Oodi Keravan Anttilalle

Anttila-Kerava-HurraaKerkko
RIP Keravan Anttila

Keravan Anttila laittaa lapun luukulle

Seinät tyhjentyvät ja käytävät kaventuvat päivä päivältä. Yksi kaupungin pitkäikäisimmistä kaupoista valmistautuu sulkemaan ovensa lopullisesti.

Keravan Anttilassa käydessä tulee haikea tunnelma. Loppuunmyyntilogoja kaikkialla, kymmenten neliömetrien verran tyhjää kauppatilaa, vakavoituneita asiakkaita toivottamassa viimeisiä hyvästejä alelaareja tonkimalla.

Miten tässä nyt kävi? Ollessani pieni Anttila oli yksi kaupungin ruuhkaisimmista putiikeista. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja valikoima monissa tuoteryhmissä kaupungin kattavin: Anttilasta sai ruokaa, koulutarvikkeet ja Turtles-lelut – eli kaiken mitä kasvava poika tarvitsee – saman katon alta.

Myöhemmin yläkerran Top Ten -osasto oli kuin paikallinen Mekka musiikkiin ja elokuviin hullaantuneelle teinille, ja vaikka vanhemmiten ostotahtia on tullut hillittyä, oli Top Ten edelleen yksi paikallisista lempparipaikoistani hypistellä uutuuslevyjä ja leffoja.

Siinä varmasti onkin syy Anttilan hiljaiselle kuihtumiselle. Anttilan myyntiluvut ovat tuskin olleet yksin minusta (tai kenestä muustakaan) kiinni, mutta tietenkin alhoon on johtanut muun muassa se, että olemme siirtyneet kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan leffoja netin kautta. Kaupassa on vain käyty hypistelemässä, ja muutamat harvat sijoitukset konkreettisiin tuotteisiin tehdään nekin helposti ruokaostosten yhteydessä K-Citymarketissa tai Prismassa.

Tästä kehityksestä ei tietenkään sovi syyttää meitä keravalaisia yksinään – Anttilan tulos on dyykannut koko Suomen laajuudella. Firman oli tehtävä peliliikkeitä pysyäkseen hengissä. Harmin paikka joka tapauksessa.

Raunioitunut radanvarsikaupunki

(Tänään sarjassamme ’Melodramaattiset väliotsikot’). Anttilan tavaratalo on kuitenkin vain yksi Keravan kuihtuvista maamerkeistä. Aleksintori ja monet muut liikekiinteistöt odottavat purkutuomiota.

Keravan kauppalaa olisi tuskin koskaan syntynyt ilman junarataa. Vaikka Kerava tunnetaankin nykyään yksityisautoiluun liittyvistä karvanopistaan, olemme syntyjämme radanvarsikaupunki. Tätä julkisen liikenteen historiaa olemme arvostaneet muun muassa restauroimalla kauniin asemarakennuksemme ja asettamalla klassisen veturin näytille aseman läheisyyteen.

Toinen Keravaan kohdistuva leikkuri iskee suoraan radanvarsikaupunki-identiteetttiimme, kun lipunmyynti loppuu juna-asemalla (on itse asiassa tainnut jo loppua). Saamme toki jatkossa liput vaikka R-Kioskilta, mutta silti myyntitoiminnan lakkautus hieman riipaisee.

I’m not dead… I feel happy!

Älkäämme kuitenkaan vaipuko synkkyyteen, vaan pohditaan, miten voisimme hyödyntää hylättyjä kiinteistöjä.

Asemarakennuksen odotustilat säilyvät yhä käytössä, mutta lipunmyynnin lasikoppiin voisi mahtua monenlaista toimintaa. Laajennetaanko odotustilaa, vai tulisiko siitä uusi koti jollekin pienyritykselle?

Entä keskustassa priimalla paikalla nököttävä Anttila? Joudun myöntämään, että itse rakennus on mielestäni susiruma ja kipeästi tyylikkäämmän pinnan tarpeessa. Sisältä se on kuitenkin hyvässä kuosissa ja tilaa riittää vaikka mihin. Asuintaloja kaupunkiin syntyy jo muutenkin kuin sieniä sateella, joten saataisiinko Anttilan tiloista täyden alasajon sijaan muokattua jonkinlainen moderni toimintakeskus, jossa olisi vaikkapa kuntosali, leffateatteri ja sen sellaista? Voisimmeko proaktiivisella ideoinnilla välttää ns. Aleksintori-ilmiön?

Kerava, kehitys on omissa käsissäsi.

One Response

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Back to Top