Kuukauden Digilluusio: Senja opettaa, miten rahankeruu onnistuu netissä

Crowdfunding on päivän (kiro)sana

Tiedonhakuun keskittymisen ja sosiaalisen median kukoistuksen jälkeen yhdeksi netin suurimmista trendeistä on noussut omien bisnesideoiden rahoittaminen crowdfundingin avulla. Lahjoitusten kerääminen netissä ei kuitenkaan aina ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa.

Vuonna 2009 perustettu Kickstarter on netin tunnetuimpia verkon joukkorahoituspalveluja. Sen kautta kuka tahansa voi siis hakea rahoitusta hankkeelleen, oli kyseessä sitten leffan tuottaminen tai uuden pelikonsolin rakentaminen. Samoin kuka tahansa palveluun liittyjä voi investoida haluamansa summan projektille, jonka katsoo lupaavaksi rahoituskohteeksi.

Muutamassa vuodessa Kickstarterin suosio on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Media hehkuttaa, ja rinnalle on noussut useita vastaavia palveluita, kuten IndieGoGo, bloggaajille ynnä muille nettisisällön tekijöille suunnattu Flattr tai aikuisviihdetuottajille suunnattu *tirsk* OffBeatr. Suomalaisia startupeja ja muita nousukkaita palvelee serviisi nimeltä Mesenaatti.me.

Yleislinjat ovat kaikissa palveluissa samat: tekijä ilmoittaa projektinsa luonteen ja tarvitsemansa rahasumman. Lahjoittajat vinguttavat visaa haluamansa summan – joskin yleensä tekijän määrittämien hintaportaiden mukaan. Yleensä lahjoittajalle on luvassa jokin lahjoitussummaan perustuva erityiskunnia, kuten esimerkiksi “kaikille $50 lahjoittaneelle lähetämme oman, tekijöiden nimmareilla varustetun kopion valmiista tuotteesta”.

Mielenkiintoisten projektien tukeminen kuulostaa hienolta mahdollisuudelta vaikuttaa – ja onko olemassa kätevämpää sponssinhakutapaa kuin netin kautta anominen? Crowdfunding on mahtava idea, joka voi mullistaa bisnesajattelun. Valitettavasti keksintöjen suosiolla on kuitenkin myös varjopuolensa, eivätkä kaikki olekaan päässeet toteuttamaan ideoitaan noinvainsuitsait helposti.

Senja opettaa sinulle ruotsia – mutta ilman joukkorahoitusta

Joukkorahoitussaittien pohjaratkaisuna on usein ainakin toinen kahdesta mallista: All Or Nothing, jossa lahjarahat siirtyvät tekijälle vain jos projektin tavoitesumma saavutetaan, tai Keep It All, jossa raha liikkuu vaikkei tavoitesumma saavuteta. Jälkimmäisessä mallissa tekijän on kuitenkin (ymmärtääkseni) kärvisteltävä keskenään puuttuvan summan kanssa, ja hänen pitää palauttaa rahat jos projektin tavoitteita ei saavuteta.

Esimerkiksi Kickstarterissa rahat voi palauttaa lahjoittajille, jos jokin menee projektin toteuttamisessa menee vikaan. Jenkkilässäkin – jossa crowdfunding on lainsäädännön puolesta helpompaa ja yhteiskunnallisesti trendikkäämpää – on monen tekijän unelmaproju kaatunut johonkin ongelmaan. Tuore esimerkki Suomesta taas osoittaa, miten onnistutkin keräys voidaan torpata jopa niin tehokkaasti, että crowdfundingista nousee kohu.

Facebook-sivulla Senja opettaa sinulle ruotsia syntyneen idean myötä Senja Larsen suuntasi Kickstarteriin kerätäkseen rahaa oikean ruotsin oppikirjan koostamiseen. Yleisö oli innolla mukana, ja rahat projektiin saatiin tehokkaasti kasaan.

Suomen viranomaiset päättivät kuitenkin tutkia frökenin rahankeruuta, eivätkä tykänneet näkemästään. Suomen rahankeräyslainsäädännön mukaan keräys voidaan järjestää varojen hankkimiseksi yleishyödylliseen toimintaan, eikä siihen saa liittyä lahjoittajalle annettavaa vastiketta. Larsenin ja muiden projektissa työskentelevien mukaan kyseessä ei ollut varsinaisesti rahankeräys, vaan tuotteen ennakkomyynti ja markkinointikampanja. Vastaus ei tyydyttänyt poliisihallintoa, joka Kickstarter-hakemuksen sanavalintojen pohjalta päätti kieltää koko keräyksen. Harmaalla alueella liikkumisen takia Senja päättikin palauttaa rahat ja luvata vielä ilmaiset kopiot lahjoittajille kaupan päälle.

