Ajan Merkit

Juhlallisuuksia ja merkkitapahtumia.

Unohtunut vuosipäivä

Unohtunut vuosipäivä

HurraaKerkko

Blogin 1-vuotissynttärit!

Ei ei, en ole sikamainen avomies, joka unohtaa parisuhteen merkkipäivät (1,5 vuotta Marian kanssa tuleen täyteen 18.6). Mutta sen unohdin, että olen täydentänyt tätä nettipäiväkirjaa nyt jo yli vuoden. Vuosi tuli täyteen 28. huhtikuuta, kun tasan vuotta aiemmin julkaisin ensimmäisen merkintäni Mahtava Motown.

Blogi oli alunperin paikkani pätemiselle, kun kirjoittelin aluksi vain musiikkijuttuja, historiikkeja ja semmoista. Maria, joka on ollut mukana lukijana/aiheena alusta asti, ehdotti, että kirjoittaisin enemmän omista jutuista ja tekisin päiväkirjasta henkilökohtaisemman.

Emmin vähän, mutta pikku hiljaa tästä sivustosta tuli se, mitä se nykyäänkin on – paikka Kerkolle toitottaa täysin subjektiivisesti omasta ja muiden elämästä sellaista, mitä muuten ei ehdi/jaksa kertoa. Kuukausien varrella tekstin rinnalle tuli musiikkinäytettä, valokuvaa ja useita listoja mitä typerämmistä asioista.

First Internet Connections

Hankin upouudelle tietokoneelleni nettiyhteyden muistaakseni helmikuussa ’06, ja aloin heti haaveilla omista nettisivuista. Sitten opin blogien olemassaolosta yhtä ja toista ja tajusin, että Messengerini kautta voi luoda oman bloginkin.

Vihdoin huhtikuussa otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kirjoittaa. Sittemmin sisältöä on tosiaan tullut lisää ja ulkoasu muuttunut kiitettävästi. Päiväkirjamerkintöjen ohella  olen julkaissut leffa- ja musa-arvioita, runoja ja laulujen lyriikoita ja ties mitä. Olen aina pyrkinyt sisällyttämään jokaiseen merkintään jotain musiikkiin liittyvää, mutten ole pitänyt siitä väkipakolla kiinni. Koska ainakin muutama kaverikin näitä höpinöitäni jaksaa lukea, olen välillä kirjannut heidänkin edesottamuksiaan elämässä (joskaan en mitään salaisuuksia tms.).

Olen tavallaan aina halunnut kirjoittaa päiväkirjaa – ihme jätkä – ihan vain sen takia, että voisin vanhuksena lukea tekstejäni itse, ja mahdollisesti antaa muidenkin lukea merkintöjä sitten, kun niillä ei olisi enää erityisempää väliä.

En kuitenkaan listaa täällä nettipäiväkirjassa kaikkia tapahtumia, koska – let’s face it –  on olemassa paljon asioita, joita en halua kuuluttaa Internetissä, tai muutenkaan. Henkilökohtaisemmat asiat olen tavannut kirjata kahteen vihkoon, joihin olen kirjoittanut muistiinpanot kaikista biiseistä ja siinä sivussa vuodattanut sieluani muutenkin. Ne säästän sitten eläkepäivillä vaikkapa lapsilleni luettavaksi.

Tämänkin otsikon lisäsin huhtikuussa 2011

Muutamia tekstejä olen julkaissut uudelleen, kun olen löytänyt kirjoitusvirheitä tai olen unohtanut mainita jotain. Viimeisimpänä esimerkkinä edellinen merkintä Unettomista, johon lisäsin paljonkin uutta materiaalia ensijulkaisun jälkeen.

Alun perin tavoitteeni oli julkaista ainakin 3-5 merkintää viikossa. Alkuinnostus lopahti, ja nykyään olen yleensä täydennellyt blogia kerran pari viikossa. Kyllä, on ollut useampiakin taukoja, vuodenvaihteessa oli runon lisäksi aika vaikea kirjoitella mitään, ja Reaktorin aikaan taisi olla parhaimmillaan yli kuukausi taukoa. Varmasti on monta muutakin gäppiä tullut, mutta siinä nyt muutama. Viime vuonna kehuskelin pääsykokeissa, että kirjoitan ahkerasti – valmistelen kirjaa ja täydennän ahkerasti blogia. On totta, että pyrin pitämään taitoja terässä sivustoni avulla, mutten aina tiedä palveleeko blogi tätä tarkoitusta, vai alanko urautua ja peräti taantumaan kirjoittajana. Hah, puhun aivan kuin joku itseään nerona pitävä superkirjoittaja!

