Ajan Merkit

Juhlallisuuksia ja merkkitapahtumia.

Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2007 -juhlagaala

Kerkon Virallinen Kesäbiisi 2007 -juhlagaala

HurraaKerkko kesäbiisi kesämusiikki

Let’s pick the best songs of the summer-ellaa-ellaa-ellaa-ee-ee…

Having recently begun my professional English studies at the Helsinki Polytechnic Stadia, I decided to write this blog entry in English.

Basically I just wanted to see if I still ”got the moves” – after high school almost everything I’ve written in English has involved song lyrics. Okay, there was the story for 6Degrees and some other stuff but nevertheless, it’s always good to freshen up. Should someone have problems with the language, I apologize for the inconvenience. And to those who notice mistakes in grammar: hey, no one’s perfect! Having said this, let’s get to the point.

The time has come to award the best songs of the past summer – the best according to Kerkko that is. All the nominees are songs I’ve been listening to during the summer months. All the songs have been either published during the summer or are recently discovered oldies that have been playing on my mp3 or CD-player. Also, I’ve been listening to the nominated tracks A LOT just because they’re so great.

Those were the main demands in order for a track to be nominated – if I’d start listing all the songs I’ve been listening to this summer—Woosh! I’ve got about 250 CD’s, which adds up to some 3000 tracks so maybe it isn’t really necessary to go through all those amazing songs they may or may not include.

This is the second time I’m hosting the Annual Kerkko’s Summer Song Award Show, and this year choosing the best song(s) has been reeeally hard. So many great tracks to pick from, and pretty much all of the nominees deserved to win.

Of course, we’ve all seen the Oscars and EMA’s and whatnots so everyone knows there can be only one winner. However, there are so many worthy nominees that I decided to create more categories in order to show my respect or maybe gratitude for these songs artists. Just so many great moments…

Hence, I am proud to present this year’s nominees in the following categories:

Best Rock/Pop:
Fall Out Boy: Thnks Fr Th Mmrs
Linkin Park: No More Sorrow
Disturbed: Stricken
April March: Chick Habit
Nightwish: Amaranth
Maroon 5: Makes Me Wonder

Best Hiphop/Dance:
Kanye West feat. Daft Punk: Stronger
Infernal: Self Control
Rihanna: Umbrella

Georg Ots: Muuttuvat laulut
Elvis Presley: Almost Always True

THE Summer Song Of The Year:
All of the above are nominees


I decided on separating the rock songs from the dance songs because they’re great songs but a summer song should be lighter. That of course would mean that a heavy metal song isn’t eligible to compete. Well we can’t have that and so – we have a rock category to give homage to those rock bands. Only one can be placed over the other, but the losers will be announced in miscellanious order. The Maroon 5 song will not be given the title of Best Rock because Makes Me Wonder feels too intentional, like it’s meant to be a summer hit.

Then April March. The song has a great Tarantino film-vibe (guess because it’s on the Death Proof soundtrack), a funny retro-style song. However, after my initial enthusiasm the song hasn’t received continuous ”airplay”. The new Nightwish song is amazing; Anette has been a true breath of fresh air, and Amaranth really restored my faith in the band. I’m not choosing this one to win because, along with the HIM album, Nightwish will be more of a fall thing.

Onto Disturbed. I’ve been raving about this song because it’s so aggressive and gripping. However, this time that wasn’t enough, for Stricken was pitted against No More Sorrow and Thnks Fr Th Mmrs. And they’ve MADE this summer!

So, which one will be dubbed Best Rock? A tough choice indeed, I’ve listened to both songs for like hundreds of times. Also, both of them have something quite original in them: great hooks, vocals and arrangements.

The Linkin Park song is the best of the respective album as it’s loaded with such great aggression and energy and that something rammsteinian. However, with a slight edge the winner this year is FALL OUT BOY. The song grips you from the get-go. On top of being highly energetic, I’ll have to give kudos for the vocal and string arrangements.

The video’s funny too, and one thing that may have tipped the scale was that I’d never heard of the band before. The thing that sealed the deal is how I’ve been listening to the song from May so the rock anthem pretty much brought the summer along with it. Congrats to FOB!

Then it’s time for best hiphop/dance. Not that many contenders, and actually the choice was rather easy. First let’s deal with the ”losers”.

