Helikopterikin tietää, että “Life finds a way”
Tieteisseikkailu Jurassic Park (1993) on tehosteiltaan edelleen yksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista elokuvista.
Ohjaaja Steven Spielbergille ominaiseen tapaan yksi leffan keskeisistä teemoista on perhe. Kun dinosaurukset hyökkäävät, lapsia vihaava arkeologi Alan Grant joutuu vasten tahtoaan kahden nuoren suojelijaksi. Matkalla läpi jurakauden hirviöitä vilisevän saaren ehditään kuitenkin bondata ja Grant heltyy lopulta varsin lapsirakkaaksi.
Toinen kantava teema on ihmisen rajallinen kyky hallita luontoa.
Huvipuiston tiedemiehet täydentävät muinaista dino-DNA:ta sammakon koodiriveillä. Samalla kaikista yksilöistä manipuloidaan naaraita, jotteivät elikot ala lisääntyä hallitsemattomasti.
Seikkailun tuoksinassa Grant ja lapset kuitenkin löytävät dinosauruksenmunia. Yllätys selitetään sillä, että tietyt sammakot pystyvät vaihtamaan sukupuoltaan ja ilmeisesti tämä taito on vahingossa siirtynyt Jurassic Parkin vetonauloille. Teknologia ei pärjää miljoonien vuosien evoluutiolle.
Lonkalta heitetty teoria voi tuntua aluksi tuulesta temmatulta (vaikka selityksellä tuntuu tieteellinen pohja olevankin), mutta itse asiassa koukkua pohjustetaan elokuvassa jo paljon aiemmin.
Seurueen matkatessa saarelle helikopteri alkaa heittelehtiä ilmanvastuksesta. Kaikkien kiinnittäessä turvavöitään Grant huomaa, että hänelle on tarjolla vain kaksi identtisellä päällä varustettua vyötä. Hetken arpomisen jälkeen hän kuitenkin keksii sitoa kaksi päätä solmulla yhteen, naittaen kaksi naaraspuoleista osaa toisiinsa. Elämä keksii keinot…
Läheltä liippaa: Arnold Schwarzenegger Shakespeare-filmatisoinnin pääosassa Jurassic Parkin jatko-osassa