Yllättävän moni on jaksanut näitä sekoilujani seurata. Se on itse asiassa minuakin motivoinut jatkamaan, koska niinkin mukavaa kuin keskenään päteminen onkin, on aina mielekkäämpää, kun jotakuta kiinnostaa edes vähän. Kiitos lukijoilleni siis! Edessä on varmasti vielä paljon nähtävää, kuultavaa ja etenkin paljon kirjoitettavaa…

Toivottavasti äskeisestä tekstistä löytyi vuosikirjaparodian siemen…

…Sillä nyt sitten taas asiaan.

Koulu loppui tosiaan, ja olen pari päivää ollut ohjaamassa Voittopotteja ja Matkakassaa. Hauskaa on homma ollut, mutta alku on kyllä vaikeaa: olen tehnyt useampiakin pikku mokia, jotka eivät tosin ole vaikuttaneet lähetykseen mutta silti kismittää aina, kun unohtaa jotain tai ihan suoranaisesti mokaa.

Työkaverit ovat kuitenkin tukeneet paljon, ja henki on hyvä. Ja jo tokana päivänä huomasin, että monet jutut löytyivät suht rutinoidusti. Huomenna ja perjantaina taas jatkuu. Olin eilen myös kuvaamassa Subbari-ohjelmaa jälleen. Kesäkuussa alkaa vakkareilla olla lommoo, mikä välillisesti tarkoittanee meikäläiselle paksumpaa tilipussia. I don’t mind if I do…

Perjantaina on Seireenilläkin vika päivä koulua/harjoittelua. Sunnuntaina lähdetään Pohjanmaalle huoltamaan Marian isoisän taloa pariksi päiväksi.

Viime perjantaina tein suuren uhrauksen parisuhteemme eteen: olin ostanut jo helmikuussa liput, mutta sairastapauksen satuttua ANTTI TUISKU heitti keikkansa Kinossa vasta nyt. Siinähän sitä sitten olin ainoa jätkä lähes eturivissä (not at all uncomfortable!), ja toinen korva muuttui pariksi päiväksi äänimaailmaltaan rikkinäiseksi kaiuttimeksi, kun pari irmaa rääkyi just korvanjuuressa niin kovaa kuin pystyivät.

Kaikesta huolimatta keikka oli itse asiassa viihdyttävä, Antti osaa esiintyä ja ottaa yleisön mukaan menoon. Siinä mielessä oli kyllä kiva käydä katsomassa, ja tietysti kun Marian kanssa voi lähteä liikenteeseen niin aina on vaan hienompaa.

Jaahas, alanpa kokkailemaan ennen lähtöä Lauttasaareen, jossa on määrä futailla luokkatovereiden kanssa. Se on moro!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 0 comments
Luokkakokousta ja muuta juhlavaa

Luokkakokousta ja muuta juhlavaa

Jaahas, koulusykähtely jatkuu kohta jo neljättä viikkoa.

Viime viikko meni aika lailla audiotekniikan luennoilla, jotka opettajan ansiosta olivat ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka välillä menikin vähän fysiikanluennoksi.

Perjantaina oltiinkin jo luokan kanssa tositoimissa, kun juonsimme Eläintarhan urheilukentällä käydyt kehitysvammaisten urheilukisat, joissa oli toistasataa osallistujaa. Oli yllättävän hauskaa hommaa, vaikka olikin kylmä ja jostain syystä jännitin kehitysvammaisten kanssa toimintaa kokemuspohjasta huolimatta. Työtehtävänä oli kilpailijoiden haastattelu, ja homma hoidettiin tiimityönä Esan, Vesan, Saanan ja Manaatin… siis Hermannin kanssa. Ihan liikaa ei siis tarvinnut sykähdellä. Haastikset hoidettiin lajien aikana kentällä, ja puhe kuului sitten kajareista. Kisat kestivät puol ysistä (varsinaiset lajit alkoivat kymmeneltä) ja loppuivat siinä puoli yhden pintaan.

Viimeinen Lidlin palkkakuitti ropahti tilille, mutta työtodistusta arvioineen ei kuulu. DAMNIT! Maikkarilla olen tosiaan siirtynyt viikonloppuhommiin ja SeOikean pariin. Ihan mukavasti on mennyt lähiviikot, vaikka rankkaa onkin. Viime vuoro vedettiin Essin kanssa, oli  Keravan maihinnousu -meininkiä ja rento fiilis, kun oltiin tuttuja vuosien takaa. Huomenna kuvataan chatin nettisivuja varten valokuvia ja SeOikea-risteilyä varten tv-mainos. Kattoo jos ehtisi käväistä firman tarjoamassa meikki- ja tukkapaikassa, niin näyttäisi sitten oikein nätiltä, heh. Bytheby, sain mutkan kautta kehuja kollegalta, joka oli omassa chat-lähetyksessään kuulemma ihastellut ”upeaa ääntäni”.