I’ve always liked Infernal – their songs are funny albeit naive, and the singer has a nice voice. They always seem to have some hook that attracts me. The same goes for their cover version of Laura Branigan’s Self Control. A nice update to a classic I like. But in the end this is just another dance version of an 80’s pop hit – although a good one – so I decided the winning song should be something more original than just a cover.

Kanye West drew inspiration from another song I like, or in this case – love. His sampling one of my Daft Punk favorites Harder Faster Stronger Better was a good idea well executed. Nice sampling and drums programming. The lyrics include a good message about survival. However, the song quickly starts to get boring. Guess the guy’s more interesting as a producer than as an MC.

In the end, these nominees just don’t have what it takes to beat Rihanna’s Umbrella. The beat, the synths, the peculiar ”um-boe-rellaa-ee-ee-oo-oo” style singing and the video combined will be given the title of Best Hiphop/Dance. I’ve always liked (guilty pleasure!) most of the Rihanna songs I’ve heard, but this one takes the cake.

It’s a good idea to have Jay-Z rap in the beginning and not after the second chorus which would be more traditional. The song is pretty much riding the fashionable elektro-pop wave, a style established last year by Timbaland and protegés Nelly Furtado and Justin Timberlake, but Umbrella is still original and cleverly produced.

Onto the Retro Award. Only two nominees, but a tougher choice when compared to the previous category. Both songs come from movies: The Elvis song from Blue Hawaii and the Georg Ots song from Aatu Returns. Due to the fact that the former was one of my favorite flicks as a child and the latter my top superduper favorite of all time (self-involved, me?), being at least a bit objective about this was really a challenge. Okay, you’re never objective when you’re choosing favorites, but you know what I mean.

Almost Always True is featured in the Blue Hawaii scene where Elvis, returning from military service, sings to his girlfriend how he’s been absolutely faithful…most of the time. This summer-ringadingding-hullabaloo song is a bit macho, a tad sexist and utterly asshole-y, but still very humorous. A feel-good beach song with a mixed message, to say the least. Brings back many fond memories, though.

Still, after being torn I saw that I must choose Muuttuvat laulut, despite the fact that the melody is rather melancholic. But the lyrics are just so beautiful and the song just warms my heart as I reminisce the creative spark that drove Walter and me to make the whole action thriller. Here’s a sample of the lyrics, this is pretty much the most poignant part of the whole song.

”Muuttuvat laulut vuosien mennen, aika pois paljonkin vie. Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie?”

And so it all boils down to one question: what is the official Summer Song of 2007?

Well, I’ve actually given you the bases for my decision already, so…long story short: inheriting the title from last year’s winner Justin Timberlake, the winner of 2007 is: RIHANNA with UMBRELLA. Yeah! I’ve already described the track enough so I don’t want to repeat it all over again. The choice was easy to make as the song still sounds good to me after listening to it sooo many times.Here’s the video, enjoy!

So I guess that’s it for this year’s Award seremony. Congratulations to all the winners (and other nominees, respectfully)! Thank you for a great summer and a fantastic show! This is your host Kerkko saying: GOOD NIGHT & SEE YOU AGAIN NEXT YEAR!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 1 comment
Unohtunut vuosipäivä

Unohtunut vuosipäivä


Blogin 1-vuotissynttärit!

Ei ei, en ole sikamainen avomies, joka unohtaa parisuhteen merkkipäivät (1,5 vuotta Marian kanssa tuleen täyteen 18.6). Mutta sen unohdin, että olen täydentänyt tätä nettipäiväkirjaa nyt jo yli vuoden. Vuosi tuli täyteen 28. huhtikuuta, kun tasan vuotta aiemmin julkaisin ensimmäisen merkintäni Mahtava Motown.

Blogi oli alunperin paikkani pätemiselle, kun kirjoittelin aluksi vain musiikkijuttuja, historiikkeja ja semmoista. Maria, joka on ollut mukana lukijana/aiheena alusta asti, ehdotti, että kirjoittaisin enemmän omista jutuista ja tekisin päiväkirjasta henkilökohtaisemman.

Emmin vähän, mutta pikku hiljaa tästä sivustosta tuli se, mitä se nykyäänkin on – paikka Kerkolle toitottaa täysin subjektiivisesti omasta ja muiden elämästä sellaista, mitä muuten ei ehdi/jaksa kertoa. Kuukausien varrella tekstin rinnalle tuli musiikkinäytettä, valokuvaa ja useita listoja mitä typerämmistä asioista.

