Silmätulehdus taas …tana!

Joo-o, just kun alkoi hommat luistaa töissä ja oli muutenkin tosi hyvä fiilis, niin iski taas silmätulehdus. Ärsyttävää, kun vaikka tiedän etteivät kollegat luule että lusmuilisin tahallani niin tuli tosi syyllinen olo, kun joutuvat nyt metsästämään porukkaa paikkaamaan poissaoloani, ja etenkin vastaavavuorojen säätäminen tulee olemaan vähintäänkin veemäistä. Mutta niin on tämä tulehduskin.

 

Maanantai-aamuna heräsin aamuyöstä siihen että vasemmasta silmästä valuu kyyneliä. Ööga oli ärtynyt, muttei punoittanut hirveästi- tiesin kuitenkin heti, että tulehtunuthan se silmä on. Lähdin silti töihin, mutta ärsytys kasvoi koko ajan. Soittelin koko ajan lääkäriaikaa, jonka sitten sain vasta iltapäivälle. Sain kuitenkin luvan lähteä kotiin kesken päivän. Epäilin, että kyseessä olisi iriitti, sillä tavallinen sidekalvontulehdus kirvelee ja punoittaa todella pahasti, kun taas iriitti eli siis värikalvontulehdus särkee eri tavalla…no joo, vähän vaikea selittää, sillä oireet vaihtelevat paljon…Lääkäri oli kuitenkin sidekalvon kannalla ja antoi parin päivän saikut ja antibioottiropit. Pääsin kotiin ja aloitin lääkityksen, joka vaan PAHENSI oloa, silmät olivat valonarat ku fan ja särkivät, jäkä joikkui ja kaiken kaikkiaan oli miserable olo. Seireeni kehotti sitten varaamaan uuden lääkäriajan, ja kun olo oli seuraavana aamuna yhtä romuinen niin noudatin neuvoa ja menin uudestaan. Tällä kertaa lääkäri olikin sitten iriitin kannalla ja lähetti HYKSin silmäklinikalle tutkimuksiin (iriitin toteamiseen tarvitaan silmälääkärin valtuudet ja laitteisto), jossa isän kanssa odoteltiin vaivaiset viisi tuntia vastaanotolle pääsyä.

 

Vihdoin puoli kymmenen maissa asetin leukani tutkimuslaitteeseen. Silmään tungettiin tippoja ja katseltiin erilaisilla valoilla muutaman millin etäisyydeltä (valonarkanahan tämä oli todella hauskaa hommaa…) ja mitattiin paineita ja sen semmosta. Epäilivät iriitin olevan stressipohjainen, kun oli kovaa menoa töissä ja sitten vielä koulujuttujenkin odottelu…

 

Homma kesti lopulta alle vartin. Sitten taas lääkettä hakemaan ja takaisin keravalle. Olin tosi paskalla fiiliksellä, kun tuntui että olisin pettänyt kaikki ja muutenkin vitutti… Nyt on sitten 30.6 asti sairaslomaa, tippaa pitää laittaa tunnin välein eka viikko ja joka toinen tunti seuraava viikko. Ei saa tehdä mitään fyysisesti rasittavaa, mutta mitäs tässä voisikaan, kun ulkona auringossa joutuu olla toinen silmä kiinni, jollei halua silmän "räjähtävän". Sitten pitää kolmasti päivässä vetää laajentavaa silmätippaa, jottei varsinainen lääke muuta pupillin muotoa. En siis vasemmalla silmällä näe yhtään mitään- ainakaan lähelle-, jos suljen oikean. Että semmosta, ei hirveen hyvä fiilis, vaikka olo parananeekin koko ajan. Rahaakin meni mukavasti näihin sekoiluihin: kolmesta lääkäristä ja kaikista lääkkeistä sai maksaa yhteensä semmoset 120 euroa…Sitten vielä joutuu mennä parin viikon päästä kontrolliin, johon myös saanen euron pari upotettua.

 

Kuuntelin tossa semmosta Stephane Pompougnacin miksaamaa lounge-henkistä kokoelmalevyä nimeltä Costes. Puolikivaa taustamusaa, aika rytmikästä ja tunnelmallista. Mua on alkanut kiinnostaa Dame- nimisen bändin vastikään julkaistu levy. Näin sen Hesassa, kuuntelin ja tykkäilin, mutten raaskinut ostaa. Nyt samainen levy on myös Anttilassa näytillä. Vähän himottais ostaa, mutten vielä ole taipunut houkutukseen. Sain eilen mielenkiintoisen puhelun, vähän jotakin töihin liittyvää…Mutta siitä tarkemmin ensi viikolla BUHAHAHAHAHAHAAA…joo.