Olen pomppinut duunien välillä, Lohjalla siskopuolen tyttären konfirmaatiossa ja vapaa-ajan olen pyrkinyt pyhittämään Seireenin kanssa vietolle. Pitäisi taas olla jo nukkumassa, mutta on sen verran asiaa, että haluan kirjoittaa kaiken muistiin.Torstaina olin taas yön chättiä juontamassa. Jouduin sykähtämään sinne suoraan pitkästä vastuuvuorosta Lidlistä, josta pääsin vasta kymmeneltä.
Miika soitti, ettei tarvitse tulla liian aikaisin, sillä hän voisi laittaa studion kuntoon. Olin kuitenkin julkisten armoilla, joten pakko oli sykähtää 22.55 K-junaan päästäkseen jatkamaan Pasilasta Ilmalaan. Oli siis kiire odottamaan, sillä ehdin hengailla studiolla puolisentoista tuntia tyhjänpanttina Miikan editoidessa joitakin haastatteluja. Oli rankka torstai-illan kv-vuoro, mikä heijastui suoraan yön lähetykseen väsymyksestä johtuvana haukotteluna ja puheen mongerteluna. Ei siis ollut mikään paras lähetys ikinä, mutta kyllähän se ok meni.
Sainpa sitten tekstaria tuottaja-Merviltä, joka kehui suoritusta ja pyysikin sitten saman tien viikonlopuksi töihin tuuraamaan. Suostuin hoitamaan pe-la-yön SeOikea-lähetyksen, jonka takia jouduin sitten palaamaan Maikkarille viideltä iltapäivällä saadakseni koulutuksen senssivideoiden pyörittämiseen ja tekstarien valvontaan. Ehdin nukkumaan ennen koulutusta vain pari tuntia. Koulutuksen takia ilta seireenini kanssa meni aika poskelleen, kun ehdin vain käväisemään hänen luonaan ennen kuin oli pakko mennä valmistautumaan lähetykseen.
SeOikea meni kuitenkin mukavasti ja pienistä töppäilyistä huolimatta oli hauska kikkailla koneiden kanssa ja olla valvomassa tekstareita. Hommia vaihdellessa toisen juontajan kanssa pysyi myös paremmin virkeänä kasaantuvasta univelasta huolimatta. Oli myös hauskaa, kun monet katsojat olivat nähneet edellisyön lähetykseni ja olivat taas katsomassa. Tuli semmoinen olo, että “kohderyhmää” alkaa löytyä…
Tykkäsin myös kun juontokaverini Suvi (joka ei muistanut että olimme viime vuonna samoissa pääsykokeissa Stadiassa, tana) kehui lähetyksessä ääntäni. Oli kuulemma katsonut ekan lähetykseni ja tykästynyt siihen, miten rauhoittavasti puhun. Tulee kuulemma fiilis, että tulee ulos jotakin fiksua, jota haluaa kuunnella lisää. Tuli kiva fiilis, kun kollega kehui ja katsojatkin, on vaan niin outoa kuunnella ja lukea kehuja…
Olin kotona yhdeksältä ja ehdin nukkua taas vain pari tuntia ennen Lidlin työvuoroa. Olin siis aika kuutamolla iltapäivällä, mutta onneksi ei tarvinnut olla vastaavana. Marian luona vietetyn yön jälkeen pyöräilin pikavauhtia kotiin vaihtamaan puvun päälle ja syömään aamiaista ennen kuin isä ja äiti tulisivat hakemaan Lohja-reissulle. Olin koko päivän rättiväsynyt, ja kun kolme vuorokautta oli mennyt nukkuen tunti siellä tunti täällä niin ärsyynnyin välillä todella nopeasti.
Kirkossa huvitti, kun osan mennessä ehtoolliselle alttarille, me menimme jonotuksen välttääksemme kirkkosalin keskellä seisoskelevien pappien takeaway-ehtoolliselle: pappi dippasi öylätin viiniin ja syötti sen suoraan suuhun. Kätsyä ja aikaa säästävää, mutta mälsää kun eihän sitä viiniä maistanut yhtään (tykkään tosi paljon sen mausta). Loppupäivä hengailtiin Korpisten uudessa talossa ja heitettiin juttua, oli hauskaa jutella ja sivukorvalla tankata kahvia ja lihapasteijoita. Harmitti vähän, kun kummipoikani Ville ei uskaltanut tulla juttelemaan, pari sanaa ehkä vaihdettiin loppuillasta…
Illalla olin kovasti menossa nukkumaan puoli yhdentoista maissa, mutta Villen saadessa erään Aatu-leffaan liittyvään tekstarini kulkeuduttiin netin kautta aivomyrskyilemään leffan uudesta versiosta, jota ollaan tässä kesän mittaan ideoitu (ks. merkintä 14.5) juonen etääntyessä alkuperäisestä versiosta kunnianhimoisempaan ja aina vaan hauskempaan suuntaan.
Piti kopioida keskustelu koneelle, mutta unohdin sen lopulta. Kuitenkin voisin hieman valottaa tähänastista leffaideaa, en kuitenkaan läheskään kokonaan. Abivuotta vetävä Aatu saa viestin poliisipäälliköltä, jossa pyydetään asemalle. Ilmenee, että pyörävaras vuosien takaa on palannut.
Aatu pääsee jäljille tajuttuaan varkaan kuvion mietittyään varkausosoitteita. Ekat kolme on i-rappuja eri puolilla Keravaa (silloin yläasteella kuvattu varkaushan filmattiin i-rapun edessä), seuraavat kaksi on b-rappuja ja sitten a-rappu. Aatuhan sitten tajuaa että varkaan tarkoituksena on muodostaa rappujen mukaan lause lll b bac (I’ll Be Back!). Katsellessaan sattumalta karttaa Aatu tajuaa paikkojen muodostavan kartalle jättimäisen K-kirjaimen (lauseen vikan kirjaimen). On siis kiire yhyttää varas!
En raota juonta enempää, mutta loppuhuipennuksessa on luvassa Star Wars-henkistä kikkailua ja kaikenlaista dramaattista koukkua ja aika mageita yllätyksiä JEAH! Lisäksi mukaan pistetään musaa, Kerava-maisemaa ja flashbackejä vanhasta Aatu-leffasta. Tavoitteena olisi saada leffa valmiiksi “joulumarkkinoille”. Toivottavasti leffanteko onnistuu, sillä meillä on Villen kanssa niin paljon ideoita ja intoa päästä leffaa tekemään.
Pistin tänään asuntoasiaa eteenpäin, hain kämppää VVO:lta ja tilasin isännöitsijältä talonkirjaa muita hakemuksia varten. Pakko ottaa homma heti pohkeisiin paperisodan suhteen, eikä odotella parin viikon päästä alkavaa lomaa. Vielä pitää tukiasiat saada kuntoon, ilmoittaa itsensä kouluun ja neuvotella työasiat kohdalleen. Kyllähän tää paperisota stressaa, olis pakko saada etenkin asuntoasiat mallilleen ennen koulun alkua, sillä tähän kämppään ei ole millään varaa mikäli haluan elääkin…
Mutta nyt on pakko kyllä lopetella ja mennä nukkumaan, aamulla on taas töitä 7-12. Ei siis muuta ku MORO!
歡迎你來我傢做客
welcome my home