Top Ten Summer jatkuu kymmenellä suosikkibiisillä yhdeltä suosikkiyhtyeistäni
Join Me In Death. Itsemurhamainokseksi haukuttu rock-balladi oli porttini hevimusiikin maailmaan ja suuri ensirakkauteni HIMin tuotannosta.
Toki olin kuullut bändistä jo aiemmin ja levyhyllyynkin oli sentään yksi hevilevy mahtunut, mutta vasta HIMin toisen täyspitkän myötä voin sanoa alkaneeni oikeasti pitää hevistä. Razorblade Romance oli paikoin vauhdikas, paikoin melodramaattisen raskas rock-levy, joka teki yhtyeestä ansaitusti maailmantähtiä.
Lue myös: Top 10 Linkin Park -biisiä
Talven ja kevään 2000 aikana tämä lukiolainen kuunteli Razorbladea ja debyyttilevyä Greatest Lovesongs vol. 666 kirjaimellisesti joka ilta – parhaimmillaan useampaan kertaan.
Sittemmin HIM-innostus on totta puhuakseni laskenut. Lyriikat ovat jatkuvasti kekseliäämpiä ja yhtye uudistaa saundiaan kiitettävästi joka levyllä, mutta biisit eivät ole yhtä mieleenpainuvia ja ne nojaavat tyylittelyistä huolimatta pitkälti vanhoihin maneereihin.
Joka tapauksessa HIM on edelleen rock-bändisuosikkini. Niinpä onkin aika listata henkilökohtainen HIM-biisien kymmenen kärki.
#10 Salt In Our Wounds (albumilta Deep Shadows and Brilliant Highlights, 2001)
Ensimmäisellä kuuntelukerralla HIMin kuumeisesti odotettu kolmas albumi oli alkusekunneilta lähtien täynnä WTF-momenttia. Tylsät pop-rallatukset olivat tooodella kaukana edellisten albumien tiukoista riffittelyistä ja kokonaisuus tuntui suoraan sanottuna flopilta.
Myöhemmin kuunneltuna levyltä paljastuu kuitenkin useampikin helmi, ja esimerkiksi avausraita Salt In Our Wounds on niin ilahduttavalla tavalla epähimpulamainen ilottelu, että siitä on pakko tykätä. Biisistä löytyy myös onnistunut “virallinen” raskas remix-versio.
#9 It’s All Tears (albumilta Greatest Lovesongs vol. 666, 1997)
Wicked Game olisi ehdottomasti ansainnut korkean sijoituksen listalla, mutta päätin, että tämä TOP 10 pyhitetään bändin omalle tuotannolle. Mutta löytyyhän HIMin esikoiselta muitakin timantteja, kuten tuskainen For You ja rymisevä It’s All Tears.
Jälkimmäisessä viehättää ensimmäisessä säestössä kuultava yksinkertainen, risainen kitarakomppi. About ainoa motkotukseni biisistä onkin, että kakkossäkeistössä kitara on soundiltaan huomattavasti kevyempi. Biisi loppuu jotenkin nokkelas****************
#8 Love You Like I Do (albumilta Deep Shadows and Brilliant Highlights)
Etenkin levyn loppupuolisko on jotenkin laiskaa kamaa, mutta päätösbiisiä varten ollaan jälleen hereillä. Ville Valon pitkälti itse purkittama kappale on tyylikäs lofi-balladi, jossa makaaberit urut yhdistyvät jopa elvismäiseen kitarataustaan.
#7 Circle Of Fear (albumilta Love Metal, 2003)
Love Metal on HIMin albumeista ehdoton suosikkini. Se on eheä kokonaisuus täynnä timantteja, jotka eivät ole liian kevyitä, eivätkä myöskään liian raskaita.
Levy on alusta loppuun täyttä rautaa, mikä luonnollisesti vaikeuttaa suosikkien valitsemista jonkin verran. Buried Alive By Love kenties? Nostetaanpa listalle sittenkin ehkä hieman yllättäen Circle Of Fear.
Biisissä ja etenkin kertosäkeessä on mielestäni paljon samaa kuin esimerkiksi Resurrectionissa tai Behind The Crimson Doorissa, mutta tässä kertsi on jotenkin niin tarttuva ja vauhdikas, että on pakko antaa propsit.
