Ghostbusters reboot remake

Yllättävän viihdyttävät Ghostbusters ja TMNT 2

 

Ghostbusters arvostelu

Who you gonna call? Uusi tulkinta Ghostbustersista ei (tietenkään) yllä alkuperäisen tasolle, mutta yllättää positiivisesti.

Kaksi mainettaan parempaa paluuta valkokankaalle

Viime vuodet ovat olleet synkkää aikaa leffafaneille. Hollywood suoltaa uusioversioita tai rebooteja vanhoista 80-90-luvun blockbuster-hiteistä päätä huimaavaa tahtia. Mielikuvitus ja originaalit konseptit ovat vähissä ja kaikessa on rahastuksen maku.

Näistä moderneista tulkinnoista eniten närää ovat varmasti aiheuttaneet Michael Bayn tuottamat Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvat ja Paul Feigin ohjaama tulkinta Ghostbusters-kauhukomediasta.

Molemmat brändit ovat palanneet valkokankaalle tänä kesänä. Moderni Turtles-saaga on ehtinyt jo toiseen osaansa, joten Ghostbusters saa kyseenalaisen kunnian joutua pahimman nörttipaskamyrskyn uhriksi.

Mutta onko aggressiiviselle vastarinnalle oikeasti tarvetta? Yllättävää kyllä, ei. Niin Ghostbusters kuin Turtles-jatko-osa Out of the Shadows ovat molemmat yllättävän viihdyttäviä.

Arvostelussa Ghostbusters (2016)

Uusi Ghostbusters on saanut ennakkokritiikkiä etenkin siksi, että alkuperäinen haamujengi korvataan uudella. Kyseessä on täysiverinen uudelleentulkinta originaalista origin storysta – ja tällä kertaa haamuja jahtaamassa onkin neljä naista.

Kolmannesta Haamujengi-elokuvasta alkuperäisten starojen kanssa puhuttiin vuosia, mutta tuotanto ei koskaan edennyt huhuja pidemmälle (ellei trilogian päätösosaksi lasketa vuoden 2009 peliä Ghostbusters: The Video Game, jossa tuttu porukka esiintyi) – varmasti pitkälti siksi, ettei Bill Murray halunnut mukaan. Harold Ramisin menehdyttyä haave sai kariutua lopullisesti.

Niinpä uuden tiimin esittely oli varmasti paras vaihtoehto. Olisi ollut hauskempaa, jos esimerkiksi Ray Stantz olisi ollut mukana mentoroimassa heitä ja kyseessä olisi Creedin tyylinen jatke tarinalle, mutta uudelleentulkinnalla mennään.

Sigourney Weaver, Annie Potts ja kaikki alkuperäiset haamujengiläiset kyllä vilahtavat cameo-rooleissa, mutta ne eivät perustu vanhoihin rooleihin. Ramisista nähdään vain nimetön patsas. Mukana on jopa yleensä vastahankainen Bill Murray. Kenties syynä lähteä mukaan oli – luvassa pienenpieni juonipaljastus – saada tällä kertaa rooli haamujengiläisten kriitikkona. Tuntuu samalta kuin Charlton Hestonin cameo Apinoiden planeetan uusioversiossa eläimenä.

Arvostelussa Ghostbusters Kristen Wiig Melissa McCarthy proton pack

Uuden Ghostbustersin parasta antia on itse aaveiden metsästys.

Heikkona lenkkinä vuoden 2016 Ghostbustersissa on, etteivät uudet haamujengiläiset ole erityisen kiinnostavia.

Suosikkini on Kristen Wiig (koska olen jonkinasteinen fani), mutta hänenkään hahmonsa ei erityisemmin kasva tarina aikana. Melissa McCarthy on särmätön, Kate McKinnonin hahmon eksentrisyys tuntuu väkisin väännetyltä, eikä haamujengiläisten välillä ole oikein minkäänlaista kemiaa. Synergioiden puutteen syytä on vaikea hahmottaa – johtuuko kömpelösti kirjoitetusta dialogista, ohjauksesta vai leikkauksesta, mutta suurin osa vitseistä ontuu pahasti.

