Ilmassa on juhlan tuntua muutenkin kuin vain ystävänpäivän johdosta – tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta viimeisestä lähetyksestäni chat-juontajana. Merkkipäivän kunniaksi matkaamme kaukaiseen aikaan – aina vuoteen 2009.
On aika Film Februaryn suuren ensi-illan. Hämärästä aamunkoittoon – Chat-juontajan joutsenlaulu on dokumentti, joka seuraa chat-juontajan urani loppuhuipennusta. Olen aina ollut tietyllä tavalla ylpeä chatissä työskentelystä, mutten silti ole tavallaan kehdannut näyttää dokkaria muille. Ehkä olen ujostellut Joutsenlaulun esittämistä siksi, että kaikessa suoraviivaisuudessaankin se on tuntunut dramaattiselta omakohtaisen aiheen vuoksi (jälkikäteen katsellessa leffa tuntuu paikoin jopa surkuhupaisan melodramaattiselta).
Anyway, viimein on aika kaivaa luurangot kaapista ja kurkistaa televisioformaattien kuninkaan kulissien taakse tässä eksklusiivisessa dokumenttielokuvassa.
Rohkaistuin dokumentoimaan viimeistä työpäivääni kouluprojektin varjolla, ja toki halusin omaankin kirjastooni muisteltavaa. Niinpä nappasin kameraan ja ääninauhurin mukaan vikalle juontokeikalle ystävänpäivänä 2009. Esikoisen syntymään oli vain viikkoja ja olin jo heittänyt keikkaa Maikkarin uutistoimituksessa. Lähes kolmen vuoden juonto- ja ohjaushommien jälkeen oli siis hyvä aika lopettaa yötöiden tekeminen joka viikonloppu.
Editoin elokuvan perusrungon kasaan pian viimeisen lähetyksen jälkeen, mutta Film Februaryn kunniaksi hienosäädin joitain kohtia. Joutsenlaulu seuraa yön tapahtumia kotoa lähdöstä lähetyksen loppusekunneille saakka. Mukana nähdään ja kuullaan MTV:n interaktiivisen osaston kollegoita, kuten Miika, Tony ja Petra (lopussa ääniklippinä).
En suunnitellut leffalle kovinkaan yksityiskohtaista käsikirjoitusta. Perusidea “hämärästä aamunkoittoon” avusti tarpeeksi fiilistelemään paikan päällä, mikä olisi mielenkiintoista ja olennaista tarinalle. Kuvasin paluumatkalla kotiin vielä jonkun junaklipin kuvastamaan chat-maailman jättämistä, mutta päätin jättää klipin käyttämättä tarpeettomana. Muuten olin hyvin kustannustehokas kuvaaja. Kamera ei ehkä aina ole supertarkasti kohdistettu, mutta rosoisuushan kuuluu dokumenttielokuvien henkeen.
Soundtrack koostuu pääosin …noh, soundtrack-kamasta. Musiikkia on elokuvista 300, Lady In The Water ja Hyvät, Pahat & Rumat sekä Halo-videopeleistä. Within Temptationin Swan Song on itseoikeutettu valinta maustamaan übermelodramaattista flashback-osuutta. Kyseinen muistelo oli yksi syistä, joiden takia olen pidättäytynyt leffan julkaisusta aiemmin. Suhtautukaa imelyyteen huumorilla (mutta hei, mikään jäähyväiselokuva ei toimi ilman herkistelyä!).
Muistelokohtauksessa nähdään pätkiä lähetyksistä vuosien varrelta. Urheiluvisa-jaksossa sijaistin ohjelman varsinaista juontajaa, ja tuotantotiimin ansiosta jakso oli yksi ehdottomista hauskimpia juontokeikkoja. Lisäksi nähdään pieni pätkä lähetyksestä, johon pyysin kaverini Villen vieraaksi. Elokuvan alussa kuullaan ääniklippejä eri lähetyksistä – kannattaa virittää stereokuulo kondikseen.
Katsoessani dokkaria näin parin vuoden jälkeen huomaan, miten erilaisessa elämäntilanteessa olin tuohon aikaan. Taika ei ollut vielä syntynyt, opiskelut olivat kesken, ja niin edelleen. Olin aika jäissä viimeisessä showssa. Hauskaa tuli pidettyä, mutta kyllähän lopettaminen vakavaksi veti.
Chat ei ehkä vaikuta rakettitieteeltä, mutta Itse juontotyö tarjosi paljon haasteita – keskustelun ylläpitäminen keskellä monta tuntia putkeen ei aina ollut ihan helppo nakki. Vaikkemme ehkä tapaa tai pidä yhteyttä superaktiivisesti, chat-kollegat ovat edelleen erittäin tärkeitä ihmisiä. Joukossa oli lahjakkaita ihmisiä, joiden kanssa oli aina todella hauskaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Toivottavasti Joutsenlaulun emoilu osoittaa, miten kiitollinen olen ajastani chatissä.
2 comments