Kesän ajan olemme tutustuneet pop-kulttuurin kadonneisiin helmiin. Paljon jäi kuitenkin ideoita toteuttamatta, ja seuraavaksi listataankin hylättyjen suunnitelmien TOP 5. Tässä siis viisi kohdetta, jotka eivät saaneet omaa artikkeliaan mutta kuitenkin ansaitsevat sen, ettei niitä unohdeta.
Top 5 hylätyt Cult Sure -ideat
5. Fake Shemp
Klassinen slapstick-komediaryhmä The Three Stoogesin Shemp Howardin kuoltua sydänkohtaukseen vuonna 1955, muut jäsenet joutuivat surun lisäksi kohtaamaan toisenkin vastoinkäymisen. Tuotantoyhtiölle oli sopimuksen mukaan toimitettava vielä neljä lyhytelokuvaa.
Aiemmin kuvatuista arkistopätkistä kasattiin “uusille” elokuville jonkinlaiset rungot ja sitten kuvattiin tarvittava määrä uusia kohtauksia juonta kuljettamaan.
Näissä kohtauksissa edesmennyttä Shempiä sijaisti Joe Palma. Tarpeen mukaan tätä teko-Shempiä kuvattiin takaapäin tai niin, että hänen kasvojensa edessä oli aina jotain tilpehööriä. Vähäiset vuorosanat kopioitiin oikean Shempin esiintymisistä vanhoissa Stooges-leffoissa.
Metodia, jossa oikean näyttelijän paikalla onkin näköestein peitelty stunttihenkilö, on sittemmin alettu kutsua termillä Fake Shemp.
4. Buffy Vampyyrintappajan alkuperä
Teinistä, jonka kohtalona on taistella demoneita vastaan, kertova Buffy Vampyyrintappaja on yksi suosikkisarjoistani. Vuonna 1992 julkaistua elokuvaa, johon sarja pohjautuu, en ole kuitenkaan koskaan nähnyt.
Kauhukomedian esiintyjäkaartiin kuuluu niinkin tunnettuja näyttelijöitä kuin Donald Sutherland, Rutger Hauer ja Luke Perry, mutta edes TV5 tai Fox eivät ole jaksaneet tätä kulttielokuvaa ohjelmakartoilleen kaivaa.
Buffyn roolissa ei nähdäkään tv-sarjan Sarah Michelle Gellaria, vaan sittemmin pienempiin rooleihin siirtynyt Kristy Swanson. Toiveissa olisi päästä vertailemaan Buffyja keskenään, mutta elokuvan vaikea saatavuus vaikeuttaa asiaa.
Niinpä Cult Sure -kirjoitus jäi kirjoittamatta. Artikkelin yhteydessä olisin varmasti nörtteillyt vinkkaamalla, mistä löytää Buffy-sarjan pilottijakson, sekä knoppitiedolla, että Swanson on minulle paremmin tuttu Chelsea Fieldin kollegana esiintymisestä Satakielissä.
Katso myös arvostelu kauhukomediaklassikosta Fright Night
3. Before the Battle of Yavin (BBY) – ajanlasku Star Wars -universumissa
Kirjoittajien, fanien ja pelinkehittäjien laajennettua Tähtien Sotien universumia tuhansien ja taas tuhansien tarinoiden, hahmojen ja sijaintien muodossa oli tosifanien keksittävä tapa järjestää monimediaiset tapahtumat samaan kalenteriin. Olihan tiedettävä, kuinka monta vuotta ennen Yodan kuolemaa Darth Revan sorti galaksia, ja niin edespäin.
Koska tuossa pakanallisessa, Voimaa palvovassa galaksissa ei telluksentallaajille tuttua ajanlaskua tiedetä, ei historiallisia tapahtumia tietenkään voi järjestää eKr-mittapuun avulla. Yleiseksi nollapisteeksi onkin otettu Episodi IV:stä tuttu loppuhuipennus, jossa paha Imperiumi uhkaa hyökätä kapinallisten tukikohtaan Yavin-planeetalla. Niinpä Tähtien Sotien tapahtumat järjestetään aikaan ennen ja jälkeen Yavinin taistelun, ja esimerkiksi edellä mainittu Darth Revan syntyi 3994 vuotta BBY eli Before the Battle of Yavin.
Lue lohdutukseksi lista Top 40 suosikkihetkistäni Tähtien Sota -elokuvissa
2. 90-luvun viilein kiintiölatino
Menestyminen Hollywoodissa ei ole helppoa. Näyttelijällä pitää olla sitä jotain erityistä erottuakseen koe-esiintymisissä edukseen. Jenkeillä on kuitenkin pahana tapana typecastata etenkin sivurooleihin näyttelijöitä, jotka ovat jollain tavalla erityisiä.
Yksi jollain tavalla suosikkini yhden-roolin-miehistä on Raymond Cruz, jonka kohtaloksi on osoittautunut sotilaiden esittäminen.
