Kuukauden Digilluusio: 10 asiaa, jotka pitäisi saada videopeleistä tosielämään

HurraaKerkko Digilluusio Doom videopelit retro

All Your Base Are Belong To Us!

The Game Of Life

Välillä on pakko päästä pakoon tosielämää ja uppoutua pelien maailmaan – päästävä huristelemaan autolla kolmeasataa läpi metropolin keskustan tai ammuskelemaan örkkejä jossain syvällä ulkoavaruudessa. Toki pelaamisen ei saa antaa syrjäyttää oikean elämän rientoja, mutta muutama video- tai tietokonepelistä tuttu elementti pitäisi saada myös osaksi tosielämää.

Video- ja tietokonepelit ovat vuosien saatossa kehittyneet huimasti. Grafiikat ovat yhä realistisempia ja musiikki on vähintään yhtä komeaa kuin elokuvissa. Pelaamisesta tekee nautinnollista myös tekoälyhahmojen kehittyminen. Kaukana ovat Doomin automaattisesti kimppuun käyvät pikseliörvelöt – nykypäivän räiskintäpeleissä vastustajat kuulevat sankarin lähestyvän ja painuvat tarvittaessa luodeilta piiloon.

Parhaimmillaan nykypäivän FPS-pelit imaisevat sisäänsä jopa elokuvia paremmin, kun pelaaja pääsee osaksi tarinaa ainutlaatuisella tavalla. Ninja Gaidenin inspiroimat cut scenetkin (tarinalliset välikohtaukset pelattavien tasojen välillä) upotetaan pelin sekaan saumattomasti niin, että tekoälyhahmot keskustelevat suoraan pelaajan hahmon kanssa.

Toki pelien maailmassa on paljon sellaista, jota ei tosielämässä tarvita: latausajat ennen tehtävän alkua (toki sille löytyy tosielämän vastine vaikkapa junaa asemalla odotellessa); goomba-örvelöiden tai muiden pahishahmojen klooniarmeijat; side scroller -pelien rajallinen näkökenttä suoraan eteenpäin.

Thief-peleistä tuttujen vartijapahisten huonoa tarkkaavaisuutta en myöskään itselleni haluaisi. Vartija saattoi olla metrin päässä, muttei huomannut hiiviskelevää varasta, jos tämä seisoi varjossa. Rysän päältä kiinni jäänyt sankari unohdettiin heti, kun tämä pakeni paikalta ja pysyi piilossa kymmenisen sekuntia. Ja niinkin tyydyttävä peli kuin Final Fight olikin, kuka jaksaisi hakata kymmeniä gangstereitä joka hemmetin aamu matkalla vaikka juna-asemalle?

Kaikesta huolimatta Digilluusio listaa nyt 10 (ja ehkä vähän enemmänkin) peleistä tuttua asiaa, jotka helpottaisivat arkea tai muuten tekisivät siitä hauskempaa.

#10 Mahdollisuus valita eri pelihahmoista

HurraaKerkko Digilluusio videopelit

Molemmat osaavat heittää hadoukenin… mutta Diddy hyppää Donkey Kongia korkeammalle. Bowserin kart-auto on nopeampi, mutta kiihtyy hitaammin kuin Marion auto.

Aina silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jonka hoitamiseen tarvittaisiin sellaisia taitoja, joita ei itseltä löydy. Kuitenkin sen sijaan, että tarvitsee soittaa isiltä ja äidiltä apuja, olisi huomattavasti kätevämpää vain vaihtaa itsensä joksikin toiseksi ihmiseksi; henkilöksi, jolla on eri vahvuusalueet kuin itsellä.

#9 Kuuluttaja / Kertoja

You’ve got Boost Power! Ajo- tai taistelupeleissä on arkipäivää, että kaikkia tapahtumia selostaa kasvoton kertojan ääni. Vaikkei moinen narraattori erityisen hyödyllinen olisikaan, toisi ominaisuus tosielämään roppakaupalla eeppisyyttä.

Vähänkö olisi hei siistiä, että kävellessäsi sisään bileisiin möreä miesääni ilmoittaa kaikille nimesi: ”Pasii…” Tätä demonstroitiin oivallisesti Mortal Kombat -pelin filmatisoinnin kohtauksessa, jossa sankari Liu Kang kohtaa… kuulet kyllä kenet.

