Hiphop-klassikot parhaat rap-biisit

TOP 32 hiphop-suosikkiani

Hiphop-klassikot HurraaKerkko

Time to go gorillas.

32-vuotiaan Kerkon hiphop-suosikit

Synttäreiden kunniaksi ajattelin juhlistaa yhtä rakkaimmista musiikkigenreistä listaamalla 32 hiphop-suosikkiani. Myönnettäköön, etten suuresta kiinnostuksestani huolimatta ole mikään hiphop-ekspertti. Kun ensikosketus räppäämiseen on saatu ysäriä dominoineesta euroteknosta, erityisen sofistikoitunutta rap-biisien analyysia on turha odottaa.

Miten määritellään suosikki? Valinnat ovat sekalainen listaus ehdottomia klassikoita ja omiin muistoihin kytkeytyviä häröpalloja. Jottei listaus kävisi turhan yksitoikkoiseksi, asetin itselleni muutaman reunaehdon: kultakin artistilta saa valita vain kaksi biisiä, ellei kyseessä ole esimerkiksi duetto tai fiittaus. Listalta jää siis useita paikan ansainneita kappaleita, joiden pärähtäessä soimaan kirjoittajalta pääsee kovaääninen (sisäinen) F**K YEAH! -huudahdus.

Mutta älkäämme ottako listaa turhan vakavasti. Tässä 32 hiphop-suosikkiani.

#32 50 Cent: In Da Club

Lista käynnistetään liki rituaalinomaisesti biisillä, joka aikanaan oli oma gateway drugini hiphopin maailmaan. Jotain biisejä olin jo fiilistellyt ennen In Da Clubia, mutta se sytytti rakkauteni hiphopia kohtaan. Niin hyvässä kuin pahassa, tätä listaa tuskin olisi ilman vuoden 2003 suurta bile-anthemia. Se on moderni klassikko, joka koukuttaa synallaan ja ikonisella ”Go shorty” -hokemallaan.

#31 Paleface: Colgate Soulmate

Aavistuksen jazzahtava ja vastustamattoman lungi rakkaudentunnustus. Lyriikoista löytyy nokkelia viittauksia mm. Gurun Jazzmatazziin, mutta yksi suosikkiheitoistani on ”she was dancing like WHOA!

#30 Madvillain: All Caps

Mahtavalla, sarjakuvamaisella musiikkivideolla varustettu isojen kirjainten tunnusbiisi rakentuu komeiden puhallin- ja kosketinsovitusten päälle.

#29 Jurassic 5: I Am Somebody

’I Am Somebody’ kuullaan albumilla Power in Numbers.

 Sukellukseni hiphopiin tapahtui vuosituhannen alkuvuosina – aikaan, jolloin Music Television ja Stockmannin levyhylly olivat untuvikolle lähes ainoita keinoja löytää uutta kuunneltavaa. Power in Numbers oli täysi impulssiostos, mutta onneksi ennalta tuntemattoman bändin albumi tarjosi paljon viihdettä. Yksi mieleenpainuvimmista biiseistä oli voimauttava I Am Somebody.

#28 Ludacris: Stand Up

Mistä tietää, että Stand Up on vanha biisi? Sana ”ass” on pitänyt sensuroida televisiota varten, aivan kuin esimerkiksi Mystikalin Shake Yo Ass muuttui Shake It Fastiksi. Ludacrisin bileillan kuvaelman biitti oli niin tarttuva, että osaan edelleen sanat melkein kokonaan ulkomuistista. Ludan muu tuotanto ei ole vakuuttanut, mutta arvostan sitä, ettei hän tunnu ottavan itseään liian vakavasti.

#27 N*E*R*D: Lapdance

Oli aika, jolloin kaikki, mihin The Neptunes koski muuttui kullaksi. Pharrell Williamsin & kavereiden N*E*R*D-projekti jäi lopulta vähän one hit wonderiksi biisillään She Wants to Move, mutta omalla kohdalla lähes punk-henkinen Lapdance iski energiallaan eniten.

