla vain pelkkä radioasema tai sanomalehti vain sanomalehti. Median on oltava multimediaa.

Toistetaan vielä: printti ei ole kuollut

Suuntaus ei tietenkään ole uusi. Joka tapauksessa sanomalehdet, kuten Helsingin Sanomat, ovat väkisinkin digitalisoituneet ja sitä myöten tehneet sisällöistään yleisölle maksutonta multimediaa. On videoita, podcastejä ja nettipelejä.

Palvelut, kuten Issuu.com mahdollistavat jopa oman sarjakuvalehden julkaisun ilmaiseksi.

Monimediaisuus ei kuitenkaan vähennä esimerkiksi sanomalehden ajankohtaisuutta. Toki monet lehdet julkaisevat omaa netti- tai iPad-versiota, mutta siitäkään huolimatta printtimedia on edelleen relevanttia. Print is not dead. Päinvastoin lehtien lukeminen on ainakin Yhdysvalloissa ollut nousussa (ainakin joidenkin tutkimusten mukaan).

Uskallan olettaa, että Suomessakin tilanne on tasaantunut, eikä lehtien lukeminen tietääkseni ole ainakaan jyrkässä laskussa. Lehtiä luetaan, ja niistä ollaan valmiita maksamaan. Helsingin Sanomat on jopa onnistunut lehtensä maksullisen digiversion myymisestä suurelle yleisölle.

Mielenkiinto perinteistä lehteä kohtaan elää myös netissä, jossa Issuu.comin ja Paper.lin kaltaiset palvelut tarjoavat kelle tahansa mahdollisuuden toimittaa omaa nettilehteä ilmaiseksi. Esimerkiksi Issuu-palveluun voi ladata minkä tahansa pdf- tai word-tiedoston, joka palvelussa muuntuu kaikille avoimeksi lehtijulkaisuksi.

Jargon Watch

Lehtiä tulee ja menee, mutta printillä on edelleen sankarinsa niin kotimaassa kuin muuallakin. Erityisesti haluan mehuttaa teknologialehteä, jonka faniksi innostuin noin vuosi sitten. Kyseessä on tietenkin yhdysvaltalaisjulkaisu Wired, josta videossakin puhutaan.

Ihastuin jo ensilukemalta lehden tyyliin, jossa yhdistyvät pop-kulttuuritrivia, nörttihuumori ja syväluotaava tutkiva journalismi. Wired osoittaa, että digitaalinen maailma kääntyy tyylikkäästi myös analogiseen muotoon.

Kuten kaikki aikakauslehdet, Wired esittelee jokaisen numeron tärkeimpiä aiheita kannessa. Skuuppien lisäksi jokainen numero sisältää paljon muutakin – joka julkaisussa on jokaiselle jotakin. Itse näen asian plussana, mutta toisaalta sillisalaattimaisuus voi jollekulle olla miinus.

Teknologia-aiheisen aikakauslehden haasteena on myydä sisältöä, jota halutaan ostaa. Tähän sisältyy tietojen ajankohtaisuuden velvoite, jossa Wired yleensä briljeeraa. Artikkelit ovat useimmiten onnistuneen ajattomia tai tulevaisuuteen tähyileviä. Viimeisimmässä numerossa (19.10) Applen Steve Jobsista kylläkin puhutaan vielä elävänä henkilönä, mutta no one’s perfect.

Visuaalinen ilme on tärkeä osa lehden luettavuutta. Yleisesti julkaisu on värikäs ja hyvin kuvitettu, mutta aika ajoin se sisältää aukeamia pelkkää leipätekstiä muutamin korostuksin. Silmiin sattuu moinen, eikä aukeaman tekstiä välttämättä jaksa lukea keskittyneesti. Suuri mainosmäärä ja artikkelien katkominen haittaavat nekin luettavuutta.

Mainokset on kuitenkin helppo sivuuttaa, kun luettavia artikkeleita on niin paljon. Kun yksi irtonumero maksaa alle 10 euroa, saa lukija totisesti rahalleen vastinetta.

Monipuolisen aihevalikoiman ja laajojen nettiextrojen lisäksi Wired palvelee lukijoita nostamalla heidän sisältöjään jokaisen numeron alkuaukeamilla, joilla puidaan aiemmista julkaisuista ja artikkeleista saatuja palautteita:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Wired, not tired

Suomessakin teknologia- ja media-aiheiset lehdet tuntuvat menestyvän, mutta ne keskittyvät aina turhan tiiviisti tietyn alan aiheisiin: joko peleihin, leffoihin tai laitteisiin. Niinpä kohdeyleisö rajautuu tiiviiksi, ja useasta aiheesta kiinnostuneet kuluttajat joutuvat jakamaan ropojaan monelle eri toimitukselle.

Suomeenkin kaivattaisiin Wiredin kaltainen julkaisu, joka sekoittaisi kaikki aiheet yhdeksi mediaseksikkääksi aikakauslehdeksi. Julkaisu, joka ei ottaisi itseään tai aiheitaan turhan vakavasti mutta samalla uskaltaisi tutkia, analysoida, kommentoida. Lehti, joka sulattaisi teknologia-aiheet ja lifestyle-kekkuloinnit yksiin visuaalisesti miellyttäviin kansiin.