Soul Caliburista tuttuun tapaan olisi myöskin todella jees, jos riideltyäsi puolison kanssa miesääni toteaisi: ”Pasi was seriously wounded – but the soul still burns…”

#8 Modaaminen

HurraaKerkko Digilluusio Red Dead Redemption peli mod

Vaihtoehtoinen todellisuus, jossa viholliset ovat epäkuolleita ja pelaajilla on jättimäiset päät.

Ohjelmointitaitoiset pelaajat ovat jo vuosien ajan modifioineet tunnettuja pelejä eli muokanneet pelien alkuperäiskoodeista omia uusia maailmoita. Peli-modeissa yhdistetään MineCraft Super Marioon ja CastleVania Quakeen. Olen joskus päässyt seuraamaan pelin modaamisprosessia, ja vaikken ohjelmoinnista mitään ymmärräkään, oli tutusta pelistä oman version tekeminen todella mielenkiintoista.

Aina joskus arjen rutiinit alkavat hajottaa, jolloin tulee tarve pistää elämä uuteen uskoon. Mitä jos pelkän uuden frisyyrin tai uuden työpaikan hankkimisen sijaan voisikin heittäytyä James Stewartiksi ja elää hetken aikaa vaihtoehtoisessa todellisuudessa; esimerkiksi western-leffamaailmassa, jossa saa räiskiä epäkuolleita niin paljon kuin sielu sietää?

Toki modaamiselle löytyy jo vastine tosielämästä. Vaihtoehtoinen tapa viettää aikaa tutussa ympäristössä? Sitä taidetaan kutsua harrastukseksi.

#7 Tilanteeseen sopeutuva musiikki

HurraaKerkko Halo videopelisarja

Esimerkiksi Halo-peleissä käytetään paljon sinfonista electronicaa tapahtumien draivin korostamiseksi.

Kuten tulikin jo todettua, pelimekaniikat ovat kehittyneet vuosien varrella huimasti. Yksi merkittävimpiä tunnelmanluojia niin elokuvissa kuin peleissä on musiikki. Pelit ovatkin kirineet leffoja laadukkaiden, muistiin jäävien sävelmien tarjoilussa. Halo-pelien avaruudelliset sinfoniat ovat tyyliltään hyvin erilaisia mutta yhtä tunnistettavia kuin Star Wars -elokuvienkin ikivihreät.

Peleissä musiikki reagoi tapahtumiin samaan tapaan kuin elokuvissakin, mutta erotuksena on se, että peleissä pelaaja itse vaikuttaa siihen, milloin musiikki alkaa. Hahmosi kävelee pitkin hiljaista käytävää, kun yhtäkkiä korviisi kantautuu uhkaavaa, ekstradiegeettistä ambient-synailua, jonka tumma sävy kertoo lähestyvästä vaarasta. Eteesi räjähtää joukko aseistettuja kommandoja, ja musiikki yltyy raskaaseen trance-rummutukseen.

Tällaista tilanteeseen automaattisesti sopeutuvaa musiikkia (ilman mp3-soittimen avustusta) kaipaa joskus fiiliksen nostattamiseen arjen tapahtumia hahmottaessa. Olet kotona ja ovikello soi. Jälleen tuo tumma ambient-syntetisaattori – oven takana on selvästikin tv-luvan tarkastaja!

#6 Retry from check point

GTA 3 gameplay wasted klassikkopeli

Wasted! Try Again…

Pidetäänpä tämä lista nyt sen verran mielikuvituksettomana, ettei oteta mukaan unlimited continues -vaihtoehtoa. Kuka sitä nyt ikuisesti tahtoo elää? Kuitenkin uudelleen yrittämisen mahdollisuus voisi olla avuksi monissa arjen tilanteissa. Mokasitko töissä tai valitsitko sanasi väärin puolison kanssa ”keskustellessa”? Hyppää pari minuuttia taaksepäin, valitse Retry ja kokeile tällä kertaa uutta strategiaa.

#5 Kuvakulman muuttaminen

Arjen riskaabeleissa tilanteissa kannattaa välillä katsoa eri vinkkelistä. Malliesimerkkinä Thief: Deadly Shadows, jossa vuorotellaan ensimmäisen ja kolmannen persoonan näkökulman välillä.

Ihmisellä on erinomainen kyky nähdä maailma ympärillään. Tästä saamme kiittää 180 asteen näkökenttää, joka vertautuu pelimaailmasta tuttuun first person shooter -seikkailujen omakohtaiseen näkökulmaan.