First Internet Connections

Hankin upouudelle tietokoneelleni nettiyhteyden muistaakseni helmikuussa ’06, ja aloin heti haaveilla omista nettisivuista. Sitten opin blogien olemassaolosta yhtä ja toista ja tajusin, että Messengerini kautta voi luoda oman bloginkin.

Vihdoin huhtikuussa otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kirjoittaa. Sittemmin sisältöä on tosiaan tullut lisää ja ulkoasu muuttunut kiitettävästi. Päiväkirjamerkintöjen ohella  olen julkaissut leffa- ja musa-arvioita, runoja ja laulujen lyriikoita ja ties mitä. Olen aina pyrkinyt sisällyttämään jokaiseen merkintään jotain musiikkiin liittyvää, mutten ole pitänyt siitä väkipakolla kiinni. Koska ainakin muutama kaverikin näitä höpinöitäni jaksaa lukea, olen välillä kirjannut heidänkin edesottamuksiaan elämässä (joskaan en mitään salaisuuksia tms.).

Olen tavallaan aina halunnut kirjoittaa päiväkirjaa – ihme jätkä – ihan vain sen takia, että voisin vanhuksena lukea tekstejäni itse, ja mahdollisesti antaa muidenkin lukea merkintöjä sitten, kun niillä ei olisi enää erityisempää väliä.

En kuitenkaan listaa täällä nettipäiväkirjassa kaikkia tapahtumia, koska – let’s face it –  on olemassa paljon asioita, joita en halua kuuluttaa Internetissä, tai muutenkaan. Henkilökohtaisemmat asiat olen tavannut kirjata kahteen vihkoon, joihin olen kirjoittanut muistiinpanot kaikista biiseistä ja siinä sivussa vuodattanut sieluani muutenkin. Ne säästän sitten eläkepäivillä vaikkapa lapsilleni luettavaksi.

Tämänkin otsikon lisäsin huhtikuussa 2011

Muutamia tekstejä olen julkaissut uudelleen, kun olen löytänyt kirjoitusvirheitä tai olen unohtanut mainita jotain. Viimeisimpänä esimerkkinä edellinen merkintä Unettomista, johon lisäsin paljonkin uutta materiaalia ensijulkaisun jälkeen.

Alun perin tavoitteeni oli julkaista ainakin 3-5 merkintää viikossa. Alkuinnostus lopahti, ja nykyään olen yleensä täydennellyt blogia kerran pari viikossa. Kyllä, on ollut useampiakin taukoja, vuodenvaihteessa oli runon lisäksi aika vaikea kirjoitella mitään, ja Reaktorin aikaan taisi olla parhaimmillaan yli kuukausi taukoa. Varmasti on monta muutakin gäppiä tullut, mutta siinä nyt muutama. Viime vuonna kehuskelin pääsykokeissa, että kirjoitan ahkerasti – valmistelen kirjaa ja täydennän ahkerasti blogia. On totta, että pyrin pitämään taitoja terässä sivustoni avulla, mutten aina tiedä palveleeko blogi tätä tarkoitusta, vai alanko urautua ja peräti taantumaan kirjoittajana. Hah, puhun aivan kuin joku itseään nerona pitävä superkirjoittaja!

Yllättävän moni on jaksanut näitä sekoilujani seurata. Se on itse asiassa minuakin motivoinut jatkamaan, koska niinkin mukavaa kuin keskenään päteminen onkin, on aina mielekkäämpää, kun jotakuta kiinnostaa edes vähän. Kiitos lukijoilleni siis! Edessä on varmasti vielä paljon nähtävää, kuultavaa ja etenkin paljon kirjoitettavaa…

Toivottavasti äskeisestä tekstistä löytyi vuosikirjaparodian siemen…

…Sillä nyt sitten taas asiaan.

Koulu loppui tosiaan, ja olen pari päivää ollut ohjaamassa Voittopotteja ja Matkakassaa. Hauskaa on homma ollut, mutta alku on kyllä vaikeaa: olen tehnyt useampiakin pikku mokia, jotka eivät tosin ole vaikuttaneet lähetykseen mutta silti kismittää aina, kun unohtaa jotain tai ihan suoranaisesti mokaa.