Pari vuotta sitten kuopattu Veli oli lupaava teknologia- ja trendiaviisi, mutta valitettavasti se ei ottanut tulta alleen. Ajat ja elämäntavat ovat kuitenkin muuttuneet, joten suomalaiselle ”Wiredille” (vaikka Velin ja Wiredin suoraan vertaaminen on kenties vähän epäkunnioittavaa jenkkilehteä kohtaan) olisi tilausta.

O Brother, Where Art Thou?

Veli-lehden päätoimittajana toiminut Antti Isokangas juontaa tätä nykyä Verkossa-nimistä digimedian ajankohtaisohjelmaa Jimillä. Isokangas oli kirjoittajana sujuvakynäinen, ja etenkin hänen pääkirjoituksensa jäivät Veli-ajoilta positiivisesti mieleen. Juontajana hän on suoraviivainen ja selkopuheinen, mutta jatkuva käsien vispaaminen spiikkien aikana vähän ärsyttää.

Puolituntinen ohjelma ei ehdi perehtymään mielenkiintoisiin aiheisiinsa perusteellisesti, mutta suosittelen ohjelmaa silti. Ohjelma sukkuloi aiheesta toiseen ja vieraat ovat yleensä mielenkiintoisia; pelaamisen trendejä käsitelleessä ykkösjaksossa vieraana oli toinen kunnioitustani tietämättään nauttiva ex-päätoimittaja Thomas Puha, joka ennen Pelaaja-lehden kipparointia toimi legendaarisena juontajana legendaarisella MoonTV:llä.

Digital Paper?

Vaikka sanomalehdet tuntuvat edelleen porskuttavan, on niiden tulevaisuus mitä luultavimmin digitaalinen.

Time-lehdessä kommentoitiin pari vuotta sitten lehtiteollisuuden tulevaisuutta. Pointtina oli kysymys ”kuka muka tarvitsee paperisia lehtiä?”

  • The home-delivered newspaper is an archaic object. Who needs it? You can sit down at your laptop and enjoy that same newspaper or any other newspaper in the world. Or you can skip the newspapers and go to some site that makes the news more entertaining or politically simpatico. (Time 9/25/06)

Tilasin digi-Hesaria pitkään ja kesti jonkin aikaa tottua lehden lukemiseen tietokoneruudulta. Paperiversiossa on konkretiaa, joka tuntui omalla tavalla nautinnollisen karkeana ja kahisevana kättä vasten. Epäinhimillisen kokoinen paperikasa oli aitoa tavaraa, eikä tarvinnut latailla virtuaalikopiota aukeama kerrallaan.

Paperisen lehden puolestapuhujat kritisoivatkin elämyksellisyyden puuttumista, kun lehteä pläräilee hiiren avulla. Digilehteä ei voi koskea, tuntea.

Issuu.comin kaltaiset nettilehtipalvelut nousevat tuskin koskaan mullistaviksi hiteiksi. Lehtien iPad-versiot eivät nekään vielä mitään superhittejä ole – ainakaan Suomessa. Tablet-tyyliset lukulaitteet ovat kuitenkin avainasemassa lehtimarkkinoiden tulevaisuuden rakentamisessa. Kosketusnäyttöjen avulla lehteä voi jälleen selata ja koskea, ja kehittyvien nettiyhteyksien ansiosta latausajat eivät muodostu merkittäväksi ongelmaksi.

Tulevaisuudessa kaikilla saattaa olla oma lukulaitteensa, johon tilataan lehti kuin lehti jonkinlaisesta virtuaalilehtikioskista (joita jo on olemassakin). Lehti ladataaan koneelle ja selaillaan omaan tahtiin. Lehtikuvat muuttuvat videoiksi, artikkeleita voi kommentoida jutun alle tai jakaa suoraan lehden sivuilta Facebookiin.

CNN:lle kirjoittamassaan kolumnissa Pete Cashmore hehkuttaa Nokian ja Samsungin innovoimia taipuvilla ruuduilla varustettuja mobiililaitteita. Samalla hän sivuaa sanomalehtijournalismin tulevaisuutta:

  • While the transition from newspapers, magazines and books to digital devices has led to a few compromises — those tactile forms are all reduced to a rectangular square of glass — flexible screens can mimic the paper they replace. Magazines and newspapers could be made up of multiple sheets that update their content wirelessly on a daily or even hourly basis. (10/31/11)

Digitaalinen paperi kuulostaa erinomaisen kiehtovalta idealta, mutta jatkan tyytyväisenä Wired-lehden tilausta paperiversiona. Uusin numero kolahtikin juuri postiluukusta, ja tuo jokakuinen tulokas onkin aina oma arjen kohokohtansa.

EasterEgg: This is some Super Sexy CPR. I really learned something.

Posted by hurraakerkko

2 comments

[…] syksynä julkaistu jenkkilehtiä käsittelevä video oli harvinainen siinä mielessä, että analyysin kohteita tutkittiin hyvin improvisoivalla […]

[…] syksynä julkaistu jenkkilehtiä käsittelevä video oli harvinainen siinä mielessä, että analyysin kohteita tutkittiin hyvin improvisoivalla […]

Vastaa