Kiireisen syksyn keskellä olen ehtinyt aloittaa uuden harrastuksen – kuntoboxingin.
Oli jo aikakin pistää itsensä hikoilemaan säännöllisemmin ja johdetummin kuin vain silloin tällöin junan perässä juostessa. Lopetin futiksen peluun seuratasolla kuitenkin jo yli kymmenen vuotta sitten, eikä kerran vuodessa kaveriporukalla pallottelukaan enää oikeuta väittämään, että jalkapallo olisi täysimittainen harrastus. Juoksulenkit ovat taasen olleet niin kausiluontoista hommaa, ettei sitäkään viitsi suureksi urheiluksi kutsua.
Olenkin jo vuosien ajan haaveillut säännöllisen urheiluharrastuksen aloittamisesta, mutta koskaan ei ole oikein osunut sopivaa lajia ja/tai ajankohtaa aloittaa. Voisihan moisia perusteita tekosyinä pitää, mutta esimerkiksi kuntosalilla käyminen ei vaan ole mun juttu. En myöskään ole löytänyt sopivan tuntuista puulaakitason futisjoukkuetta, johon liittyä.
Anyway, kiitos Keravan Opiston olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni nyrkkien heiluttamiseen liittyvän harrastuksen aloittamisesta. Vaikkei kuntoboxingin avulla ihan Rockyksi Rockyn paikalle noustakaan, on kyseessä kovaa peruskuntoa vaativa laji. Verta ei lennä, mutta hikeä sitäkin enemmän.
Tekniikkani kaivannee hiomista, mutta hauskaa on. Ainoana miinuksena pidän kurssin vetäjää, joka ei aina osaa pitää pitkää taistelulajikokemustaan “salassa” – aina, kun hän näyttää, miten joku liike tehdään, on vetäjän pakko jatkaa sarjaa kiertopotkuilla ja ties millä kungfutempuilla kuin brassaillakseen kaikella sillä, mihin taviskurssilaiset eivät näillä rahkeilla varmasti pysty. Kyseessä on “vain” kansalaisopiston muutaman kuukauden kestävä kurssi, jossa on parikymmentä oppilasta. Niinpä yksilöohjausta on varmastikin turha odottaa, mutta puutetta voisi kompensoida keskittymällä vain ryhmäläisten taitoihin.
Joka tapauksessa olen nauttinut säännöllisestä harjoittelusta ja kurssin päättyessä toivon löytäväni uuden urheiluharrastuksen. Jatkaisin mieluusti nyrkkeilyn parissa, mutten ole bongannut paikkaa, joka olisi a) sopivan hintainen b) sopivaan aikaan c) kätevässä paikassa (en aio uhrata arki-iltaa ravatessa duunista Hakaniemeen ja sieltä hikeä tihkuen Keravalle asti).
Sopivan paikan löytyminen kuntonyrkkkeilyharrastuksen jatkamiseen tuntuisi mahtavalta. Jos niin onnekkaasti kävisi, innostuisin varmasti jahtaamaan kanoja ja metsästämään tiikerinsilmää. Rocky, haaste on heitetty.
1 comment