Työkaverit ovat kuitenkin tukeneet paljon, ja henki on hyvä. Ja jo tokana päivänä huomasin, että monet jutut löytyivät suht rutinoidusti. Huomenna ja perjantaina taas jatkuu. Olin eilen myös kuvaamassa Subbari-ohjelmaa jälleen. Kesäkuussa alkaa vakkareilla olla lommoo, mikä välillisesti tarkoittanee meikäläiselle paksumpaa tilipussia. I don’t mind if I do…

Perjantaina on Seireenilläkin vika päivä koulua/harjoittelua. Sunnuntaina lähdetään Pohjanmaalle huoltamaan Marian isoisän taloa pariksi päiväksi.

Viime perjantaina tein suuren uhrauksen parisuhteemme eteen: olin ostanut jo helmikuussa liput, mutta sairastapauksen satuttua ANTTI TUISKU heitti keikkansa Kinossa vasta nyt. Siinähän sitä sitten olin ainoa jätkä lähes eturivissä (not at all uncomfortable!), ja toinen korva muuttui pariksi päiväksi äänimaailmaltaan rikkinäiseksi kaiuttimeksi, kun pari irmaa rääkyi just korvanjuuressa niin kovaa kuin pystyivät.

Kaikesta huolimatta keikka oli itse asiassa viihdyttävä, Antti osaa esiintyä ja ottaa yleisön mukaan menoon. Siinä mielessä oli kyllä kiva käydä katsomassa, ja tietysti kun Marian kanssa voi lähteä liikenteeseen niin aina on vaan hienompaa.

Jaahas, alanpa kokkailemaan ennen lähtöä Lauttasaareen, jossa on määrä futailla luokkatovereiden kanssa. Se on moro!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 0 comments
Luokkakokousta ja muuta juhlavaa

Luokkakokousta ja muuta juhlavaa

Jaahas, koulusykähtely jatkuu kohta jo neljättä viikkoa.

Viime viikko meni aika lailla audiotekniikan luennoilla, jotka opettajan ansiosta olivat ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka välillä menikin vähän fysiikanluennoksi.

Perjantaina oltiinkin jo luokan kanssa tositoimissa, kun juonsimme Eläintarhan urheilukentällä käydyt kehitysvammaisten urheilukisat, joissa oli toistasataa osallistujaa. Oli yllättävän hauskaa hommaa, vaikka olikin kylmä ja jostain syystä jännitin kehitysvammaisten kanssa toimintaa kokemuspohjasta huolimatta. Työtehtävänä oli kilpailijoiden haastattelu, ja homma hoidettiin tiimityönä Esan, Vesan, Saanan ja Manaatin… siis Hermannin kanssa. Ihan liikaa ei siis tarvinnut sykähdellä. Haastikset hoidettiin lajien aikana kentällä, ja puhe kuului sitten kajareista. Kisat kestivät puol ysistä (varsinaiset lajit alkoivat kymmeneltä) ja loppuivat siinä puoli yhden pintaan.

Viimeinen Lidlin palkkakuitti ropahti tilille, mutta työtodistusta arvioineen ei kuulu. DAMNIT! Maikkarilla olen tosiaan siirtynyt viikonloppuhommiin ja SeOikean pariin. Ihan mukavasti on mennyt lähiviikot, vaikka rankkaa onkin. Viime vuoro vedettiin Essin kanssa, oli  Keravan maihinnousu -meininkiä ja rento fiilis, kun oltiin tuttuja vuosien takaa. Huomenna kuvataan chatin nettisivuja varten valokuvia ja SeOikea-risteilyä varten tv-mainos. Kattoo jos ehtisi käväistä firman tarjoamassa meikki- ja tukkapaikassa, niin näyttäisi sitten oikein nätiltä, heh. Bytheby, sain mutkan kautta kehuja kollegalta, joka oli omassa chat-lähetyksessään kuulemma ihastellut ”upeaa ääntäni”.

Class is now in session…again

Viikko sitten lauantaina kokoonnuttiin Helsingissä ala-asteen luokkakokousta varten. Paikalla olivat Noora, Saara, Sarita, Anna, Marika, Jenni, Maaret, Laura, Tommi, Villet, Ari, Jukka, Timo ja jopa opettajamme Kirsti. Pasikin oli paikalla, teki tyylikkään sisääntulon: tuli vasta puoli yksitoista paikalle, meinasi ensin mennä väärään baariin ja sitten luuli Saritaa Janikaksi (luokkalainen, joka ei ollut paikalla).Paljon oli juteltavaa ja oli todella hauska ilta. Ihmettelin kuitenkin, miksemme käyneet Virgin Oil Co:ssä syödessämme yhteistä kierrosta siitä, mitä kullekin kuuluu – nyt piti toistaa samat jutut kymmenen kertaa. Kukaan ei ollut ihan liikaa muuttunut paria poikkeusta lukuunottamatta – kaikki kusipäät olivat kuitenkin muuttuneet huomattavasti joviaalimpaan suuntaan.