#26 Gracias: Night Shift (DJ Kridlokk Remix)

Remixit eivät turhan usein selätä originaaleja pop-musiikissa, mutta hiphopin puolella pieni tuunaus usein nostaa biisin uudelle tasolle. Niin kävi erityisesti Graciaksen Night Shiftin kanssa. Musiikkivideo kuvastaa biisin aavemaista tunnelmaa täydellisesti, luoden hypnoottisen kokonaisuuden.

#25 Czarface: Hazmat Rap

En ole erityisemmin perehtynyt Hazmat Rapin sanoituksiin, mutta simppelit ja tummat synakuviot tekevät biitistä vastustamattoman.

#24 Eminem feat. Nate Dogg: Till I Collapse

Eminemin musiikki on kuin Christopher Nolanin Batman: jossain vaiheessa sankarin äkäisyys alkaa käydä tylsäksi. Turhan pitkästä introsta huolimatta yhteisveto rapin smootheimman äänen Nate Doggin kanssa kuitenkin kantaa loppuun asti aggressiivisella asenteellaan.

#23 Angel Haze: Chi (Need to Know)

Täytyy myöntää, ettei kovinkaan moni naispuoleinen rap-tähti ole päässyt kunnolla ihon alle. Angel Haze on yksi poikkeuksista. Vahva suositus lähtee myös energiselle Deep Sea Diverille, mutta Chissä on jotain omaleimaisen eteeristä tunnelmaa.

#22 The Sugarhill Gang: Apache (Jump On It)

Viimein päästään kunnolla klassikko-osastolle hiphopin alkuajoilta. Apache on täyslaidallinen positiivisuutta. Kappale kamppaili listalle pääsystä Grandmaster Flashin The Messagen kanssa mutta vei voiton kiitos usein biisin yhteydessä tanssittavasta lanteenketkutuskoreografiasta (jota ei valitettavasti oheisessa videossa näytetä).

#21 Will Smith: Miami

Oli aika, jolloin Will Smith hallitsi viihdemaailmaa tehtailemalla hittejä niin valkokankaalle kuin MTV:lle. Todennäköisesti filmipomot pistivät musiikkiuran jatkolle stopin, jotta mahdolliset epäonnistumiset levymyynnissä eivät heijastuisi leffojen suoriutumiseen. Mutta eipä ole viime vuosina mitään suuria spektaakkeleita leffoissakaan nähty, joten paluu äänistudioon voisi olla tervetullut käänne. Miamissa nautitaan Smithin sulavasta, sanavarastoltaan perheystävällisestä flowsta ja optimistisesta elämänasenteesta.

#20 Busta Rhymes: Pass The Courvoisier, pt. II

Konjamiinin jakamiseen kehottavassa bailausrallissa yhdistävät voimansa kaksi ei-niin-suosikkiartistiani, Busta Rhymes & P. Diddy. Mieleenpainuvasta biisistä pitänee kiittää helposti The Neptunes -tuotannoksi tunnistettavaa biittiä ja yhtä viihdyttävimmistä musavideossa näkemistäni katutappeluista.

#19 Kanye West: Black Skinhead

Kanye oli yksi artisteista, joilta oli erittäin vaikea valita suosikkibiisejä. ”Yeezus” ei ole erityinen suosikki, mutta diskografiasta löytyy yllättävän paljon hehkutuksen arvoista materiaalia. All Falls Down ja Gold Digger ovat vain muutamia esimerkkejä. Niiden sijaan listalle nousee kuitenkin Daft Punkin tuottama intensiivinen Black Skinhead.

#18 Prinssi Jusuf: Prinssille Morsian

Jusufille ominainen huumori, nokkelat sanaleikit, Eddie Murphy -viittaukset ja taustatrackin täyteläinen ja eloisa sovitus tekevät tästä biisistä yhden viihdyttävimmistä suomalaisista hiphop-biiseistä kautta aikojen.