Aina tuo pelkin omin silmin katsominen ei kuitenkaan riitä. Pitäisi nähdä, mitä kadunkulman takana on, tai sitten olisi pakko tsekata, että onks tukka hyvin vaikka mistään ei löydy peiliä avuksi. Ihmisen pitäisikin pystyä muuttamaan näkökenttäänsä niin, että voisi tähystellä kaukaisiakin tai esteiden takana olevia kohteita – aivan kuin silmät liitelisivät kolme metriä henkilön itsensä yläpuolella ja jossain siinä takavasemmalla. Vältyttäisiin kyllä aika monelta onnettomuudelta.

#4 Power-Ups & Special Moves

HurraaKerkko Mortal Kombat

Syö lehtiä niin opit lentämään. Nälkään auttaa tiiliseinästä löytynyt porsaankyljys. Fatality!

Jostain semieettisestä syystä vastustan ajatusta siitä, että kaikilla olisi kyky ammuskella tulipalloja mielin määrin. Onhan tämä lista niin kovasti realismiin sitoutettu, ettei tässä nyt ihan mitä tahansa huijauskeinoja hyvänsä saata sallia.

On kuitenkin pakko myöntää, että teleportaamisen ja muiden erityismuuvien lisäksi olisi usein käyttöä power-upeille, keskellä katua oleville yliluonnollisille ravintolisille – laatikoille, joista saisi edes hetkeksi esimerkiksi kyvyn kulkea nopeammin, (mahdollisesti välkkyen koko ajan kuin olisin syönyt tähden).

Erittäin hyödyllisenä peleistä tuttuna ominaisuutena pitää listata myös ajan hidastamisen mahdollisuus bullet time -efektin avulla. Tehoste on tuttu niin Max Paynestä, F.E.A.R:istä, Red Dead Redemptionistä kuin The Matrix -elokuvastakin. Ajan hidastaminen auttaisi tähtäämään futismatsissa ja vähentäisi merkittävästi kahvikuppien rikkoutumista pöydältä pudotessaan, kun kupin ehtisi napata kesken ilmalennon.

Toimintapelit ovat viime vuosina kunnostautuneet siinä, että lisää healthiä eli energiaa antavat power-upit ovat tosielämää mallintaen joko ensiapupaketteja tai kipulääkkeitä. Vanhassa Castlevaniassahan lisäravinteita löysi ruoskimalla tiiliseiniä, jotka kätkivät sisäänsä porsaankyljyksiä. Kuka hei syö seinään jemmattuja ummehtuneita lihanpaloja?

#3 Asetusten muuttaminen

HurraaKerkko videopeli nörtti verinen FPS

Lisää verta, kiitos!

Vaikka tällaisen toivominen laiskalta kuulostaakin, mahdollisuus vaihtaa kokemamme maailman asetusten mukauttaminen omien preferenssien mukaan voisi olla erittäin tervetullut.

Monesti eteen tulee ongelmia, jotka tuntuvat liian vaikeilta handlattavaksi noin vaan. Ei muuta kuin muuttamaan asetuksia helpompaan suuntaan – noviisitasolla riita on helpompi saada sovittua, kun vastapuoli ei heitä niin kovia solvauksia päin näköä. Kyllähän näitä ihmisten välisiä suhteita muokataan Facebookissakin, jossa it’s complicated.

Entä häiritseekö liikenteen ääni? Vaihda audioasetuksia. Etkö näe mitään illan hämärässä? Mukauta näkökenttäsi brightnessia. Leikkasiko kokkailukaveri itseään sormeen? LISÄÄ GOREA!

Doomin kaltaisten räiskintäklassikoiden kohdalla on hauska ”huijata” käyttämällä ylimääräisiä aseita ynnä muuta spessua mahdollistavia koodeja (IDDKFA forever!). En kuitenkaan kannata cheatien mahdollisuutta tosielämässä – siis sitä, että tietyn koodin syöttäminen tekisi jostakusta kuolemattoman tai jotain muuta.

#2 HUD

Videopeli HUD Heads-Up Display

Vielä, kun omassa näkökentässä näkyisi kaveri hokemassa, että ”Do A Barrel Roll!” niin aijai…

Yksi ehdottomasti arjelle hyödyllisimmistä pelielementeistä olisi HUD:in eli Heads Up Displayn saaminen. Dallaillessasi kaupungilla muina miehinä näkisit kätsysti kellonajan, varusteesi (onko avaimet ja puhelin mukana) ja niin edes päin.

