Cult Sure: Näihin kultti-ilmiöihin ei edes tämä sarja rohjennut koskea

Kesän ajan olemme tutustuneet pop-kulttuurin kadonneisiin helmiin. Paljon jäi kuitenkin ideoita toteuttamatta, ja seuraavaksi listataankin hylättyjen suunnitelmien TOP 5.
HurraaKerkko kulttielokuva pop-kulttuuri nörtti

Jämäjuttujen kaatopaikalla vielä kerran…

Aika lopetella viihdemaailman kulttihelmiä käsitellyt Cult Sure -sarja

Kesän ajan olemme tutustuneet pop-kulttuurin kadonneisiin helmiin. Paljon jäi kuitenkin ideoita toteuttamatta, ja seuraavaksi listataankin hylättyjen suunnitelmien TOP 5. Tässä siis viisi kohdetta, jotka eivät saaneet omaa artikkeliaan mutta kuitenkin ansaitsevat sen, ettei niitä unohdeta.

Top 5 hylätyt ideat

#5 Fake Shemp

Moe Howard (vas.), Shemp Howard ja Larry Fine.

Moe Howard (vas.), Shemp Howard ja Larry Fine.

Klassinen slapstick-komediaryhmä The Three Stooges joutui surun lisäksi kohtaamaan toisenkin ongelman ryhmän jäsenen Shemp Howardin kuollessa sydänkohtaukseen vuonna 1955. Tuotantoyhtiölle oli sopimuksen mukaan toimitettava vielä neljä lyhytelokuvaa.

Aiemmin kuvatuista arkistopätkistä kasattiin ”uusille” elokuville jonkinlaiset rungot ja sitten kuvattiin tarvittava määrä uusia kohtauksia juonta kuljettamaan. Näissä kohtauksissa edesmennyttä Shempiä sijaisti Joe Palma. Tarpeen mukaan tätä teko-Shempiä kuvattiin takaapäin tai niin, että hänen kasvojensa edessä oli aina jotain tilpehööriä. Vähäiset vuorosanat kopioitiin oikean Shempin esiintymisistä vanhoissa Stooges-leffoissa.

Metodia, jossa oikean näyttelijän paikalla onkin näköestein peitelty stunttihenkilö, on sittemmin alettu kutsua termillä Fake Shemp. Käsitteestä oli tarkoitus mainita MacGuffin-jutun ohessa, mutta se ei tuntunut relevantilta samassa yhteydessä.

#4 Buffy Vampyyrintappajan alkuperä

Kristy Swanson oli Buffy ennen Buffya.

Kristy Swanson oli Buffy ennen Buffya.

Teinistä, jonka kohtalona on taistella demoneita vastaan, kertova Buffy Vampyyrintappaja on yksi suosikkisarjoistani. Vuonna 1992 julkaistua elokuvaa, johon sarja pohjautuu, en ole kuitenkaan koskaan nähnyt.

Kauhukomedian esiintyjäkaartiin kuuluu niinkin tunnettuja näyttelijöitä kuin Donald Sutherland, Rutger Hauer ja Luke Perry, mutta edes TV5 tai Fox eivät ole jaksaneet tätä kulttielokuvaa ohjelmakartoilleen kaivaa.

Buffyn roolissa ei nähdäkään tv-sarjan Sarah Michelle Gellaria, vaan sittemmin pienempiin rooleihin siirtynyt Kristy Swanson. Toiveissa olisi päästä vertailemaan Buffyja keskenään, mutta elokuvan vaikea saatavuus (eli sitä ei koskaan tule telkkarista, enkä viitsi sen enempää leffaa metsästää) tietysti vaikeuttaa asiaa.

Niinpä Cult Sure -kirjoitus jäi kirjoittamatta. Artikkelin yhteydessä olisin varmasti nörtteillyt vinkkaamalla, mistä löytää Buffy-sarjan pilottijakson + sillä triviatiedolla, että Swanson on minulle paremmin tuttu Chelsea Fieldin kollegana esiintymisestä Satakielissä.

