Pääsykoehekumaa

huhhuh, tällä viikolla on tullut sykittyä Stadian radio-ja televisioilmaisun pääsykokeissa. Kokeiden ekaan vaiheeseen pääsi kuutisenkymmentä hakijaa, joista hakijat A:sta M:ään, eli noin puolet, olivat alkukarsinnoissa maanantaina ja loput tiistaina. (viime vuonna sama määrä pääsi ekaan vaiheeseen noin kolmesta ja puolestasadasta hakijasta). Olin siis ekassa ryhmässä, ja maanantaina saavuin Hämeentie 161:n TAVI-taloon voittajafiiliksellä ja semmoisella hyvällä "kukaan ei oo mua parempi"-uhoasenteella. Päätin vetää homman  täysillä, enkä aikonut antaa jossitteluille tilaa.

 

Tehtävät olivatkin sopivan samanlaisia, kuin vuosi sitten. Ensin oli tunti aikaa referoida hesarista poimittu kolumni, jonka jälkeen seurasi tehtävänanto ensimmäiseen itsenäiseen tehtävään, jota sai sitten omaan tahtiin valmistella ryhmätehtävän ohessa. Tehtävänä oli tehdä kuuden kuvan käsikirjoitus makasiiniohjelman 30 s. spottia varten. Lähtökohtana oli suunnilleen lause "Toivasen perheessä on opittu nauttimaan ihan uudella tavalla", ja loput sai sitten keksiä itse, myös ohjelma johon insertti tulisi piti ilmoittaa tehtävässä. Ensin löi aikasten tyhjää tehtävän kanssa, kunnes sitten aloin kehitellä tarinaa perheenisästä, joka sopeutuu auto-onnettomuuden jälkeen elämään jalkaproteesin kanssa. Vaikean tehtävästä teki JOPA kuuden kuvan suunnittelu, mutta VAIN 30 sekunnin aikaraja. Kun vihdoin sain piirrokset tehtyä ja spiikit mietittyä aloin kokeilla, että meneekö homma puoleen minsaan. No edes Scatman John ei olisi saanut tekstiä aikarajan puitteissa vedettyä. Niinpä aloin viilata ja viilata…ja viilata…ja viilata…ja tulihan siitä sitten hvetin hyvä. Sitten oli ryhmätehtävän vuoro. Mentiin pikkuporukalla hämärästi valaistuun luokkaan ja alettiin kuunnella jotain koirien haukuntaa ja sukelteluääniä. Tiesin kokemuksesta, mitä oli tulossa tehtävänannossa, ja kun sitten audioclipin jälkeen piti keksiä joku tarina sen pohjalta, oli homma jo pohkeessa. Mitä ihme alieninjahtaamista selitinkään, vedin sen oikein ylisosiaalisesti, selitin sekä ryhmälle että opeille. Sitten kun vielä yksi toinen jätkä vertasi omaa mielikuvaansa mun selitykseen niin tiesin vetäneeni homman kotiin JEAH! Päivän päätteeksi saatiin vielä yksi itsenäinen tehtävä, piti leikellä Kaleva-lehdestä tärkeimmät uutiset seinäjulisteeseen, jossa uutisoitaisiin autiosaarelle jumittuneelle porukalle tärkeimmät tapahtumat.

 

 

Viime vuoden tehtävät olivat aika lailla samat, referaatti oli silloin englanninkielisestä tekstistä ja kakkostehtävässä piti kuvittaa lehtijuttu kolmella kuvalla. Musajuttu oli tuolloin oopperaa, josta ei saanut niin omaperäistä tekstiä kuin tämän vuoden (jäänlohkeamis)pätkästä. Seinälehtijuttu oli täysin sama kuin viime vuonnakin, paitsi että sai käyttää vain yhtä lehteä.Jepjep, palautin maanantain vikan tehtävän kymmenen minsaa ennen takarajaa, ja varttia vaille viisi olinkin juoksemassa bussille. Tuloksia jatkoonpääsystä saikin sitten jännätä seuraavalle illalle asti. Olin Veeralla ihan täpinöissä kun katselin kärsimättömänä kelloa laskien sekunteja soittoajan alkuun. Vihdoin kello alkoi olla n. kymmentä vaille, kun yhtäkkiä puhelin ja siellä onkin sitten joku Stadian irma toivottamassa tervetulleeksi torstain kakkosvaiheeseen. JEAAAAAAAAAAAAAAAAH!!!!