Monethan olivat edelleen tuttuja siinä mielessä, että heitä oli tullut nähtyä ainakin vilaukselta tämänkin vuoden varrella. Monet olivat kuulemma nähneet mut telkassa, mutta yritin pitää siitä vähään pienempää melua. Lähdettiin Timon kanssa jo yhdentoista pintaan muille mestoille. Yllätyin, kun Ville ei lähtenyt mukaan vaan oli peräti viimeinen, joka lähti kotiin! Mikäs siinä, Villellä onkin tapana se, että jos viihteelle lähtee niin sitten ollaan loppuun asti.

Villestä sivumaininta tähän väliin, että Aatu-leffan editointi on kuulemma Joensuun studiolla alkanut ja traileria saattaa olla luvassa tuossa marraskuun puolella JEAH! Odotan lopputulosta kieli pitkällä ja kärsimättömänä ku fan.

Eilen juhlittiin hieman etukäteen Seireenin 22-vuotissynttäreitä, jotka virallisesti ovat vasta perjantaina. Yritin yllättää sexybackini ja vissiin onnistuin. Hauska ilta tietysti, kokkailin vähän gourmet-ruokaa ja muutenkin oli tunnelmallista. Äänitin varta vasten tämän vuoden puolella pianolla säveltämäni ja sanoittamani kolme biisiä (Love’s Apprentice, Banished Into Wilderness ja The Story Of Us) CD:lle.

Don’t Stop The Music

Levytykset onnistuivat mukavasti, jos lopputulos kiinnostaa niin tarkastapa osoite www.mikseri.net/cyberose. Sieltä löytyy vähän konemusakikkailuakin.

Cyberose on jo joskus yläasteella keksimäni ”taiteilijanimi”, jota olen ehkä säästellyt tällaista tilannetta varten. Mikseri.net taas on nettisivu, jolle voi laittaa Teosto-vapaata musaa muiden kuunneltavaksi ja arvosteltavaksi. Ja kyllä, oli mulla muutakin lahjaa Seireenille, kuin pelkkä semikämänen levy.
Vielä musajutuista, että myös kaverini Risto esiintyy Mikserissä nimellä r-[brain]. Risto tekee semmoisia aika erikoisia koneinstrumentaaleja, joissa on rauhallinen tempo ja hämyinen tunnelma. Eritoten tykästän pianolla maustettua Sympto-biisiä.
Kerkon Virallinen Kesäbiisi

Mutta nyt on vihdoin aika valita Kerkon kauan odotettu VIRALLINEN KESÄBIISI. Liiallinen hypetyshän tämänkin kyseenalaisen kunnian saamisesta seurasi, mutta tässä se nyt tulee. Pronssille sijoittui Chicanen ja Tom Jonesin teknopoppis Stoned In Love, ja hopeamitalin saavat Eminem ja Nate Dogg biisillään Shake That Ass.

Rummunpäristysten ja muiden fanfaarien saattelemana voiton korjaa Justin Timberlaken SexyBack. Kyllä. Arvosteluperusteina kärkikolmikolle oli se, että kaikki olivat tänä kesänä julkaistuja hauskoja konepainotteisia biisejä (kesähitit pitää aina tehdä koneilla).

Shake That Ass saa kunnianmaininnan sanomasta, johon voi samastua. SexyBack korjasi voiton omaperäisellä, junnaavalla syntikkakikkailullaan ja hauskoilla sanoituksillaan ynnä muilla tyylikkäillä yksityiskohdillaan, joiden ansiosta biisiä jaksaa luukuttaa vielä syksynkin tullen.

Vuoden retro-palkinnon saa Bobby Darinin klassikko Beyond The Sea. Onneksi olkoon voittajille (joita ei voisi vähempää kiinnostaa pärjäämisensä kisassa)!!! There ya go!

Posted by hurraakerkko in Ajan Merkit, 0 comments