#3 Kalenterinäkymiä kaukaisessa, pakanallisessa galaksissa

Star Wars Battle of Yavin

Kristillisiin oppeihin perustuva ajanlasku alkaa erään nassikan syntymästä Betlehemissä. Nörttien ajanlasku alkaa sotaisammissa merkeissä.

Kirjoittajien, fanien ja pelinkehittäjien laajennettua Tähtien Sotien universumia tuhansien ja taas tuhansien tarinoiden, hahmojen ja sijaintien muodossa oli tosifanien keksittävä tapa järjestää monimediaiset tapahtumat samaan kalenteriin. Olihan tiedettävä, kuinka monta vuotta ennen Yodan kuolemaa Darth Revan sorti galaksia, ja niin edespäin.

Koska tuossa pakanallisessa, Voimaa palvovassa galaksissa ei telluksentallaajille tuttua ajanlaskua tiedetä, ei historiallisia tapahtumia tietenkään voi järjestää eKr-mittapuun avulla. Yleiseksi nollapisteeksi onkin otettu Episodi IV:stä tuttu loppuhuipennus, jossa paha Imperiumi uhkaa hyökätä kapinallisten tukikohtaan Yavin-planeetalla. Niinpä Tähtien Sotien tapahtumat järjestetään aikaan ennen ja jälkeen Yavinin taistelun, ja esimerkiksi edellä mainittu Darth Revan syntyi 3994 vuotta BBY eli Before the Battle of Yavin.

#2 90-luvun viilein kiintiömeksikaani

Isku Kolumbiaan Jack Ryan Raymond Cruz

Raymond Cruz on urallaan iskenyt Kolumbiaan, rockannut Alcatrazissa ja taistellut sotalaivan kaappajia vastaan. Armeija on hyvä syy sotia.

Menestyminen Hollywoodissa ei ole helppoa. Näyttelijällä pitää tietysti olla ilmaisutaidot hallussa, mutta esiintyjällä pitää olla myös sitä jotain erityistä erottuakseen vaikkapa koe-esiintymisissä edukseen. Jenkeillä on kuitenkin pahana tapana typecastata etenkin sivurooleihin näyttelijöitä, jotka ovat jollain tavalla erityisiä.

Yksi jollain tavalla suosikkini yhden-roolin-miehistä on Raymond Cruz, jonka kohtaloksi on osoittautunut (latinotaustaisten) sotilaiden esittäminen. Jay Acovonen lailla typecastingin uhriksi joutunut Cruz on nähty muun muassa elokuvissa Isku Kolumbiaan, The Rock, Alien: Resurrection ja Kaappaus Merellä. Acovonen tapaan hänkin on esiintynyt palomiehenä (Arnold Schwarzeneggerin tähdittämässä Collateral Damagessa). En osaa tarkalleen määrittää, minkä takia Cruzin hahmot ovat jääneet mieleen, mutta mies osasi ottaa vähäsanaiset ysäriroolinsa haltuun coolilla karismalla.

Mutta mitä tapahtui Raymond Cruzille? Sitä olisi Cult Sure varmasti kysynyt. Vaikka omalla kohdalla muistot ajoittuvat 90-luvun toiminnallisiin elokuviin, on Cruz myös sittemmin jatkanut esiintymisiä televisiossa ja valkokankaalla. Vuodesta 2005 alkaen Cruz onkin ollut vakkarina The Closer, joka on pyörinyt Suomessakin nimellä Ratkaisija.

#1 Kirsikanmetsästystä aavikolla

Cherry 2000 b-luokan kulttielokuva

The forbidden love between a man and his robot girlfriend.