Jay Acovonen lailla typecastingin uhriksi joutunut Cruz on nähty muun muassa elokuvissa Isku Kolumbiaan, The Rock, Alien: Resurrection ja Kaappaus Merellä. Näyttelijät ovat jopa molemmat esiintyneet palomiehenä (Cruz Arnold Schwarzeneggerin tähdittämässä Collateral Damagessa).
En osaa tarkalleen sanoa, miksi Cruzin hahmot ovat jääneet mieleen, mutta mies osasi ottaa vähäsanaiset ysäriroolinsa haltuun coolilla karismalla.
Mutta mitä tapahtui Raymond Cruzille? Sitä olisi Cult Sure varmasti kysynyt. Vaikka omalla kohdalla muistot ajoittuvat 90-luvun toiminnallisiin elokuviin, on Cruz myös sittemmin jatkanut esiintymisiä televisiossa ja valkokankaalla. Vuodesta 2005 alkaen Cruz onkin ollut vakkarina The Closer, joka on pyörinyt Suomessakin nimellä Ratkaisija.
1. Kirsikanmetsästystä aavikolla
Vuonna 1987 julkaistu Cherry 2000 on Red Sonjan ja Flash Gordonin tapaan pienenä näkemäni elokuva, josta jäi vuosikausiksi mieleen vain hajanaisia mielikuvia ja välähdyksiä.
Kyseessä on lähitulevaisuuden dystopiseen Jenkkilään sijoittuva scifi-seikkailu, jossa päähenkilö etsii rikkoutuneen robottityttöystävänsä tilalle uutta versiota.
Vuosien ajan muistelin lämmöllä elokuvaa, jossa robotin persoonallisuus on tallentuneena korvan taakse piilotetulle pienelle CD-levylle ja jossa joku kikkaili jotain jossain tunnelissa. Näinkin vahvoista muistikuvista huolimatta en kuitenkaan millään muistanut leffan nimeä ennen kuin reilu vuosi sitten onnistuin iskemään Googleen sopivat hakusanat.
Vielä vähän lisämetsästystä, ja pian sainkin käsiini kopion elokuvasta Cherry 2000.
Jälleen oli aika kullannut muistoja, mutta paljon hyvääkin löytyy. Ajatuksena olikin, että olisin tehnyt elokuvasta laajemman arvostelun videon muodossa, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt. Jääköön muistelo siis myöhempään. Kyseessä on kuitenkin elokuva, josta riittää ihmeteltävää niin hyvässä kuin pahassa.
Kuitenkin, katsoessani leffaa näin vuosien jälkeen kiinnitän uudella tavalla huomiota päähenkilöä esittävään David Andrewsiin. Vaikkei kyseessä ole ikimuistoinen roolisuoritus, ihmettelen miksei miestä ole nähty sen kummemmin – hän kantaa pääroolia kuitenkin kunniallisesti. Lisägooglailun jälkeen selvisi, ettei Andrews tosiaankaan ole kadonnut maailmankartalta, vaan hänet nähdään muun Terminator III:ssa naispäähenkilön isänä.
Päivitys 2017: Film Februaryn kunniaksi arvostellaan Cherry 2000 – katso video!
Rakkaus kulttijuttuihin ei lopu koskaan
Paljon jäi siis aiheita käyttämättä, mutta kill your darlings -metodi on aina osa luovaa prosessia. Joskus on vaan hylättävä suunnitelmia… Joka tapauksessa Cult Suren toimittaminen on ollut hauskaa hommaa – onhan trivialla päteminen lempparihommaani.
Eikä tässä vielä kaikki! Kasatessani sarjaa huomasin monia kirjoituksia yhdistäviä tekijöitä. Ohjaaja Renny Harlinin vaiheita sivutaan pariinkin otteeseen, mutta vielä enemmän kytköksiä löytyy Arnold Schwarzeneggerin elokuviin. Niissä ovat esiintyneet niin Chelsea Field, Jay Acovone sekä edellämainitut Cruz ja Andrews. Lisäksi kesän aikana perehdyttiin Red Sonjaan ja kuvitteelliseen Arska-leffaan Kuningas Lear.
Ja olisihan noita Hollywoodin työkoukeroita Cult Suressa esiintyvien tyyppien välillä vielä lisääkin mehutettavaksi, mutta pyrin hillitsemään itseäni; kill your darlings, tosiaan. Anyway, kiitos kaikille lukijoille tästä kulttikesästä!
Kulttuurihelmenkalastusta jatketaan syksyllä uudessa sarjassa Guilty Pleasures, ja tietenkin luvassa paljon muutakin luettavaa. Uusista artikkeleista ilmoitetaan tietysti palstan virallisella Facebook-sivulla. Tsekkaa ja tykkää, niin et missaa Hurraakerkon uusia kuvioita!
2 comments