Suomen talous joukkorahoituksella uuteen nousuun

Ymmärtääkseni fröken Senjan kohuttu mutta kehuttu kirjatuotanto porskuttaa edelleen, mutta rahoitussekoilun nostattaman mediakuohunnan onnistui paljastaa suuri sudenkuoppa.

Suomessakin olisi Kickstarterin kaltaiselle palvelulle takuuvarmasti tilausta, mutta lakipykälät hankaloittavat toimintaa merkittävästi. Vinguttaisin visaa ilomielin, jos tietäisin kaverini suunnittelevan vaikkapa oikean hover boardin rakentamista vuoteen 2015 mennessä.

Toki lakien on tarkoitus suojata taviksia huijauksilta, mutta silti jotain olisi syytä tehdä. Lainsäädäntöä tulisi muokata sallimaan yhteisöllinen rahoittaminen. Jos lakipykäliä ei taasen saada rukattua suopeampaan suuntaan, Suomen Kuvalehden mukaan vaihtoehtona on toteuttaa joukkorahoitushankkeita täällä jatkossa eri tavalla kuin maailmalla on totuttu – esimerkiksi poistamalla mahdollisuus vastikkeettomaan lahjoitukseen. Vaikka rahoituksen pointtina onkin vain mahdollistaa unelmien toteuttaminen, pitäisin mahdollisuudesta saada rahoja vastaan jotain nimellistä glooriaa.

Projekteja on tosiaan “kaatunut” Jenkeissäkin, ja muun muassa Kickstarter pyrkii yhä tarkemmin pitämään yllä kuria erilaisin ukaasein. Palvelu haluaa siis varmistaa, että sponssia hakevat ovat suunnitelleet projektinsa kunnolla. Hankkeilta vaaditaan yksityiskohtaisia tietoja riskeistä ja haasteista, tuotantoaikataulusta ja paljosta muusta. Rahaa saa kerätä vain projekteille, ei esimerkiksi oman lainan maksua varten, ja projektin pitää osua johonkin Kickstarterin määrittelemistä projektikategorioista.

Uskalla unelmoida

Joukkorahoitus on yksi tämän hetken puhutuimmista online-ilmiöistä, ja sen avulla voitaisiin mahdollistaa Suomessakin vaikka millaisia innovaatioita.

Yksi mielenkiintoisimmista Kickstarter-projekteista, johon olen törmännyt, on OUYA- pelikonsoliprojekti. Tiimin tavoite on rakentaa kaikille avoin pelikonsoli, johon kuka tahansa voi rakentaa pelejä. Mielenkiintoinen hanke ottikin heti julkaisuhetkellään tulta alleen: tavoitteena olleen 950 000 dollarin sijaan Kickstarter-hakemus keräsi 8,5 miljoonaa. Toinen mielenkiintoinen menestystarina on fanittamani pelikriitikon James Rolfen Angry Video Game Nerd -elokuvaprojekti, joka rahoitettiin IndieGoGon avulla.

Eikä toki sovi unohtaa, että helsinkiläinen Wish Inc. sai kerättyä Kickstarterin kautta tavoitesummansa kolminkertaisena – ja ilmeisesti täysin lakipykälien puitteissa. Olkoon tämä rohkaiseva esimerkki joukkorahoituksen valoisammasta tulevaisuudesta.

Toivon, että rahoitussysteemi avautuu kunnolla suomalaisille mahdollisimman pian. Rahankeruulait on saatava nettiajan tasalle. Vaikka Suomessa miten aina haaveiltaisiin seuraavasta Nokiasta, on startupien vaikea päästä käyntiin pelkällä yrittäjien starttirahalla tai muulla nykyisen systeemin mahdollistamalla tukiaisella. Mikä olisikaan mahtavampaa kuin “sen uuden Angry Birdsin” rakentaminen yhteisöllisesti, puolen Suomen tukemana?

Easter Egg: Toisia voi toki tukea ilman rahaakin. Dreamdo-palvelussa voi etsiä henkistä tsemppiä tai ihan käytännön apua unelmien toteuttamiseen. Beta-vaiheessa olevaan suomalaispalveluun voi nyt hakea jäseneksi, ja on siellä unelmoimassa jo ainakin yksi tämän palstan lukijoille tuttu tyyppi. Ei muuta kuin kaikki toteuttamaan itseään!