Muutama vitsi osuu oivallisesti – esimerkiksi keskustelu Patrick Swayzen elokuvista (”I love Road House!”) jäi mieleen. Muita positiivisia juttuja yllätyksiä ovat karttuva asevarasto, jengiläisten assistentin suurempi rooli juonelle sekä leffan soundtrack: alkuperäisestä tunnarista väännetään parikin hyvää modernia versiota ja score-musiikki tarjoilee melodramaattista mystiikkaa.

Fanin sydän pomppaa jo, kun ruumisauto tutulla logolla ja maaleilla kurvaa ensi kertaa ruutuun, mutta parasta antia on kuitenkin itse ghostbustaaminen. Protonisäteiden räiske etenkin rock-keikkakohtauksessa ja loppuhuipennuksessa tempaisee mukaansa.

Miniarvostelussa Teenage Mutant Ninja Turtles 2: Out of the Shadows

Niin Haamujengin kuin TMNT-piirretyn tunnareista kuullaan uudet versiot vuoden 2016 reboot-leffoissa.

Niin Haamujengin kuin TMNT-piirretyn tunnareista kuullaan uudet versiot vuoden 2016 reboot-leffoissa.

Ghostbusters-uudelleenfilmatisoinnin ympärillä myrskynneen keskustelun ansiosta uusi Turtles-leffa sai saapua teattereihin vähin äänin.

Out of the Shadows jatkaa ykkösosan tarinaa. Kilpparit suojelevat kaupunkia kaikessa hiljaisuudessa ja auttavat kaveriaan April O’Neiliä tonkimaan kieron tiedemiehen Baxter Stockmannin puuhia. Kun Silppuri pakenee vankilasta, on aika jälleen estää superrikollisen ja tämän kumppaneiden maailmanvalloitussuunnitelmat.

Typerääkin typerämpiä juonenkäänteitä riittää, mutta kokonaisuutena leffa on suuri harppaus pari vuotta sitten julkaistusta ykkösosasta.

Erot kilppareiden luonteissa tuodaan paremmin esille ja animaatio on entistä realistisemman oloista (etenkin seikkailu vesiputouksilla näyttää erittäin hyvältä). Juonikin on astetta ykkösosaa mielenkiintoisempi (ei paljoa vaatinut).

Silppuri, Tikku ja Casey Jones ovat turhia jätkiä, mutta muuten ilahduttaa nähdä niin monta sarjakuvista ja piirrossarjasta tuttua hahmoa. Erityisesti sydäntä lämmittää – viimeinkin – Bebopin, Rocksteadyn ja Krangin näkeminen valkokankaalla.

Ollakseen elokuva ninjoista saamme nauttia harmillisen vähän käsirysyistä. Kilpparit hyppivät ja pomppivat huimaa vauhtia, mutta muuten ninjailua on tarjolla laihanlaisesti. Toisaalta dialogi, joka nojaa paljon nopeisiin naljailuihin, toimitetaan napakammin ”taimattuna” kuin Ghostbustersissa.

Yhteenveto

Onkin jännä huomata, että – hieman karrikoiden – komedian toiminta on viihdyttävämpää kuin toimintaleffassa ja toimintaleffan huumori iskevämpää kuin komediassa.

Niin Out of the Shadows kuin Ghostbusters ovat kolmen tähden kesäleffoja. Ne eivät syrjäytä alkuperäisten elokuvasarjojensa ykkösosia, mutta ylittävät odotukset positiivisesti. Suosittelen niitä huomattavasti mieluummin kuin Independence Dayn uutta tulemista.

Posted by hurraakerkko

1 comment

[…] Lue myös arvio yllättävän viihdyttävästä uudesta Ghostbustersista […]

Vastaa