Class is now in session…again

Viikko sitten lauantaina kokoonnuttiin Helsingissä ala-asteen luokkakokousta varten. Paikalla olivat Noora, Saara, Sarita, Anna, Marika, Jenni, Maaret, Laura, Tommi, Villet, Ari, Jukka, Timo ja jopa opettajamme Kirsti. Pasikin oli paikalla, teki tyylikkään sisääntulon: tuli vasta puoli yksitoista paikalle, meinasi ensin mennä väärään baariin ja sitten luuli Saritaa Janikaksi (luokkalainen, joka ei ollut paikalla).Paljon oli juteltavaa ja oli todella hauska ilta. Ihmettelin kuitenkin, miksemme käyneet Virgin Oil Co:ssä syödessämme yhteistä kierrosta siitä, mitä kullekin kuuluu – nyt piti toistaa samat jutut kymmenen kertaa. Kukaan ei ollut ihan liikaa muuttunut paria poikkeusta lukuunottamatta – kaikki kusipäät olivat kuitenkin muuttuneet huomattavasti joviaalimpaan suuntaan.

Monethan olivat edelleen tuttuja siinä mielessä, että heitä oli tullut nähtyä ainakin vilaukselta tämänkin vuoden varrella. Monet olivat kuulemma nähneet mut telkassa, mutta yritin pitää siitä vähään pienempää melua. Lähdettiin Timon kanssa jo yhdentoista pintaan muille mestoille. Yllätyin, kun Ville ei lähtenyt mukaan vaan oli peräti viimeinen, joka lähti kotiin! Mikäs siinä, Villellä onkin tapana se, että jos viihteelle lähtee niin sitten ollaan loppuun asti.

Villestä sivumaininta tähän väliin, että Aatu-leffan editointi on kuulemma Joensuun studiolla alkanut ja traileria saattaa olla luvassa tuossa marraskuun puolella JEAH! Odotan lopputulosta kieli pitkällä ja kärsimättömänä ku fan.

Eilen juhlittiin hieman etukäteen Seireenin 22-vuotissynttäreitä, jotka virallisesti ovat vasta perjantaina. Yritin yllättää sexybackini ja vissiin onnistuin. Hauska ilta tietysti, kokkailin vähän gourmet-ruokaa ja muutenkin oli tunnelmallista. Äänitin varta vasten tämän vuoden puolella pianolla säveltämäni ja sanoittamani kolme biisiä (Love’s Apprentice, Banished Into Wilderness ja The Story Of Us) CD:lle.

Don’t Stop The Music

Levytykset onnistuivat mukavasti, jos lopputulos kiinnostaa niin tarkastapa osoite www.mikseri.net/cyberose. Sieltä löytyy vähän konemusakikkailuakin.

Cyberose on jo joskus yläasteella keksimäni ”taiteilijanimi”, jota olen ehkä säästellyt tällaista tilannetta varten. Mikseri.net taas on nettisivu, jolle voi laittaa Teosto-vapaata musaa muiden kuunneltavaksi ja arvosteltavaksi. Ja kyllä, oli mulla muutakin lahjaa Seireenille, kuin pelkkä semikämänen levy.
Vielä musajutuista, että myös kaverini Risto esiintyy Mikserissä nimellä r-[brain]. Risto tekee semmoisia aika erikoisia koneinstrumentaaleja, joissa on rauhallinen tempo ja hämyinen tunnelma. Eritoten tykästän pianolla maustettua Sympto-biisiä.
Kerkon Virallinen Kesäbiisi

Mutta nyt on vihdoin aika valita Kerkon kauan odotettu VIRALLINEN KESÄBIISI. Liiallinen hypetyshän tämänkin kyseenalaisen kunnian saamisesta seurasi, mutta tässä se nyt tulee. Pronssille sijoittui Chicanen ja Tom Jonesin teknopoppis Stoned In Love, ja hopeamitalin saavat Eminem ja Nate Dogg biisillään Shake That Ass.

Rummunpäristysten ja muiden fanfaarien saattelemana voiton korjaa Justin Timberlaken SexyBack. Kyllä. Arvosteluperusteina kärkikolmikolle oli se, että kaikki olivat tänä kesänä julkaistuja hauskoja konepainotteisia biisejä (kesähitit pitää aina tehdä koneilla).

