Pieni Suuri Kaupunki

Havaintoja parjatun Keravan kaupungin todellisesta arjesta, kaikkine ihanuuksineen ja outouksineen.

Oodi Keravan Anttilalle

Oodi Keravan Anttilalle

Anttila-Kerava-HurraaKerkko

RIP

”Mitä tänne jää, kun nää lähtee täältä?”

Seinät tyhjentyvät ja käytävät kaventuvat päivä päivältä. Yksi kaupungin pitkäikäisimmistä kaupoista valmistautuu sulkemaan ovensa lopullisesti.

Keravan Anttilassa käydessä tulee haikea tunnelma. Loppuunmyyntilogoja kaikkialla, kymmenten neliömetrien verran tyhjää kauppatilaa, vakavoituneita asiakkaita toivottamassa viimeisiä hyvästejä alelaareja tonkimalla.

Miten tässä nyt kävi? Ollessani pieni Anttila oli yksi kaupungin ruuhkaisimmista putiikeista. Sieltä sai ruokaa, koulutarvikkeet ja Turtles-lelut (eli kaiken mitä kasvava poika tarvitsee) saman katon alta. Monessa tuoteryhmässä valikoima oli kaupungin kattavin ja asiakaspalvelu oli ystävällistä. Myöhemmin yläkerran Top Ten -osasto oli kuin paikallinen Mekka musiikkiin ja elokuviin hullaantuneelle teinille, ja vaikka vanhemmiten ostotahtia on tullut hillittyä, oli Top Ten edelleen yksi paikallisista lempparipaikoistani hypistellä uutuuslevyjä ja leffoja.

Siinä varmasti onkin syy Anttilan hiljaiselle kuihtumiselle. Anttilan myyntiluvut ovat tuskin olleet yksin minusta (tai kenestä muustakaan) kiinni, mutta tietenkin alhoon on johtanut muun muassa se, että olemme siirtyneet kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan leffoja netin kautta. Kaupassa on vain käyty hypistelemässä, ja muutamat harvat sijoitukset konkreettisiin tuotteisiin tehdään nekin helposti ruokaostosten yhteydessä Cittarissa tai Prismassa.

Tästä kehityksestä ei sovi syyttää meitä keravalaisia yksinään – kyseessä ei ollut täsmäisku karvanoppalaamme, vaan Anttilan tulos on tietysti dyykannut koko Suomen laajuudella. Firman oli tehtävä peliliikkeitä pysyäkseen hengissä. Harmin paikka joka tapauksessa.

Radanvarsikaupungin rauniot

(Tänään sarjassamme ’Melodramaattiset väliotsikot’). Anttilan tavaratalo on kuitenkin vain yksi Keravan kuihtuvista maamerkeistä. Aleksintori ja monet pienet putiikit ovat jo sulkeneet ovensa.

Keravan kauppalaa olisi tuskin koskaan syntynyt ilman junarataa. Vaikka Kerava tunnetaankin nykyään autoliikenteeseen liittyvistä karvanopistaan, olemme syntyjämme radanvarsikaupunki. Tätä julkisen liikenteen historiaa olemme arvostaneet muun muassa restauroimalla kauniin asemarakennuksemme ja asettamalla vanhan veturin näytille aseman läheisyyteen.

Toinen Keravaan kohdistuva leikkuri iskee suoraan radanvarsikaupunki-identiteetttiimme, kun lipunmyynti loppuu juna-asemalla (on itse asiassa tainnut jo loppua). Saamme toki jatkossa liput vaikka R-Kioskilta, mutta silti myyntitoiminnan lakkautus hieman riipaisee.

Omalla kohdalla suurempi menetys on kuitenkin legendaarisen K-junan vaiettu katoaminen ratakuvasta. Voi olla, että K:n vaihtumisesta N-junaksi on joskus uutisoitu laajemmin, mutta itselleni asia on tullut jonkinlaisena yllätyksenä. Kulkeeko K enää lainkaan? Miltei joka asemalla pysähtyvä K-juna oli aina melko hidas kulkuväline, mutta jopa helsinkiläiset kaverit tiesivät, että sen päätepysäkki oli Kerava.

K-juna oli eräällä tavalla oma symbolinsa, VR:n hatunnosto ristiriitaista mainetta nauttivalle radanvarsikaupungillemme. Nyt tilalla on persoonattomampi N-juna, joka varmistaa hitaan matkan pääkaupunkiin pysähtymällä jokaisella asemalla.

I’m not dead… I feel happy!

Älkäämme kuitenkaan vaipuko synkkyyteen. Lopetuspäätös ei ole ollut meidän käsissämme. Ajat ovat olleet kovia niin kaupoille kuin Valtion Rautateille, ja jostain on ollut pakko nipistää.

