Film February

HurraaKerkon elokuvateemakuukausi

Film February: Odotus Redux (+video)

Film February: Odotus Redux (+video)

 

”Nyt on pojat pahat paikat.”

Helmikuun toinen ensi-ilta järjestetään alkuperäisen elokuvan tekijän kotiinpaluun kunniaksi. Totisesti, turhan kauan Kiinassa tuhrannut lankomieheni, yksi Odotuksen luovista voimista, palaa Suomeen ja tällä kertaa siis pysyvästi. Tervetuloa, tässä sinulle tuliaista!

Alkuperäinen Odotus vuodelta 2003 oli Jukan ja hänen yliopistotovereidensa lyhytelokuva, jonka he kuvasivat koulun kurssia varten ehdassa poterossa jossain Lappeenrannan suunnalla. Sain kunnian nähdä sotaepookin muutama vuosi sitten ja tykästyin siihen vallan.

Tekninen puoli oli ehkä vähän keturallaan, mutta juonessa oli mielestäni ajatusta ja dialogissa potkua, vaikka ajoittain kornin puolelle mennäänkin. Elokuvan kliimaksi on sekin jotenkin nokkela. Lisäpropsit tekijöille siitä, että bonusmateriaalia on jotain seitsemän kertaa enemmän kuin mitä itse elokuva kestää.

Odotus jäi odottamaan takaraivoon, kunnes tuossa jokin aika sitten kävin sen appivanhempien kellarista nyysimässä. Käynnistyi uusi projekti, jossa toisinnettiin Hiipivä Kerkko Piilotettu Valkama -abileffan pari vuotta sitten saama uusiokäsittely: äänet kuntoon, löysät kuvat pois ja uutta materiaalia tilalle. Kerkon pätemistarpeen tyydytystä kautta linjan.

Remonttiprojektin kuvailemisesta tekee erityisen hauskaa se, ettei kukaan lukijoista ole nähnyt Odotuksen originaaliversiota. Tekstin kautta saa varmasti TODELLA hyvän kuvan Reduxin tekemisen taustoista.

Odotus

Elokuva kertoo pienestä suomalaissotilaiden ryhmästä, joka miehittää etuvartiopaikkaa jossain toisen maailmansodan rintamalla. Ryhmässä on päättäväinen upseerismies, sodan kauhut kokenut konkari, rämäpää machoilija ja kokematon perushiirulainen.

This band of brothers lost one.

Vartiopaikan joutuessa saarroksiin alkaa odotus, jonka aikana tunteet kuumenevat ja kuoleman varjo on kaikkialla läsnä. Pojilla on pahat paikat. Kokonaan mustavalkoinen elokuva pelailee arkkityyppien kontrasteilla ja asemapaikan klaustrofobialla.

Teknisellä puolella alkuperäisen Odotuksen merkittävin miinus on kotivideoille  tuttu audiopuolen epätasaisuus: tehosteet kovalla, dialogi hiljaisella.

Äänityspaikkana betonilokero ei ole ihanteellinen varsinkaan silloin, kun samassa kohtauksessa on näyttelijöitä eri etäisyyksillä kamerasta. Samoin olisi aikanaan abileffan kanssa pitänyt käyttää mikkejä dialogin kunnolliseen taltiointiin.

Redux

Alkuperäisessä elokuvassa ei ole musiikkia kuin alussa ja lopussa; jotain sota-aiheista rokkia. Ääniefektejä on aseille ja pommituksille. Muuten elokuva on puhepainotteinen, enemmän draama kuin toimintaleffa – aivan kuin sotaelokuvan kuuluukin.

Äänten kanssa olikin kikkailemista, kun remiksaaminen käynnistyi. Käytin kaikenlaisia temppuja saadakseni dialogin kuulumaan tasaisesti. Kyllä nykyiselläänkin kuuluu tuota mikin kohinaa, mutta aina en saanut suhinaa kokonaan pois.

Kosmeettisen korjailun jälkeen aloin ryydittää ääniraitaa musiikein. Alkuperäinen toimi kivasti ilmankin, mutta muutamassa kohtauksessa olisi voinut jotain tunnelmaa korostavaa ehkä olla. Ja täytyyhän remiksatessa jotain remiksiäkin olla.

Myöhempien aikojen kahakoille sopii parhaiten rosoinen rokki, mutta toista maailmansotaa kuvaaville elokuville toimivinta on klassinen. Reduxissa onkin score-tunnelmia muun muassa Ennio Morriconelta, Gustav Holstilta ja James Newton Howardilta.

