Sanoitusapua uuteen biisiin?

Olen viime aikoina joutunut valitettavasti laiminlyömään blogiani työ- ym. kiireiden vuoksi, joten nyt yrittänen korvata seikkaa kirjoittamalla jo toista päivää peräkkäin, joskin melko lyhyesti tällä kertaa. Olen nimittäin lähiviikkoina työstänyt pianolla uutta biisiä, jota olen suht poikkeuksellisesti sanoittanut samalla kun sävellän. Aika lailla on melodia hahmollaan, eka säkeistö ja kertsi on jo hallussa sanoituksineen ja loppuhekumoihin on monta ideaa, joista pitää sitten valita ne parhaat ja omaperäisimmät kikat, jotten ala toistamaan jotain jo säveltämääni kappaletta. Olen nyt kuitenkin jämähtänyt pahasti tokan säkeistöön, pitäisi keksiä sanat, joilla jatkaa kertosäkeeseen tyylikkäästi. Niinpä teen nyt täysin tottumuksiani vastaan ja julkaisen biisin lyriikat, vaikkei valmista olekaan (yleensä esitän muille vain valmista materiaalia…jos sitäkään…). On toki vaikeaa keksiä sanoituksia kuulematta biisin melodiaa, mutta mikäli jollekulle tulee vaikka aiheeseen vähänkin liittyvää juttua niin ei muuta kun bring it on, hyödynnän hyviä ideoita mielelläni mutten takaa mitään. Anyway, kyseessä on yllättäen raamatullinen balladi, jonka aiheena on Aatamin ja Eevan karkoitus Paratiisista käärmeen näkökulmasta kuvattuna. Ja tässä siis tähänastinen lyyrinen anti (biisi on vielä nimetön raakile, mutta Into Wilderness on käynyt muutaman kerran mielessä huolimatta siitä, miten ilmiselvä valinta se olisi…)

 

From where I stood it seemed so clear all they held dear came to an end

’cause of my promise, ’cause of my gift two these two so Heavensent

    and I slithered into their lives offerinf sin dressed in disguise

    and they stupidly took advice from a snake in their paradise

 

And so they’ll leave

   

 

And so they ate they took the bait as behind them they closed the gate

Forever banned from this place of salvation, Heavenly grace—

 

Ja siinäpä siis se. Eihän tuosta oikein mitään kuvaa biisin rakenteesta saa, mutta saa kommentoida ja pistää pientäkin lyyristä ideaa tännepäin jos vain keksii. Mutta nyt poistun taas, taidanpa keittää vähän spagettia iltapalaksi. MORO!