 

Kakkosvaihe alkoi tänään yhdeksältä aamulla. Olin nukkunut n. viisi tuntia yön aikana ja herännyt hermostuksissani jo ennen kuutta. Olo oli kuitenkin keskittynyt ja päättäväinen, kun saavuin jälleen testattavaksi. Päivän mittaan oli kolme tehtävää: itsenäinen vastakuva-tehtävä, jota sai tehdä aamusta puol viiteen asti ryhmätehtävän ja haastattelun ohessa. Piti siis tehdä ns. vastakuva julisteesta, jossa oli kirkkaalla pohjalla kukkia ja neljä piirrettyä irmaa kahleissa. Toteutus sekatekniikka eli kuvakollaasia ja piirrosta huiviin. Ekan tunnin vaan suunnittelin -idea alkoi hahmottua aika nopeasti- ja revin aikakauslehdistä, joita ohjeistettiin ottamaan mukaan vino nippu, sivuja ja kuvia, joita voisin tehtävässä hyötykäyttää. Varttia yli kymmenen alkoi pelkäämäni ryhmätehtävä. Viime vuoden väittelystä jäi sen verran paha maku suuhun, että jännitin tätä tehtävää ehkä eniten. Latasin itseni jopa aggressiiviseen tilaan luokan ulkopuolella ja päätin vetää homman kotiin. Kyseessä ei ollutkaan lopulta täysi väittely, mutta keskustelun pointtihan kuitenkin oli tiedossa. Meni hyvin, en antanut kenenkään puhua päälleni ja sen ajan minkä olin hiljaa otin takaisin puheenvuoroissani. En monopolisoinut keskustelua, mutta tuntui siltä, että olisin ollut yksi enemmän esilläolleista, noh tiedä siitä. Tämän puolituntisen jälkeen palasin kuvatehtävän pariin, kunnes yhdeltä oli haastattelun vuoro. Olin aika hermostunut, mikä ehkä välittyi äänessä, vaikken änkyttänytkään mutta…no, saattaa vaan tuntua siltä. Selitin asiat sujuvasti ja vastasin täsmällisesti. Keskustelu tuntui rullaavan mukavasti hermoilustani huolimatta, oli vaan vaikeaa olla, kun valitsijat olivat toisiaan vastakkaisilla puolilla pöytää, jonka päässä istuin tentattavana. Joutui miettimään ehkä liikaa, miten käyttäytyä ja miten elehtiä…Paras oli kuitenkin se, kun äijä kysyi, että mites kun saat Lidlistä hyvää palkkaa ja täällä joutuisit kituuttamaan pitkää päivää opintotuilla. Totesin, että ei tule ongelmaa, sillä mulla on niin kova motivaatio päästä opiskelemaan Stadiaan. Kun haastis oli ohi, noustiin ylös ja kättelin omatoimisesti naisvalitsijaa, väläytin valloittavaa hymyä ja totesin seireenin neuvon mukaisesti "toivottavasti nähdään syksyllä!" ja käteltyäni myös mieshaastattelijaa poistuin. Hyvinhän se meni, nyt tietysti pyörittelee päässään, että mitä olisi ehkä voinut tehdä toisin.

 

Kaiken kaikkiaan päivä meni siis putkeen, kun taas viime vuonna tiesi heti mokanneensa kaksi tehtävää kolmesta. Positiivinen fiilis jäi siis tällä kertaa. Tulokset selviää vastaa 21.7. että kiva hermoilla sitten siihen asti. Ens viikolla on sitten yliopiston kokeet, tässähän joutuu ramppaamaan hesassa oikein olan takaa.

 

Veerakin muuttaa Tampereelle viikonloppuna, ja lauantaina pitäisi käväistä kaverin lakkiaisissa pätemässä. Maanantaina ostin oveen uuden inspisjulisteen, kuvan Salvador Dalin taulusta Saint- Jacques Le Grand. Nyt myös on koneen vieressä mikkiständi, joka helpottanee mesessä jubailua ja oman soitannan äänitystä. Sain ladattua blogiin media playerin, mutta jos siihen haluaa musaa laittaa ni pitää hankkia joku URL sille pätkälle netistä. Kyseinen sivu ei tykkää toimia kunnolla ni nyt olis hyvät neuvot kalliit. Täytyy kattella, haluisin laittaa omia sample-pohjaisia räpellyksiä jukeboksiin kuunneltavaksi….Mutta nyt onkin kello sen verta klockan että häippäsen täältä koneen äärestä Lostia katsomaan…MORO!