#17 Prodigy (of Mobb Deep): Mac 10 Handle

Elämäniloisista tunnelmista seilataan huumehöyryiseen tarinaan väkivaltaisista kaduista, kertojana melankolisen ”laiskaääninen” Prodigy ja groovaava bassokuvio.

#16 The Roots: Don’t Say Nuthin’

Ymmärtääkseni jopa bändi itse on jälkeenpäin kritisoinut kokeilua elektronisen soundin kanssa, mutta omalla kohdalla Don’t Say Nuthin’ pysyy yhä suosikkina yleensä soulia, jazzia ja funkia yhdistelevän The Rootsin tuotannosta. Ensimmäinen viilto on tosiaan aina syvin.

#15 Ras Kass: Nature of the Threat

Ras Kassin selostama sukellus ihmiskunnan historiaan on nautinnollista kuultavaa. Faktoja väritetään sopivasti ja kirkonkellot soittavat tuomiota. Jutun juju? Kaikki on valkoisen miehen syytä.

#14 The Beatnuts: Se Acabo (It’s Over)

Latinotaustaisten gangstojen biisi oli tehosoitossa valmistuessani ammattikorkeasta. Biisi alkaa asiallisella pornoleffaviittauksella, minkä jälkeen kuulija koukutetaan puhaltimia ja koskettimia sekoittavalla taustalla.

#13 50 Cent feat. Mobb Deep: Outta Control Remix

 

Mobb Deepin fiittaukset, jytisevä basso ja ylöspäin kohoavat synajouset todistavat uudemman kerran, että biisit voivat nousta uudelle levelille remiksaamalla. Miinusta tulee kömpelöstä musavideosta, jossa kenelläkään ei tunnu olevan hauskaa.

#12 Eminem feat. Dr. Dre: Guilty Conscience

Biisissä on hyvin omaperäinen konsepti: Eminem ja Dre esittävät minitarinoiden päähenkilöiden hyvää ja huonoa omaatuntoa. Vastapuolien välinen kitka yltyy ja yltyy biisin edetessä, eikä loppu ole onnellinen. Musavideota varten biisiä editoitiin albumiversiota sujuvampaan suuntaan: kosketintausta ei katkeile ja kertojaksi on rekrytty pitkän linjan näyttelijä Robert Culp.

#11 Jay-Z feat. Pharrell: Change Clothes

Jay-Z:n matka yhdeksi rap-artisteistani on ollut pitkä ja kivinen. It’s a Hard Knock Life on edelleen rasittavaa kuultavaa, mutta muutama vuosi tuon hitin jälkeen julkaistu ”musta albumi” alkoi valaa uskoa parempaan. The Neptunesin tuottama Change Clothes on kepeä flirttailubiisi, jonka cameo-esiintymisillä kyllästetty video on tyylikäs hatunnosto George Michaelin Too Funkylle.

#10 Wu-Tang Clan: Campfire

Wu-Tang on yksi ehdottomista suosikkiyhtyeistäni. Wun kulta-aikojen jälkeen tuotettu albumi 8 Diagrams ei ollut erityisen säväyttävä avausbiisiään lukuun ottamatta. Campfiressa tiivistyvät yhteen kaikki yhtyeen tunnusmerkit: RZA:n tyylikäs tuotanto ja kung fu -leffasta sämplätyt dialogipätkät. Etenkin Method Manin verse on rautaa ja heitto ”I don’t eat berries but eat a berry like Halle though” on korkealla sijalla kaikkien aikojen suosikkilyriikoideni listalla.

#9 Beastie Boys: Sabotage

Myös Beastie Boysin tuotannosta olisi ollut varaa valita, ja teknisesti Sabotage on ehkä ennemmin punkia kuin hiphopia. Ikoninen musiikkivideo ja (r)äkäinen ulosanti saavat riittää syyksi soveltaa sääntöjä.