Olisi myös hyödyllistä jos HUD ohjeistaisi ongelmatilanteissa, kuten niin usein etenkin räiskintäpelien ensimmäisissä kentissä. Kun ovi edessäsi on jumissa, HUD neuvoo, miten saat sen auki. HUD kertoo, kun saat uuden tekstiviestin puhelimeesi. Se avaa silmiesi eteen kartan ja GPS:n.

Itse asiassa moinen härpäke on jo kehitetty, mutta tosiaan kyseessä on härpäke eikä ihmisen omaan näkökenttään elimellisesti integroitu ominaisuus. Anyway, kojeen kehittäjä on hakukonejätti Google, joka toivoo saavansa Google Glassesit kaikkien naamalle vuoden loppuun mennessä.

#1 Warp Zone

Super Mario Bros Warp Zone

Vie minut toiseen maailmaan.

Vaikkei listaykkönen hadoukenien ja muiden spessutusten jälkeen miltään superkliimaksilta vaikutakaan, olisi sijaintien välillä sukkuloinnin mahdollistava Warp Zone ehdottomasti listan hyödyllisin työkalu. Ainakin itse olen moneen otteeseen saanut tuskailla julkisten liikenneyhteyksien ristiin menevien aikataulujen tai muiden myöhästymisten takia.

Ah, miten mielelläni matkaisin vaikkapa työpaikan ja kodin välillä hyppäämällä isoon vihreään putkiloon tai Portal-tyyliin spesiaaliaseella teleportaatioaukkoja ampumalla. Säästäisin matka-ajoissa reilun tunnin päivittäin + Mario-putkesta tulee niiiin magee ääni ”warpatessa”.

The Game Is Never Over

Moni pelielementti onkin jo tavallaan siirtynyt osaksi tosimaailmaa: Gamification on päivän sana monissa verkkopalveluissa, ja peleihin perustuvia leffojakin jaksetaan yhä tehtailla ahkerasti. Muun muassa Portalista ja Mortal Kombatista löytyy paljon tasokkaita lyhäreitä YouTubessa. Jälkimmäisestä on myös ilmeisesti tekeillä uusi elokuvaversio.

Vaikka pelien grafiikat kehittyvät alati näyttävämpään suuntaan ja juonenkuljetuksessa piisaa, on jotenkin ilo huomata edelleen arvostavansa vanhoja, ulkoisin speksein huonompia pelejä. Vanhoissa side scrollereissa ja muissa pikselikasoissa on kuitenkin jotain mahtavaa retroviehätystä. Vaikka olen suuri XBox 360 -fani, haaveilen usein saavani käsiini vanhan kunnon Super Nintendon. Rohkenen sen myöntää, sillä tulihan jo aikaa sitten todettua pelaamisen ja nörttiyden olevan jälleen hyväksyttävää.

Etenkin vanhoissa peleissä on sitä hienoa logiikkaa, jonka sanelemana on arkipäivää, että kaikki vastaantulijat tunnistavat sinut vihollisekseen. Voit kuitenkin vailla omantunnon tuskia ampua heitä tai talloa heidän päälleen. Ruumiskin katoaa itsekseen näkyvistä. Varo kuitenkin liikkumasta liian kauas vastustajastasi tai tämä voi herätä uudelleen henkiin heti, kun silmä välttää. Mutta hei, don’t hate the player, hate the game.

HurraaKerkko retropeli SNES Final Fight

Attack of the Clones.

Easter Egg: Gamification tarkoittaa siis pelielementtien tuomista johonkin tuotteeseen tai palveluun. Pelillistäminen on kovaa kamaa etenkin digitaalisessa markkinnoinnissa, ja monet sivustot esimerkiksi jakavat virtuaalisia pisteitä ja kunniamerkkejä aktiivisuudesta. Pelillistämisestä esimerkkinä uunituore Google Maps -pohjainen Cube-nettipeli.

Posted by hurraakerkko

2 comments

[…] kuin elokuvapahislistan kanssa, mutta muutamasta lempparipelistä voisin tässä kertoa. Päivitys: tämän listan videopelit innostivat […]

[…] “näyttelijöistä” ovat tosielämässäkin budo- tai muiden urheilulajien ammattilaisia. Jokseenkin ironisesti niin pelin sankaria Liu Kangia […]

Vastaa