Kuukauden Digilluusio: Tieto ei elä enää maan päällä

Kovalevy on “so yesterday”

Tiedon siirtyminen ja siirtäminen pilveen on päivän sana. Pilvipalvelulla tarkoitetaan yleensä palvelua, joka tarjoaa käyttäjälle X määrän tilaa tiedostojen tallentamiseen. Palvelun avulla voi siis esimerkiksi varmuuskopioida omalla kovalevyllä olevia tiedostoja ja jakaa niitä tutuille ilman sähköpostien tiedostokokorajoituksia.

Tunnetuin pilvipalvelu lienee DropBox, joka vastikään sai merkittävän kilpailijan Google Drivesta. Ensimmäinen nykyaikainen pilvipalvelin aloitti toimintansa kuitenkin jo 90-luvulla.

Yleensä pilvipalvelut ovat maksuttomia. Ilmaisen tallennustilan lisäksi on usein mahdollista myös ostaa lisägigoja. GoDaddy-palvelulta voi ostaa viiden vuoden sopparilla 100 GB tallennustilaa reilulla 80 eurolla.

Miten pilvipalveluita käytetään?

Käytettyäni DropBoxia joidenkin kuukausien ajan käytän sitä käytännön esimerkkinä. Palveluun liittymisen jälkeen omalle koneelle (tai niin monelle koneelle kuin haluaa) asennetaan pienoisohjelma, joka on periaatteessa tietokoneella näkyvä mutta netissä sijaitseva kansio. Käyttökokemus on periaatteessa ihan sama kuin kopioisi tiedoston Windowsin Omat Kuvat -kansiosta toiseen kansioon.

Homma on todella kätevää, ja on mahtavaa päästä käsiksi samaan tiedostoon eri koneilta ilman, että pitää siirtää eri versioita suuntaan ja toiseen sähköpostilla tai ulkoisen muistin avulla.

Omalla kohdalla kesti tosin melko pitkään, ennen kuin rohkenin siirtämään mitään tiedostoja “pilveen” (vaikka olenkin esim. kaikenlaisiin video- ja musapalveluihin jo vuosien ajan kamaa tunkenutkin – ja ne ovat kaiken lisäksi julkisia tiedostoja). Nyt on kuitenkin luotto etäyhteyteen kasvanut.

DropBox-kansion sisältöjen yksityisyysastetta voikin muokata oman mielen mukaan ja sisältöä voi päivittää lennossa niin pöytäkoneelta, nettiselaimesta kuin mobiililaitteellakin. Lisäksi sisältöjä voi jakaa myös ihmisille, jotka eivät palvelua käytä. Tämä on osoittautunut erittäin kätsyksi esimerkiksi monen sadan megan videotiedostoja liikutellessa.

Google Drive on vastaava palvelu, joka tiettävästi korvaa Docs-alustan kokonaan. Erona DropBoxiin on palvelintilan tuplaaminen viiteen gigaan. Palvelut tuntuvat käyttökokemuksen puolesta tasavertaisilta, joten en osaa suoralta kädeltä nimetä omaa suosikkia. Käytän DropBoxia enemmän siksi, että olen käyttänyt sitä pidempään kuin vasta julkaistua Drivea. Vanhemmat blogikuvat ovat tallessa Microsoftin SkyDrive-palvelimella.

A Long Time Ago In A Cloud Far, Far Away…

Ensimmäinen nykytermein pilvipalveluksi laskettava oli syyskuussa 1999 perustettu Loudcloud, joka mahdollisti kokonaisten yritysten siirtymisen pilveen. Muutaman vuoden kuluttua iskeneen taantuman myötä valtaosa Loudcloudin asiakkaista meni konkurssiin ja loputkin asiakkaat päättivät hankkia omat serverinsä. Bisnes ei enää kannattanut, ja lopulta Loudcloud myytiin HP:lle.

Amazonin esi-isänä pidetty palvelu oli liikkeellä “liian” aikaisin, ja seuraavat pilvipalvelut iskivät itsensä läpi vasta 2000-luvun puolivälissä. Nyt Amazonin serverit palvelevat puolta maailmaa ja tiedostonsiirtopalvelut kasvattavat varmasti suosiotaan. En sinänsä usko, että Google Drivesta mikään sen suurempi ilmiö tulee, mutta julkaisun myötä Pilven maine kyllä varmasti leviää.

Ja onhan netti pullollaan saitteja, jotka elävät tietopilven aatteelle. On SoundCloud ja ties mitä muita pilven mukaan nimettyjä palveluita, eikä Spotifykään ole kuin musiikin kuunteluun suunnattu pilvipalvelu.

Syyllistynkin tässä harhaanjohtavaan termivalintaan puhumalla pilvestä, vaikkei kyseessä olekaan yksi yksittäin tietopilvi vaan monta erilaista pilveä.

Säätiedote ennustaa pilvistä säätä

Teknologiagurut haluavat tulevaisuudessa viedä kaikki tiedostot nettiin niin, että tietokone on pelkkä näyttöruutu, johon vain vanhat patut iskevät kiinni erillisen näppäimistön ja hiiren.