Viisiminuuttiseen minieepokseen ei miljoonaa biisiä mahdu, mutta tunnelmaa on jännityksestä herkistelyyn. Konkarin ja nuoren sotilaan keskustelu sekä kohtaus, jossa vihollinen tunkeutuu tukikohtaan, saivat aivan erilaista syvyyttä kiitos musiikin. Kohtaukset jotenkin erottuvat toisistaan paremmin.

Editin pienet ilot

Kuten sanottu, äänten kanssa oli paljon pakollista kikkailua. Mutta paljon tuli tehtyä ihan vaan omasta hifistelyn halusta.

Hauskinta oli väkerrellä äänitehosteiden kanssa. Ryyditin vanhoja pommituksia ja asetaistoja uusilla efekteillä ja hauskuutin itseäni pelailemalla sillä, mistä luurista mikäkin ääni tulee. Stereokuvan kanssa kikkailu erottunee parhaiten kuulokkeilla kuuntelemalla.

Suurinta tehostehifistelyä oli varmasti toisen pommituksen kohdalla, kun pommikoneen kuullaan lentävän asemapaikan yllä. Alun perin koneen ääni kuului tasaisesti, mutta vääntelin tehosteen kulkemaan toisesta luurista keskustan kautta toiseen. Tämä kikka toteutettiin leikkaamalla tehoste osiin, limittämällä klipit toisiinsa ja säätämällä stereokuvaa.

Muutakin pientä efektihommaa tuli lisäiltyä. Erityisen ylpeä olen siitä, että sain tunkea mukaan elokuvahistorian hienoimman tehosteen, Wilhelm Screamin. Elokuva ei ole elokuva, jos Wilhelm ei huuda. Kuka bongaa, missä huudetaan?

25 ruutua sekunnissa

Kuvallisesti ja juonellisesti pyrin siihen, että homma pysyisi uskollisena alkuperäiselle. Tuskinpa siinä onnistuin; sen lisäksi, että leikkelin pois ”tyhjiä” sekunteja kohtausten aluista ja lopuista ja rajailin kuvia uusiksi, otin vapauden hieman uudistaa esimerkiksi elokuvan alkua.

Vihollisen tunkeutuminen tukikohtaan rytmittyi Reduxissa uudella tavalla.

Alkuperäinen Odotus alkoi elokuvan otsikon julkistavan, pelkistetyn Title Cardin jälkeisellä maisemakuvalla, jossa nähtiin kaunis otos perisuomalaista metsikköä asemapaikan ulkopuolella.

Tästä jatkettiin kuvaan, jossa vartiomies tähyili ulos ja kamera kiiti tarkka-ampujan luokse. Nähtiin luodin puhaltavan kiväärin piipusta, minkä jälkeen huudettiinkin jo ryssää ja vartiomiehen karua kohtaloa. Yhden title cardin ohella ei ollut muita alkutekstejä.

BTW, elokuvan ekan replan camp-henki on huvittava verrattuna muuten jokseenkin ryppyotsaiseen elokuvaan.

Alussa ja leffan loppuvaiheilla nähtävät kuvat, joissa tutkitaan poteron arkkitehtuuria, bongasin DVD:n lisämateriaaleista. Elokuvan lopussa nähtävä roikkuva luuri on sekin alkuperäisestä hylättyä matskua.

Kohtaus, jossa upseeri ilmoittaa saarroksiin jäämisestä, sai tyylillisesti suurimman kasvojenkohotuksen. Muutamat kuvat olivat turhan pitkiä tekijöidenkin mielestä, joten sain hyvän syyn uudelleenjärjestelyyn.

Upseerin kivahdettua alaiselleen käskyn kuittaamisesta nähdään sarja hyppyleikkauksia. Idea niihin syntyi siitä, että myös originaalisssa oli yksi hyppäri – joskin ilmeisesti vain siksi, että siinä oli jotain pieleen mennyttä meininkiä (?). Hyppäreillä korostetaaan upseerin hermostuneisuutta.

CGI or not CGI

Lappeenranta opiskelijaelokuva yliopisto

Armeija on hyvä syy sotia.

Leikittelin ajatuksella muuttaa koko teoksen kuvasuhteen 4:3-suhteesta 16:9-muotoon, mutta kompositiot olivat sellaisia, ettei suhdetta voinut muuttaa ilman kuvamateriaalin totaalista raiskaamista.

Odotus Reduxissa on tosiaan käytössä sama efekti kuin Back To The Presentissä, tuollaista kamerahäikkää. Idean efektiin pöllin Planet Terror -elokuvasta, jossa kuva oli aina rakeisempaa/häiriöisempää, kun jotain pahaadramaattistaraakaa tapahtui. Vähän samaa filosofiaa käytin nyt itsekin. Aikapa vähän käytin efektejä pelkästään paikkaamaan jotain.