Vuonna  1987 julkaistu Cherry 2000 on Red Sonjan ja Flash Gordonin tapaan pienenä näkemäni elokuva, josta jäi vuosikausiksi mieleen vain hajanaisia mielikuvia ja välähdyksiä.  Kyseessä on lähitulevaisuuden dystopiseen Jenkkilään sijoittuva scifi-seikkailu, jossa Sam Treadwell etsii rikkoutuneen robottityttävänsä tilalle uutta versiota.

Vuosien ajan muistelin lämmöllä elokuvaa, jossa robotin persoonallisuus on tallentuneena korvan taakse piilotetulle pienelle CD-levylle ja jossa joku kikkaili jotain jossain tunnelissa. Näinkin vahvoista muistikuvista huolimatta en kuitenkaan millään muistanut leffan nimeä ennen kuin reilu vuosi sitten onnistuin iskeä Googleen sopivat hakusanat. Vielä vähän lisämetsästystä, ja pian sainkin käsiini kopion elokuvasta Cherry 2000.

Jälleen oli aika kullannut muistoja, mutta paljon hyvääkin löytyy. Ajatuksena olikin, että olisin tehnyt elokuvasta laajemman arvostelun videon muodossa, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt. Jääköön muistelo siis myöhempään, ja niinpä en mehutakaan elokuvan koukeroita sen kummemmin tässä yhteydessä. Kyseessä on kuitenkin elokuva, josta riittävää ihmeteltävää niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuitenkin, katsoessani leffaa näin vuosien jälkeen kiinnitän uudella tavalla huomiota Samia esittävään David Andrewsiin. Vaikkei kyseessä ole ikimuistoinen roolisuoritus, ihmettelen miksei miestä ole nähty sen kummemmin – mies kantaa pääroolia kuitenkin kunniallisesti. Lisägooglailun jälkeen selvisi, ettei Andrews tosiaankaan ole kadonnut maailmankartalta, vaan hänet nähdään muun Terminator III:ssa naispäähenkilön isänä.

Cult Sure päättyy, mutta rakkaus kulttijuttuihin ei lopu koskaan
HurraaKerkko Renny Harlin Schwarzenegger

Cult Suren salaiset takapirut.

Paljon jäi siis aiheita käyttämättä, mutta taiteellinen kill your darlings -metodi on aina osa luovaa prosessia. Joskus on vaan hylättävä suunnitelmia Kaikkinensa Cult Suren toimittaminen on ollut hauskaa hommaa – trivialla päteminenhän on lempparihommaani.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Kasatessani sarjaa huomasin muutaman kantavan teeman, tai oikeastaan monia kirjoituksia yhdistäviä tekijöitä. Ohjaaja Renny Harlinin vaiheita sivutaan pariinkin otteeseen, mutta vielä enemmän kytköksiä löytyy Arnold Schwarzeneggerin elokuviin. Niissä ovat esiintyneet niin Chelsea Field, Jay Acovone ja edellämainitut Cruz ja Andrews. Lisäksi kesän aikana perehdyttiin Red Sonjaan ja kuvitteelliseen Arska-leffaan Kuningas Lear.

Ja olisihan noita Hollywoodin työkoukeroita Cult Suressa  esiintyvien tyyppien välillä vielä lisääkin mehutettavaksi, mutta pyrin hillitsemään itseäni – kill your darlings, tosiaan. Anyway, kiitos kaikille lukijoille tästä kulttikesästä!

Kulttuurihelmenkalastusta jatketaan syksyllä uudessa sarjassa Guilty Pleasures, ja tietenkin luvassa paljon muutakin luettavaa. Uusista artikkeleista ilmoitetaan tietysti palstan virallisella Facebook-sivulla. Tsekkaa ja tykkää, niin et missaa Space: Kerkon uusia kuvioita!

Posted by hurraakerkko

2 comments

[…] jo kerran olen maininnutkin, Cherry 2000 -leffasta jäi vuosikausiksi mieleen vain hajanaisia […]

[…] jo kerran olen maininnutkin, Cherry 2000 -leffasta jäi vuosikausiksi mieleen vain hajanaisia […]

Vastaa