#8 Warren G feat. Nate Dogg: Regulate

Jos pitäisi valita kuunneltavaksi vain yksi hiphopin alalaji, olisi se varmasti G-Funk. Regulate on yksi genren komeimmista tyylillisistä ristiriidoista: niin Yacht Rock -sample kuin Warrenin ja Naten äänet ovat sulavaakin sulavampia, mutta aiheena on jengisodista selviytyminen. Kuulin Warren G:stä ensi kertaa nähdessäni norjalaisen oopperalaulajan kanssa purkitetun Prince Igorin, klassista ja hiphopia yhdistävään projektiin liittyvän videon.

#7 Ruger Hauer: Iso Paha Susi

Ruger Hauerin albumi Erectus on täynnä kiehtovia äänimaailmoita, mutta ahkerimmin tulee yhä soitettua Isoa Pahaa Sutta, jonka riuskat rummut ja hapokkaat riimit huokuvat uhmakasta asennetta. Ruger on ehdottomasti Suomen parasta hiphopia.

#6 Dr. Dre: The Next Episode

Dr. Dre oli 80-90-luvulla yksi hiphopin nousun kantavia voimia. Vuosituhannen vaihteessa julkaistu The Next Episode tuntuu tietyn aikakauden joutsenlaululta, jonka myötä annetaan tilaa uuden aallon hiphop-artisteille.

#5 Kanye West: Jesus Walks

Dramaattisella äänimaailmalla maustetussa Jesus Walksissa kritisoidaan mediaa ja haetaan uskonnollista heräämistä. Vakava delivery on edelleen katu-uskottava, vaikka Kanyen julkisuuskuvasta voikin nyttemmin olla montaa mieltä.

#4 Dr. Dre feat. Snoop Doggy Dogg: Nuthin’ But a ’G’ Thang

Klassikoiden klassikko jytää vuodesta vuoteen. En halua käyttää termiä ”ikoninen” liikaa, mutta G Thangin synamelodia on ehdottoman ikoninen pala hiphopin historiaa.

#3 Jay-Z & Kanye West: Niggas in Paris

Jay-Z:n ja Kanyen yhteisalbumilta poimittu Niggas in Paris on eittämättä yksi viime vuosien parhaista hiphop-biiseistä (vaikka Kanye kuulostaakin aika ajoin hirnuvalta aasilta). Synakuvio pistää liikkeelle, kumeat rumpubreikit pudottavat lattialle ja adrenaliini virtaa. Ollaan ihan gorilloina. Videota ei suositella epileptikoille, mutta ollakseen ytimeltään pelkkä live-taltiointi siinä kikkaillaan oivallisesti valoilla ja kaleidoskooppimaisilla efekteillä.

#2 Wu-Tang Clan: Shame On a Nigga

30 biisin luettelemisen jälkeen hehkuttava sanavarasto alkaa käydä vähiin. Wu-Tangin tykittäessä sanoja ei kuitenkaan tarvita. Biisi ylsi pari vuotta sitten myös kaikkien aikojen suosikkibiisieni listalle.

#1 NWA: Straight Outta Compton

NWA:n tuotanto ei muuten ole lähellä sydäntä, mutta katujen vaarallisuutta henkivä Straight Outta Compton on täyttä timanttia. Intensiivinen biitti ja etenkin *Crazy motherfucker named* Ice Cuben avaus puskevat päälle paineistavan uhmakkaasti. Listan kärkisija on ehdottoman ansaittu.

How could hiphop be dead if Wu-Tang is forever?

Saatoit huomata niinkin nimekkäiden kuin esimerkiksi Run D.M.C:n, Biggien ja Tupacin loistavan poissaolollaan listalta. Heillä ja monilla on paljon kovaa materiaalia, mutta nyt mentiin oman maun mukaan. That s**t cray, G, but that’s just how I roll, son. Kaikki ehdotukset uusien suosikkien löytämiseksi ovat tervetulleita, joten heitä kommenttia!

Posted by hurraakerkko

1 comment

[…] Daft Punkia voi vain harvoin kutsua aggressiiviseksi, mutta Kanye Westin Black Skinhead on kaikessa ahdistavuudessaan nautinnollinen kokemus. Biisi on niinkin onnistunut, että se on yksi hiphop-suosikkibiiseistäni. […]

Vastaa