Sen sijaan meidän on syytä pohtia, miten voisimme hyödyntää hylättyjä kiinteistöjä. Kaupungin johto tuntuu olevan avoin ehdotuksille – saataisiinko tilojen kehitys ”crowdsourcattua”?

Asemarakennuksen odotustilat säilyvät yhä käytössä, mutta lipunmyynnin lasikoppiin voisi mahtua monenlaista toimintaa. Laajennetaanko odotustilaa – vai tulisiko siitä uusi koti jollekin pienyritykselle?

Entä keskustassa priimalla paikalla nököttävä Anttila? Joudun myöntämään, että itse rakennus on mielestäni susiruma ja kipeästi tyylikkäämmän pinnan tarpeessa. Sisältä se on kuitenkin hyvässä kuosissa ja tilaa riittää vaikka mihin. Asuintaloja kaupunkiin syntyy jo muutenkin kuin sieniä sateella, joten saataisiinko Anttilan tiloista täyden alasajon sijaan muokattua jonkinlainen moderni toimintakeskus, jossa olisi vaikkapa kuntosali, leffateatteri ja sen sellaista? Voisimmeko proaktiivisella ideoinnilla välttää ns. Aleksintori-ilmiön?

Kerava, kehitys on omissa käsissäsi.

Posted by hurraakerkko in Pieni Suuri Kaupunki, 1 comment
Mitä tapahtui pienessä suuressa kaupungissa?

Mitä tapahtui pienessä suuressa kaupungissa?

Omakehu haisee - tässä vielä vilaus Keski-Uusimaan tekemästä haastattelusta Kerava-bloggailuun liittyen.

Omakehu haisee – tässä vilaus Keski-Uusimaan tekemästä haastattelusta Kerava-bloggailuun liittyen.

Katsaus menneeseen ja tulevaan

Sain taannoin suuren kunnian päästä Keski-Uusimaan 90-vuotiasta Keravaa juhlistavaan erityisjulkaisuun. Jutun aiheena oli tälle sivustolle kirjoittamani suuret Kerava-kronikat, joiden terävät kulttuuriantropogiset havainnot ovat kartoittaneet keravalaista sielunmaisemaa liki tieteellisellä tarkkuudella.

Omakehun haistessa ah niin ihanasti ajattelin lyhyesti kerrata, mitä viime vuosien aikana on kotikaupungistani tullut pohdiskeltua. Viimeisimmät Pieni Suuri Kaupunki -sarjan artikkelit ovat:

Lisää kirjoituksia löytyy blogin arkistoja selaamalla. Olen aina kypsytellyt valitsemiani aiheita melko pitkään ja pyrkinyt kirjoittamaan pilke silmäkulmassa – itseironia on vaatimus kaikille Suomen puolivirallisen karvanoppapääkaupungin asukkaille.

Etenkin tuoreimman suomi-kerava-suomi-artikkelin kohdalla olen ollut erittäin kiitollinen sen saamasta huomiosta ja vastaanottamastani palautteesta.

Olen tosiaan aina kypsytellyt Kerava-tekstejä pitkään. Tälläkin hetkellä on useampikin juttuidea takaraivossa, mutta ne eivät ole vielä kristallisoituneet täysiksi konsepteiksi. Toivottavasti tulevat kuukaudet antavat tekstien (tai kenties videon?) syntyä. Sydän sykkii Keravalle, joten todennäköisesti sormet palaavat pian näppäimistölle…

Posted by hurraakerkko in Pieni Suuri Kaupunki, 0 comments
Miten keskustella keravalaisen kanssa?

Miten keskustella keravalaisen kanssa?

HurraaKerkko Kerkko Laakso Kerava-blogi

Kerava-Suomi-Kerava-sanakirja auttaa ylittämään kielimuurin.

Pikaopas keravalaiseen kielenkäyttöön

Päivitys 11/2015: keravalaisten ominaispiirteistä jatkettiin artikkelissa Miten puhua keravalaisuudesta?, joka on osa Kotikaupunkini Kerava -julkaisua. 

Etenkin pääkaupunkilaisille matkaaminen Keravalle tuntuu kutkuttavalta ajatukselta – mutta samalla hermostuttavalta. Yhtäältä haluttaisi kokea Suomen Jersey Shore omakohtaisesti, toisaalta moni asia huolestuttaa: ovatko keravalaiset niin kummallisia kuin väitetään? Miten siellä pitäisi pukeutua?

Jos taasen huolenaiheesi on mahdollinen kielimuurin nouseminen sinun ja paikallisten välille, huoli pois – HurraaKerkon suomi-kerava-suomi-sanakirja auttaa alkuun. Continue reading →

Posted by hurraakerkko in Pieni Suuri Kaupunki, 5 comments