Film February esittää: AlphaVille

FIlm Februaryn suuri ensi-ilta on ALPHAVILLE, uudelleeneditoitu versio kulttiklassikko Inframanista.

Puoliksi ihminen. Puoliksi kone. Kokonaan sankari.

On aika Film Februaryn 2014 suuren ensi-illan. AlphaVille on uudelleeneditoitu versio vanhasta hongkongilaisesta toimintaelokuvasta.

Shaw-veljekset muistetaan paremmin kungfulla maustetuista historiikeista, kuten erinomainen 36th Chamber of Shaolin. Vuonna 1975 veljekset kokeilivat scifi-genreä tuottamalla elokuvan Inframan. Kyseessä on ensimmäinen kiinalainen supersankarielokuva ja ensimmäinen Shaw-tuotanto, jossa hyödynnetään storyboardia. Näistä meriiteistään huolimatta rima ei ollut korkealla laadun suhteen, ja veljesten seikkailut scifimaailmassa jäivät yhteen elokuvaan.

Inframanin päähenkilö on tieteiskeskuksen työntekijä Lei Ma/Rayma (nimen muoto vaihtelee versioittain), joka pomonsa avustamana muuntautuu bionisilla supervoimilla varustetuksi taistelukoneeksi. Hänen tehtävänään on estää demoniprinsessa Eelzebubin hirviöarmeijan maailmantuhoamissuunnitelmat.

Kumipukuisine monstereineen ja sarjakuvamaisen liioitelluine roolisuorituksineen Inframan huokuu camp-henkeä. Isosti plussaa tulee komeista taistelukoreografioista ja siitä, että kaikki – kaikki – räjähtää.

Suurin ongelma on kuitenkin puuduttavan junnaava tarinankerronta. Leffassa on esimerkiksi minuuttikaupalla kohtauksia, joissa tutkijat vain painelevat välkkyviä nappuloita laboratoriossa tai lueskelevat raportteja ilman replan replaa. Sivuhahmot jauhavat peetä kaiken maailman neuvonpidoissa, ja kun hahmot siirtyvät huoneesta toiseen, koko sanaton matka käytävää pitkin näytetään elokuvan pitkittämiseksi.  Musiikkiakin on vain nimeksi.

Oli aika Keijo Seismisen ottaa elokuva käsittelyyn…

Inframan – The VKH Remix!

"The Man Beyond Bionics" toteaa jenkkimarkkinoita varten tuotettu juliste, jolla ratsastetaan Kuuden Miljoonan Dollarin Miehen menestyksellä.

”The Man Beyond Bionics” toteaa jenkkimarkkinoita varten tuotettu juliste, jolla ratsastetaan Kuuden Miljoonan Dollarin Miehen menestyksellä.

Ensimmäinen hoidettava asia Inframania uudelleenmiksatessa oli leikata leffa huomattavasti lyhyemmäksi. Puolentoista tunnin teoksen pätkiminen puoleen tuntiin tarkoitti monen, monen hahmon, kohtauksen ja sivujuonen leikkaamista pois: alkuperäisversiossa esimerkiksi yksi tutkijoista kidnapataan ja aivopestään pahisten kätyriksi, ja kaikista taistelukohtauksista tuli leikattua puolet pois.

Leikkaaminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman käsitystä juonesta. Kiina ei ole oma kielellinen forteni, mutta onneksi löysin leffasta version espanjalaisilla tekstityksillä. Muutamalla ranskaan pohjautuvalla arvauksella ja parilla visiitillä Google Translateen homma alkoi sujua, ja pian olinkin jo käsikirjoittamassa elokuvaa uudelleen. Tuloksena on kosolti viittauksia eri leffoihin ja muita sisäpiirin vitsejä.

Mistä juontuu uusioversion nimi AlphaVille? Elokuva on omistettu eräälle lohjalaiselle sällille – mutta tietysti kasaribändivaikutelmat ovat plussaa.

Sound Design

Koska Film February 2014 keskittyy elokuvien äänimaailmaan, on syytä raottaa AlphaVillen  audioratkaisuja.