Shake That Ass saa kunnianmaininnan sanomasta, johon voi samastua. SexyBack korjasi voiton omaperäisellä, junnaavalla syntikkakikkailullaan ja hauskoilla sanoituksillaan ynnä muilla tyylikkäillä yksityiskohdillaan, joiden ansiosta biisiä jaksaa luukuttaa vielä syksynkin tullen.

Vuoden retro-palkinnon saa Bobby Darinin klassikko Beyond The Sea. Onneksi olkoon voittajille (joita ei voisi vähempää kiinnostaa pärjäämisensä kisassa)!!! There ya go!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 0 comments
Mahtava Motown

Mahtava Motown

Tulipahan tossa vedettyä kevään ensimmäinen juoksulenkki, teki kyllä höpöä. Jalat huutaa leipää, mutta mieli on kirkas ja pirteä, joten on otollinen aika päivittää blogia. Walter Power ilmoitti ajaneensa Mooses-partansa pois, isä osti eilen auton ja vaihtoi sen heti tänään uuteen, ja huomisen Lidl-illan jälkeen pitäisi mennä siskolle syömään munkkeja ja juomaan simaa.

Sitä odotellessa voisin hypettää erästä levykokoelmani helmeä. Alkuvuodesta eräs hyvä ystävä lainasi Reader’s Digestin tuottamaa kuuden levyn Motown-kokoelmaa, jolta nokkelana poikana kopioin itselleni parhaat päältä. Motown on legendaarinen amerikkalainen levy-yhtiö, jonka mustaihoinen Berry Gordy perusti 60-luvun alussa menestyäkseen julkaisemalla oman rodun musiikkia. Ekat studiotilat löytyivät suunnilleen oman kämpän kellarista, mutta menestyksen myötä toimistoa ilmestyi muihinkin kaupunkeihin kuin koti-Detroitiin.

Jätkä rustasi itsekin vähän biisiä mutta antoi päävastuun tallin omille hitintekijöille, joihin kuuluivat mm. Smokey Robinson ja kolmikko Holland-Smith-Holland. Gordy oli etevä bisnesmies, ja onnistui ”huijaamaan” artistejaan aika lailla. Jos esimerkiksi toinen yhtiö maksaisi esiintyjälle tekijänoikeusmaksuja kaksi dollaria, hyvä kun motownilaiset saivat neljännesdollarin. Jos halusi vaihtaa yhtiötä, Gordylle jäisi oikeudet kaikkiin Motown-levytyksiin – myös niihin, joita ei julkaistu. Loikatessaan Epicille Jackson 5 joutui vaihtamaan bändin nimen, sillä motown omisti oikeudet  Jackson viitoseen. Että semmosta. Muuten toiminta oli top-notch, bändit pistettiin aina yhtiön omaan artistikouluun, jossa opetettiin starailun aakkoset ja esiintymistekniikkaa, mm. miten laskeudutaan portaita kuikuilematta alaspäin.

No ketkäs siellä sitten loivat uraa? No vittu kaikki: Marvin Gaye, Stevie Wonder, Diana Ross, Martha Reeves & The Vandellas, Jackson 5 (kun pojat lähtivät Epicille, Jermaine Jackson jäi yhtiöön sooloilemaan, huonolla menestyksellä tosin, mutta kun tuli mentyä naimisiin Gordyn tyttären kanssa), The Four Tops, The Temptations… the list goes on and on… Legendaa ja klassikkolevyä toiseen perään.

Enpä tiedä, mikä yhtiön nykytila on, paitsi että se kuuluu nykyään Universalille, joka on hyödyntänyt mustaa aarreaittaa julkaisemalla läjäpäin remastereita. Esimerkkinä levy Classic Jackson 5, joka sisältää pari vinhaa hittiä, mutta suurin osa on juurikin niitä ennen julkaisemattomia kipaleita, joita bändi ehtikin levyttää sadoittain. En tällä kertaa luennoi enempää Jacksoneista, mutta joskus on kyllä pakko ostaa Michaelin HIStory-DVD, jolta löytyy historiallinen pätkä Motown 25-vuotisjuhlasta vuodelta ’82 tai ’84 suunnilleen. Michael esiintyi juhlassa ensin veljesten kanssa ja sitten sooloili Billie Jeanin esitellen ensi kertaa moonwalkinsa. Huikea pätkä, siellä kun olisi voinut olla paikan päällä…

No mutta, se lyhyestä Motown-historiikistani. Käytin lähteinä Motown-kokoelman mukana ollutta tekstiä ja J. Randy Taraborellin Michael Jackson -elämäkertaa, joskin hatara muistini tiivisti tekstiä aika lailla. Eiköhän tää sota ole nyt sodittu. Ei siis muuta ku be seein’ ya! Pidä ittes…jonakin. Moro!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, Blogi, 1 comment