Eräässä vaiheessa pohdin, että olisin lisännyt muutamaan kohtaan jostain pöllittävää dokumenttiarkistokuvaa. Siis jotain mustavalkoista ehtaa sotakuvaa, jossa pommikoneet lentelevät ja sotilaat kikkailevat rintamalla. Ajattelin kuitenkin, että elokuva toimii hyvin pelkän poteron voimalla. Ovat todella eristyksissä tuossa klaustrofobisessa lokerossa.

Muutamaan hauskuuteen päätin olla puuttumatta. Jukka käy edelleen soittamassa  ”itselleen” etuvartiomiehen kuolemasta. Pommituksen jälkeen käytävällä näkyy välähdys kamerajalustasta, joka on unohtunut seinustalle.

Vielä pari detaljia: mielestäni kuullessaan ja hätääntyessään etuvartiomiehen kuolemasta Jukka huudahtaa ”Urpo!” Lisäksi makuukammarissa olevat tyypit ovat ihmeen rauhallisina arkiaskareissa, vaikka hetkeä ennen upseerin saapumista on pommitettu maastoa.

Nyt loppui odotus!

Pienellä jännityksellä odotan Jukan reaktiota uusiokäsittelyyn.

Joko hän loukkaantuu luvattomasta pelehtimisestä hänen rakastettunsa kanssa tai sitten mies suhtautuu koko asiaan olankohautuksella. Optimistina jaksan toivoa kommentin myötäilevän Jukan originaalia varten tekemää kommenttiraitaa, jossa hän toteaa: ”Osu ja uppos.” Ainakin annan lankomiehen hetken huilata Kiina-ilmiöiden jäljiltä ennen kuin syydän sekoiluni hänen sielunelämäänsä kuluttamaan.

Joka tapauksessa oli hauskaa ja haastavaa pelailla jonkun muun tekemällä materiaalilla. Tavallaan se on mielenkiintoisempaa kuin vain oman tuotannon kanssa väkertäminen. Täytyy antautua toisen tekijän visiolle, eikä vain tehdä mitä itte lystää.

Samasta aiheesta: Film February – Back To The Present

Posted by hurraakerkko in Film February, 4 comments
Film February: Back To The Present (+video)

Film February: Back To The Present (+video)

Jotkut yrittävät paeta menneisyyttään – mutta hän ei voi muuttaa tulevaisuuttaan

Aika lunastaa lupaukset ja järjestää virallinen ensi-ilta dokudraamalle Back To The Present. Elokuva paljastaa totuuden eräästä elokuvahistorian menetetystä helmestä, jonka takana oli vuoden 2007 kulttiklassikko Aatu Returnsin tekijöitä. Viihteellinen dokumentti kertoo A2 Productionsin noususta ja tuhosta ja paljastaa totuuden tuotantoyhtiön keskeneräisiksi jääneistä projekteista.

Director’s Cut

Elokuva on tekotaiteellinen blogumentti, joka koostuu pitkälti sekalaisesta arkistomateriaalista. Idea koko elokuvalle syntyi vuosi takaperin, kun aloin vain pyöritellä itsekseni ajatuksia Aatuun liittyvästä elokuvasta. Vuoden aikana kehittelin Aatun epäviralliselle ”jatko-osalle” perusjuonen.

Muutamaa kohtausta pohdin vähän pidemmällekin, mutta tajusin, etten ehdi tai yksinkertaisesti pysty kokonaista juonellista elokuvaa kokonaan yksin. Alkuperäinen ajatus oli siis tehdä täysin soolona lyhäri, joka taustoittaisi Darth Ercin hahmon tragediaa.

Idea muhi ja muhi mielessä, kunnes valmistumisajankohdaksi toivomani joulu (tarkoitus oli siis tehdä video joululahjaksi A2 Productionsin toiselle osapuolelle) alkoi jo kolkutella ovelle, enkä ollut kirjoittanut mitään paperille saati kuvannut mitään. Intensiivisen aivoriihen kautta hahmottui visio dokumenttielokuvan muodosta, jossa yhdistyisivät uusi ja vanha materiaali.

Dokkari valmistui lopulta aikamoisella sykkeellä: kuvaukset purkitettiin (kamera tuolilla tai pöydällä) muutamassa päivässä, ja ainoat kuvauspaikat olivat palatsimme olohuone ja kellaritila. Editissä meni myöskin vain muutama päivä, minkä kiitettävän pikkutarkka käsis mahdollisti. ”Voin kertoo”, että Taikan päiväuniaika tuli hyödynnettyä todella  tehokkaasti.

