Vihdoin saan blogiini kunnon intertekstuaalisuutta, kun viikonlopun tapahtumat alkavat nivoutua vanhoihin merkintöihin. Kiitos tästä kuulunee pitkästä aikaa Keravalle saapuneelle Villelle.
Joku päivähän haaveilin abileffamme uudelleeneditoinnista, ja nyt Ville eli WP väläytti loistoideaa, että voisimme koota kahdestaan tekemiämme kotivideoita pakettiin, jonka keskipisteeksi nousisi aikanaan kesken jäänyt “jännäri” Aatu Nieminen.
Leffan nimi tuli vanhan futisjoukkueeni huoltaja Aatu Suomisesta, jonka jutuista tuli Villen ja mun välinen inside-läppä. Kesken jääneen spektaakkelimme juoni oli jotakuinkin tällainen: nuori Aatu (Ville) tulee kotiin ja moikattuaan isäänsä (Kerkko) alkaa pelata jotakin nipakuusnepapeliä huoneessaan. Pitkällisen session jälleen hän lähtee ulos, ja todistaa pihassa polkupyörävarkauden.
Varas (Kerkko) pääsee pakoon, joten Aatu suuntaa saman tien poliisiasemalle ilmoittamaan rikoksen poliisipäällikölle (Kerkko posket täynnä pumpulia ja tyyny paidan alla). Jostain syystä, varmaankin sen takia ettei poliisi saa varasta heti kiinni, Aatu lähtee tapaamaan silloista presidenttiä Martti Ahtisaarta (Kerkko).
Lopulta Aatu äkkää varkaan jossakin ja lähtee perään. Lopullinen välienselvittely on sitten Keskuskoulun kentällä (jota ei periaatteessa enää ole). Aseella uhaten Aatu pysäyttää varkaan. Sitten “varas” ilmoittaa, että “Häh? Täähän on mun oma pyörä!” ja silleen…
Salmelan Teemu kuvasi leffaa ainakin osittain, kun oli pakko saada joku hoitamaan Villen ja mun yhteiskohtaukset. Projekti jäi kuitenkin kesken, kun into lopahti. Veikkaan, että kun Teemu alkoi esittää ideoitaan ja mä vielä innostuin niistä, niin Villen mielenkiinto leffaa kohtaan hävisi. Meidän olisi Teemun kanssa pitänyt vaan pitää turvat kiinni, eikä yrittää ohjata. Harmittaa kyllä se keskeytyminen, ja siksi olisi hauska tehdä homma loppuun muisteloidenkin vuoksi – ja ainahan meillä on yhteistyö toiminut, kun kahdestaan ollaan väännetty…
Ville ajatteli, että voitaisiin kuvata uusiksi ainakin ne kohtaukset, jotka jo tehtiin silloin kasiluokalla ja kasata ne vertailumielessä yhteen. Ville tonki varastoa ja löysi kaikkea muutakin häröilyä, mm. tv-kisailu Keken Keimit (vähän niinku Speden Spelit), tv-psykologi Kerkko Karkin oma ohjelma (jossa neuvoa saavat mm. eräs Nikkarin ope ja joku ruotsalainen), ja paljon muutakin materiaalia, jota en edes muistanut enää. Olis kyl tosi hauskaa nähdä ne kaikki pätkät ja nähdä mitä sitä on tullut sekoiltua…
Yleensähän olen lisännyt tänne ainakin jotakin musaan liittyvää, ja kerran tuli ohimennen hehkutettua MTV:llä näkemääni Beat Breakzin Somebody’s Watching Me -kappaletta. Kun mainitsin siitä Villelle, jätkä osasi valottaa, että se on joku vanha Motown-biisi, jonka on säveltänyt levy-yhtiön pomon poika Rockwell, ja Michael Jacksonhän siinä laulaa kertosäettä, aivan kuten arvelinkin…
By the way, puhutaan aina Villen isästä Erkistä “Darth Ercin” nimellä –vanha Tähtien Sotiin viittaava vitsi – ja tuossa joskus Ville alkoi sitten miettimään mun isälle Rainolle jotain vastaavaa lempinimeä. Jätkähän heitti sitten ehdotukseksi nimen Darth Sinatra. Sehän sopi oivallisesti sillä isänihän on kova Frank-fani.
Samalla tavalla kävi, kun muutin omaan kämppään, ja Ville mietti, mikä paikalle kävisi nimeksi ja ehdotti Monroe Palacea. Idea upposi muhun kuin sormi vanhaan ihmiseen, sillä edellinen asukki oli jättänyt yhteen oveen Marilyn-aiheisen postikortin.
Eiköhän siinä nyt ollut tarpeeksi Villen ja mun välisiä insideja. Eli nyt tonkimaan vanhoja merkintöjä Motownista ja muista… Tai sitten ei. Ajattelin joku päivä liittää blogiin valokuvia mun tauluista ja luovani kunnon nettinäyttelyn, heh. Täytyy kattella, pitäs saada valokuvattua teoksia kunnolla. Mutta sitä odotellessa sheepy time tekisi terää…