Daft Punkin uutuus on raikas hatunnosto 70-80-lukujen vaihteen jenkkimusiikille
Tätä on odotettu! Albumia Random Access Memories on hehkutettu pitkään, mutta onko valmis tuote kaiken hypen arvoinen? (Vinkki: on se.)
Päivitys 2017: Yhtye saa rakkautta myös artikkelissa TOP 10 Daft Punk -suosikkibiisiäni.
Kyseessä on tavallaan ironinen levy – Random Access Memories on ranskalaisen elektromusan supertähtien tuottama albumi, jonka soundi nojaa pääasiassa aitoihin soittimiin. Bändin mukaan uuden lähestymistavan taustalla oli halu haastaa sample-kulttuuri ja etenkin nykymusiikin taso, joka bändin mielestä on pitkään ollut laskusuhdanteessa.
Täytyy myöntää, että olen Thomas Bangalterin ja Guy-Baptiste de Homem-Christon kanssa samaa mieltä – radiota kuunnellessa tuntuu, että vähintään 90% nykymusiikista on ahdettu täyteen dubstep-mausteita ja laiskoja klubibiittejä. Pidän konemusasta ja jopa purkkamaisestakin popista, mutta nykyään kaikki tuntuu sekoittuvan rasittavaksi jumputusmössöksi.
Tähän ahdinkoon Random Access Memories on juuri oikea lääke.
Muun muassa Yacht Rockista ammentava levy tarjoaa täyslaidallisen aurinkoista diskokitaroiden renkutusta ja syntetisaattorien maalailua. Vierailijoina kuullaan mm. Chic-yhtyeen Nile Rodgersia sekä kahta suurta musiikintekijäsuosikkiani Giorgio Moroderia ja Pharrell Williamsia.
Daft Punk tiivistää tavoitteensa elävän musiikin palauttamisesta valtavirtaan heti levyn aloitusraitaan “Give Life Back To Music.”
Letkeän avauksen ohella Random Access Memoriesin vahvimpiin biiseihin lukeutuvat supertarttuva ykkössinkku Get Lucky, tunnelmallinen ja jopa koskettava Within sekä AOR-henkinen Beyond (jopa niin AOR, että odotan Michael McDonaldin alkavan laulaa “I Keep Forgettin’…”).
Get Lucky pakkaa levyn tyylisuunnan tehokkaimmin: koukuttava kitara ja Pharrellin pehmeät vokaalit yhdistetään tyylikkäästi klassisen daftpunkilaisiin vocoder-ääniin.
Eivät hitit toki siihen lopu, mutta monet kappaleista sekoittuvat toisiinsa. Välillä levy on vähän tasapaksu, ja mukaan olisi saanut mahtua yksi tai kaksi vähän vauhdikkaampaa rallia.
Levyn lungius pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta rannalla hengaillessa tai auringonlaskun aikaan autolla ajellessa, ja tuolloin levy onkin valloittava kokemus. Jopa rumpusoundit ovat kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan todella makeaa kuunneltavaa, koska ne on soitettu aidoilla rummuilla eikä vain koodattu koneella.
Sinänsä tasaisen tunnelman ei pitäisi tulla yllätyksenä. Albumin nimi Random Access Memories perustuu Daft Punkin teoriaan siitä, miten samalla tavalla tietokone ja ihmismieli toimivat: muistot tallentuvat sekalaiseen järjestykseen. Albumin rakenne noudattaa samaa RAM-muistin logiikkaa: pistä levy soimaan mistä tahansa kohdasta ja pääset aina samaan tunnelmaan.
Toinen mininurina liittyy Moroderin vierailuun. Yhdeksänminuuttisessa Giorgio By Moroder -kappaleessa legendaarinen biisinikkari muistelee uransa alkuaikoja kuin olisi haastateltavana elämäkertadokkaria varten. Giorgion tarina on tietysti hyvin mielenkiintoista kuultavaa itsessään, ja monologin ympärille loihdittu instrumentaali on kovaa kamaa. Moroderin talenttia ei kuitenkaan hyödynnetä biisissä muuten, vaikka robottikaksikon tuotantotaidolla ja Moroderin melodiantajulla olisi varmasti syntynyt todella timangi biisikollaboraatio.
Muutamista epäkohdista huolimatta Random Access Memories on loistava kesälevy. Se on raikas, tunnelmallinen ja Daft Punkin elektrojuuret huomioiden jopa kokeilullinen kokonaisuus. Albumi muistuttaa meitä orgaanisemman musiikin loistosta, ja rakenteeltaan se on vertauskuva siitä, miten musiikki voi kuljettaa meidät toiseen maailmaan.
4 comments