Lopputulos on mielestäni onnistuneen rosoinen ja kohtauksesta toiseen  sulavasti poukkoileva blogumentti.

Gag Reel

Elokuvan juoni ratsastaa railakkaasti toisten tekijöiden ideoilla: on materiaalia elokuvista peleihin, on viittauksia Uuno-leffoihin, Pulttiboisiin, Paluu Tulevaisuuteen -elokuvaan – ja tietysti Aatu Returnsiin, joka sekin on täynnään pop-kulttuuriviittauksia. Fanaatikoille riittää kosolti etsittävää esimerkiksi Terminator-parodiakohtauksista. Suorien videomateriaalilainojen ohella Aatuun viitataan esimerkiksi repliikein ja musiikein. Videon alussa nähtävä harmaa puvuntakki on alkuperäinen ”prop” Aatun kuvauksista, aurinkolaseilla viitataan Darth Ercci -laseihin, jotka valitettavasti rikkoutuivat pian  Aatun kuvausten jälkeen.

Elokuvassa nähdään klippi vuodelta noin-1998, jolloin aloitimme Aatu Returnsin kuvaukset. BTTP:ssä klippiä käytetään viittauksena vanhaan Aatuun, ja etenkin siihen, että tuo vanha kohtaus on tosiaankin kuvattu samassa kämpässä, samassa huoneessa kuin BTTP:kin.

Elokuvan alussa nähtävät Aatu-dvd:t ovat elokuvan alkuperäiset raakamatskut. Niissä sattui olemaan numerot, joten sainpa senkin detaljin hienosti hyödynnettyä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole minkään oikean Aatu Kakkosen materiaali – sellaista ei olekaan, poislukien tietysti tätä dokkaria varten ”arkistoista kaivetut” pätkät.

Ville oli BTTP:stä autuaan tietämätön ennen sen näkemistä. Hänen ”haastattelunsa” (jonka mukamas vetää kaksi koulukaveriamme ”Eski” ja Jouni) sain jotenkin puolivillaisesti huijaten, ja huudahdus ”masturrrrbaaazioooo” on Villen joskus vuosia sitten muuhun juttuun tehtailema heitto.

Olen aina jaksanut ihastella Villen kädenjälkeä Aatun editoinnissa – esimerkiksi valosapelitaistelut onnistuivat erittäin komeasti. Alun perin ajattelin, että olisin itsekin kokeillut efektihommia BTTP:n loppukohtauksessa, mutten ehtinyt opetella efektoimiseen tarkoitetun ilmaisohjelman käyttöä. Kohtauksessa on kuitenkin kivasti imua näinkin. BTW, jos joku haluaa kokeilla jedihommia, etsikää käsiinne LS Maker– ja LS Sound -softat.

And the Oscar goes to…

Alkuperäisen BTTP-kässärin mukaan mukana olisi ollut kertojan ääniraita, mutten saanut sopivaa ”roolia päälle”. Erään testiversion kanssa homma tuntui epäluonnolliselle. Alkoi myös olla aika sekavaa menoa, kun heilun kameran edessä eri rooleissa ja samalla olen kertovinani tarinaa. Tekstityksin elokuvaa sai myös rytmitettyä yleisesti paremmin.

Tosiaan, olin alustavasti joskus pohtinut kokonaan uuden lyhytelokuvan tekoa. Tavallaan tiedossa oli jo pitkään, ettei haaveita voisi yksin toteuttaa; yksinäinen mies kameran kanssa -tekniikka kantaa vain niin ja niin pitkälle. Esimerkiksi suunnitelmat kuvata sekvenssi Nikkarin koulun uudistetuissa tiloissa saivat kuivahtaa kasaan. Eniveis tärkein syy jättää ”oikean leffan” tekeminen laskuista oli se, etten saanut ideaa ja tarinantynkää kantamaan kokonaisen miniepookin arvosta. Nykyiseen sketsimäiseen taidedokumenttimuotoon olen erittäin tyytyväinen.

Voisin varmasti kirjoittaa ja selittää ummet ja lammet lisää elokuvan taustoista, mutta jääköön tämä nyt elämään tällaisenaan. En varmastikaan saa tehtyä leffaa piiruakaan ymmärrettävämmäksi, vaikka mitkä selitteet sepustaisin.

Kunhan muistatte, ettei Tuomionpäivää voi välttää.

Posted by hurraakerkko in Film February, 7 comments