Dialogin kieli auttoi suuresti omien vitsien sovittamista juoneen (ja juonen sovittamista vitseihin). Musiikkia on alkuperäisessä elokuvassa verrattain vähän. Äänitehosteet taasen oli miksattu todella korkealle – Vegantiksi ristimäni hirviön äänekäs matelu hyvisten päämajaan repii korvat rikki, mikäli haluaa kuunnella myös hyökkäystä edeltävät dialogisupinat järkevällä äänenvoimakkuudella. Oli siis voimistettava puheosuuksia ja laskettava äänitehosteita kautta linjan.

Mukaan tuli ahdettua paljon modernia musiikkia. Supersankariteemaan sopivasti AlphaVille on täynnä musiikkia RoboCopista sekä Dark Knight– ja Rambo-leffoista. Lisäksi lainataan robotti- ja monsteriteemaisista elokuvista ja peleistä, kuten Terminator, Godzilla, Metroid ja Halo. Leffan loppuhuipennukseen toi kasoittain eeppisyyttä Two Steps from Hellin score-tuotanto.

Musiikin ohella tarvittiin erilaisia äänitehosteita mm. Star Trekistä ja Tähtien Sodista. Välillä alkuperäisiä efektejä piti korvata uusilla, jotta mukaan saatiin myös uutta musiikkia. Esimerkki audion kanssa kikkailusta: halusin loppukohtaukseen (jossa hyvikset poistuvat saarelta veneellä) taustalle Blade Runner -musaa. Oli poistettava alkuperäinen funk-tööttäily, minkä myötä poistuivat myös a) kaikki dialogiäänet b) veneen moottoriäänet. Jälkimmäinen korjattiin hakemalla arkistoista moottorinhurinatehosteita ja ensimmäinen nappaamalla puheet toisesta kohtauksesta, jota ei AlphaVille-versiossa nähdä.

Tervetuloa sisäpiiriin!

Kuten mainitsin, leffa kuhisee niin paljon viittauksia kaikenlaisiin pop-kulttuuritimantteihin, etten jaksa mainita niistä kuin muutaman. Professorin nimi on suomennos Paluu Tulevaisuuteen -elokuvien Emmett Brownista. Hyvisten päämaja viittaa erääseen kilpikonnanelikkoon. Emmauksen tytär on saanut nimensä Uuno Turhapuron vaimolta. Lopputekstit olivat oma inside-iloittelunsa. Mukana on viittauksia mm. Jurassic Parkiin, Monty Pythoniin ja The Jackson 5 -yhtyeeseen.

Paluu alkulähteelle

Ei ihme, että professorilla on tukalaa. Peruukki hiertää ja vierssä istuu poralla ja metallikouralla varustettu hirviö.

Ei ihme, että professorilla on tukalaa. Peruukki hiertää ja vierssä istuu poralla ja metallikouralla varustettu hirviö.

Inframanin versiointi dialogin ja soundtrackin suhteen oli todella hauskaa puuhaa, ja omakehun haistessakin homma tuntui onnistuvan mukavasti. Harmi, että alkuperäisen filkkatiedoston kuvanlaatu oli melko heikko.

Pakko kuitenkin antaa propsit parista jutusta originaalillekin. Taistelukoreografiat ovat paikoin oikeasti komeita, varsinkin kun puolet matseista käydään kumipuvut päällä. Propsit myös siitä, että kaikki, kaikki, mikä saa vähänkin osumaa, räjähtää – oli kyseessä sitten luurankopukuinen kätyri, kaatuva lasertykki tai puunkanto.

Yksi suosikkikohdistani on yhteenotto punaisen ötökkähirviön kanssa – tarkemmin sanottuna sen loppu, jossa Inframan liiskaa monsterin jättiläisjalkansa alle, minkä seurauksena maahan ryöppyää vihreää limaa komean äänitehosteen säestämänä. Leffa kuhisee kömpelöitä häivytyksiä ja hyppyleikkauksia, mutta sankarin bionista makeoveria pitää ihailla kökköytensä ansiosta: ihmisen ja koneen yhdistyminen onnistuu näemmä väläyttämällä ihon päällä piirrettyjä putkia ja muita robottimaisia osia. Loistavaa!

Inframan on todellinen so good it’s bad -genren helmi. Oli ilo tarttua toimeen ja tuoda siihen modernia twistiä. Toivottavasti Alphaville (Inframan Remix) viihdyttää!

Posted by hurraakerkko

Vastaa