Konsolin Kuolema Episodi IV: Uusi Toivo

Isänpäivän juhlinnat hoidettiin viikonloppuna kunnialla, ja hauskaa oli sekä juhlakaluna että juhlayleisönä.

Kesällä tulin kirjoittaneeksi omistamieni konsolien katoamisesta: SNES katosi siskon ullakolta, NES isän hyllystä. Tapaukset harmittivat, vaikka viimeksi on tullut pelailtua vuosia sitten. Nuo harmaat laatikot sattuvat olemaan sopivan rahanarvoisia tänä päivänä, ja mikä tärkeämpää, ne ovat osa lapsuutemme kulttuuria. Niitä pelattiin tuntikausia porukalla: isä osasi ampua kaikki lentävät ankat lonkalta; pompittiin samaan tahtiin Marion kanssa; kaikki suurta bittimyrskyä. Nintendo ruled the world!

It’s a-mee, Maario! Kasibittisiä toivonkipinöitä.

Tulin tosiaan tajunneeksi pelikoneiden tunnearvon turhan myöhään. Oman isän luona sunnuntaina käydessä löytyi kuitenkin syvältä sisimmästäni uusi toivonkipinä: Sinatran hyllystä löytyi pölyttynyt kolmikko 8-bittisiä pelikasetteja: Super Mario Bros/Duck Hunt, Blades Of Steel ja SMB3. Kunnon klassikoita kaikki tyynni.

Toivoa siis elää edelleen. Jospa jostain sitten joskus hankkisi jonkinlaisen rakkineen. Nettikauppojen, kuten Amazon ja eBay, kautta saisi vaikka millaisia NES-SNES-yhdistelmiä, mutta ne saattavat pyörittää vain NTSC-pelejä, kun taas Euroopassa suositaan/suosittiin PAL-versioita. Eiköhän Huuto.netistä löytäisi PAL-koneen, kun vaan kävisi tsekkaamassa, ja kyllähän toploader-malliset Nintendo-koneet pyörittävät molempia versioita.

  • The removal of the 10NES chip also allows the system to play games that are unlicensed and/or from different regions such as Europe. (Wikipedia)

Vaikka hyllystä kasa pelejä löytyykin, jos pitäisi valita vain yksi kone, olisi se Super Nintendo. Vaikkei sellaista itsellä lapsena ollutkaan (ostin koneen kaverilta käytettynä joskus yläasteen lopulla), olivat pelit tietyllä tavalla parhaimmillaan juuri tuolla 16-bittisellä hirmulla. Värit olivat kauniita, pelimekaniikka perusnipaa monella tavalla monipuolisempi, musiikit iskeviä ja niin editse päin. Ylipäänsä pelaaminen oli huomattavasti hauskempaa kuin nykykonsolien päiväkausia vievät peliepookit.

Jos siis laitteen itselleni jostain jälleen löytäisin, toivoisin samalla bongaavani ainakin joitain seuraavista SNES-peleistä:

  • Super Mario World
  • F-Zero
  • Donkey Kong Country
  • Super Castlevania IV
  • Turtles In Time

Etenkin aina joulun lähestyessä sieltä täältä bongaa erilaisia retropelikoneita, jotka niputtavat esimerkiksi 50 Commodore-peliä tai kahdeksan Sega Mega Drive -peliä yhteen laitteeseen. Miksei Nintendo hyppää samaan junaan ja julkaise uusioversioita vanhoista bittiklassikoistaan?

Ehkä jonain päivänä ostan perinteisen koneen nettikaupasta, ja painan Retry.

Posted by hurraakerkko

Vastaa