#6 Razorblade Kiss (albumilta Razorblade Romance, 1999)
Rosoisessa Razorblade Kississä yhdistetään tuhti kitarariffi harmoniseen uu-uu-uu-yhteislauluun. Lisäksi siinä on mielenkiintoinen biisirakenne, sillä HIMinkin suosiman populaarimusiikkikaavan A-B-A-B-C-B-tai-jotain-sinnepäin sijaan kappale noudattaakin palttiarallaa rakennetta A-A-B-B-C-B. Razorblade Kiss jatkaa teeman puolesta It’s All Tearsin jäljillä: rakkaus satuttaa.
#5 Heartache Every Moment (albumilta Deep Shadows and Brilliant Highlights)
Kiitos Join Men, HIMin ominaissoundi on aina omalla kohdalla kiteytynyt pianon ja särökitaran yhdistelmään. Heartache Every Moment – jälleen kerran oodi epäsopuisalle rakkaudelle – on Join Metä vauhdikkaampi ralli, jonka pianointro nappaa kuulijan mukaansa heti ensisekunneilta.
#4 Passion’s Killing Floor (albumilta Venus Doom, 2007)
Klikkaa kuvaa kuunnellaksesi Spotifyssä.
Doom-tyylinen albumi upposi itselleni paljon paremmin kuin kevyempi edeltäjänsä Dark Light. Venus Doomin raskaassa tunnelmassa oli jotain Greatest Lovesongsista muistuttavaa – aivan kuin HIM olisi palannut juurilleen.
Passion’s Killing Floor on aavistuksen nopeampi nosto muuten hidastempoiselta albumilta. Suosikkikohtani on viimeisten kertosäemehutusten kohdalla kuultava Ville Valon melodinen karjahdus “We make love…”
#3 Rip Out the Wings Of a Butterfly (albumilta Dark Light, 2005)
Wings of a Butterfly on yksi parhaista HIM-albumilta irrotetuista ykkössinkuista. Toisin kuin vaikkapa Pretending, se iski välittömästi – ja iskee vieläkin. Tunnelma ei ole liian raskas mutta kaukana popittelusta. Sanoitukset vilisevät vertauskuvia edustaen aiemmin mainitsemaani Valon myöhempien aikojen lyyristä kompleksisuutta.
#2 Right Here In My Arms (albumilta Razorblade Romance)
Listan kakkossijalle yltää kursailemattoman suoraviivainen hatunnosto kasariheville. Neljän soinnun särökitaraa, ennen vikaa kertsiä pelkällä rummulla säestettyä laulantaa – Right Here In My Arms on melodialtaan ja sanoituksiltaan melko simppeliä kamaa, mutta biisistä tekeekin nautinnollisen juuri se, miten se Buried Alive By Loven tapaan (mutta vielä intensiivisemmin) kiihdyttää heti alkutahdeillaan nollasta sataan, eikä jarruta hetkeksikään.
#1 Join Me In Death (albumilta Razorblade Romance)
Todennäköisesti pienenä antikliimaksina ykkössijalle nousee Join Me. Biisi on kuitenkin suuri ensirakkauteni – majesteettinen ja melodramaattinen mukaelma Romeon ja Julian tarinasta, herkkine pianoineen ja raskaine särökitaroineen täydellinen yhdistelmä popia ja heviä, täydellinen tiivistelmä HIMin edustamasta tyylilajista. Biisi on jopa niin kova, että opettelin aikanaan soittamaan sen pianolla silmät kiinni.
The Path to Dead Lover’s Lane
Vaikka HIMin rinnalle suosikkihevibändilistalleni on noussut vuosien varrella monta muuta kovaa esiintyjää, säilyvät himpulat edelleen ykkösenä.
Melodioissa pop-estetiikka yhdistyy rosoiseen heviin ja sanoituksissa on love metal -tyylisuuntaan sopivaa makaaberia romantiikkaa. Yhtyeen tuotanto on yksi suurimmista vaikuttimistani säveltäessäni omia biisejä.
Listalla olisivat sijoituksia ansainneet monet muutkin kappaleet, mutta taannoisen Michael Jackson -listan tapaan halusin biisityyleihin vaihtelua. Omalla kohdalla yllätyksenä tuli se, että Deep Shadows sai noin paljon palstatilaa, kun taas suosikkini Love Metalia edustaa vain yksi biisi.
Mitä biisejä sinä olisit lisännyt listaan?
Edit: Kaipaatko lisää musiikkiaiheisia listoja? Lue esimerkiksi Daft Punk -suosikeistani, lempibiiseistäni kolmekymppisenä tai fanittamistani videopelimelodioista.
2 comments