Visio kuulostaa komealta, ja varmasti toteutuneekin melko hyvin ainakin joskus hamassa tulevaisuudessa. En kuitenkaan ole varma, miten visioon istuvat ihmiset, jotka tuottavat digiviihdettä, kuten elokuvia tai musiikkia. Tuskinpa he lataisivat esimerkiksi leffan raakamateriaaleja ensin nettipalvelimelle.

Saa nähdä, milloin täysimittainen pilvivallankumous alkaa. Onhan mobiilinetti jo nyt huikean suosittu, ja yhteydet ja kannettavien laitteiden tehot paranevat kiihtyvää tahtia. Mobiilin uskotaankin ajavan suosiossa perinteisten pöytäkoneiden ja kiinteän laajakaistan ohi muutaman vuoden sisällä.

Marc Andreessen, maailman ensimmäisen graafisen nettiselaimen kehittäjä, puolustaa pilvi-/selainmallia ihan fiksulla visiolla:

If you hook up your computer to a billion other computers, it just makes sense that a tremendous share of the resources you want to use – not only text or media but processing power too – will be located remotely. — Really, the web is about accessing applications. Think of each website as an application, and every single click, every single interaction with that site, is an opportunity to be on the very latest version of that application. — It doesn’t make much sense to prefer local apps, with downloadable, installable code that needs to be constantly updated.

Wired-lehti, julkaisu 20.05.

Se, ettei vaikkapa Adobe Readeriä tarvitsisi päivittää joka hemmetin kerta, kun avaa tietokoneen, voisi kyllä olla jees homma.

Kaikkien ohjelmien (myös esim. videoeditointiohjelmien) ja niissä käytettävien raakamateriaalien siirtäminen täysin pilveen onnistuu kuitenkin vain jos laajakaistaverkot moninkertaistavat nopeutensa ja varmistavat, ettei nettiyhteys katkeile jatkuvasti. Yksityisyydensuojan pitää luonnollisesti edelleen olla kohdallaan.

Erilaisten kovalevylle asennettavien ohjelmistojen siirtyminen nettiin saattaisi toki olla taloudellisesti edullista – maksulliset palvelut säilyvät maksullisina, mutta heltyisivätkö ne velottamaan etäkäytöstä vähemmän kuin kiinteän ohjelmistokappaleen hankkimisesta? Toisaalta esimerkiksi Photoshopin voi kokonaan ladata netistä, ja hinta on ihan yhtä korkea kuin kaupan hyllyltä ostaessa.

This Deal Is Getting Worse All The Time

Pilvipalvelut ovat erittäin käteviä, mutten kuitenkaan toivo kaiken tietotekniikan siirtyvän nettiin. Eniten pelkään palvelukatkoksia ja sitä, miten paljon pitäisi ostaa ylimääräistä nettitallennustilaa. Tiedostoja on kuitenkin siihen malliin kasaantunut jo muutaman viime vuoden aikana, ettei mikään 250 GB:n tallennus todellakaan riittäisi kaiken säilömiseen.

Pilvipalvelinten mahdolliset käyttökatkot tai tietoturvariskit eivät toki ole uusia huolenaiheita. Samoja asioita on ruodittu ihan tavallisten nettiliittymienkin kohdalla.

Suurempi kysymysmerkki onkin, että onko kaiken datan siirtäminen verkkoon oikeasti, ihan oikeasti tarpeellista? Facebookissa kuulumisten vaihtaminen tai videoiden lataaminen YouTubeen on kuitenkin sosiaalisine aspekteineen ihan eri juttu kuin omien Word-asiakirjojen siirtäminen aineettomalle palvelimelle vain säilyttämisen vuoksi. Voihan kuvat ja muut tiedostot kopioida vaikka muistitikulle tai sähköpostiin.

Turha pilvipalveluita on sen kummemmin filosofoida. Etätallennus on kätevää ja hyödyllistä niille, jotka työskentelevät tai harrastavat digiasioiden parissa useammassa osoitteessa. Kannattaa kokeilla, jos idea tuntuu hyvältä. Muille se ei ole erityisen tarpeellinen, mutta mahdollisesti siis pakollinen paha joskus hamassa tulevaisuudessa.

Pilvistä tulevaisuutta odotellessa rakastakaamme edelleen Local Disciä (C:) – joskin välillä kannattaa ottaa varmuuskopiot ulkoiselle kovalevylle.

Easter Egg: Tulin ensimmäistä kertaa vuosiin missanneeksi suuren guilty pleasureni, Euroviisut. Toki biisit tuli kerran pari kuunneltua ennakkoon. En ihmettele Suomen putoamista, vaikkei muukaan tämän vuoden tarjonta suuria tunnekuohuja tarjonnut. Ruotsin voitosta olen jotenkin yllättävänkin ilahtunut, mutta myös esimerkiksi Unkarin edustajalla oli iskevä biisi.