Joojoo, Tähtien Sotaa taas vedettiin… Mutta hei, täällä taas minä Kerkko. Enpä olekaan pitkään aikaan, varmaankaan kolmeen viikkoon ehtinyt istahtaa blogin äärelle. Harvoille lukijoilleni sanon zori, mutku tässä kirjoittaessa menee aina tunti tai kaksi jos haluaa edes yrittää kuulostaa järkevältä.
Kaikenlaista äksöniä tässä on taas ollut, ja kuten tuo intro kertoikin, on ollut omantunnontuskia siitä, ettei ole ehtinyt kirjoittamaan. Tavallaan harmi, että suhtautuu tähän blogin päivittämiseen joskus velvollisuudenomaisesti, vaikka tämä hauskaa hommaa onkin. Kai sitä vaan toivoo, että ehtisi useammin bloggailemaan… No mutta, nyt korjataan “laiminlyönnit” viime viikkojen osalta!
Love Boat
Soikea-risteily meni mukavasti Rosellalla seilatessa. Oltiin Peuran *phuur* kanssa vetämässä karaokea. Huomasi, miten tärkeää laulamaan pääsy joillekin on: aloituksen viivästyessä teknisen opetuksen puutteessa sain puolisen tuntia kuunnella yleisön pottuilua, ja kun eräs Mauri ei ehtinyt laulaa ennen show’n päätöstä, kirjoitti hän meille uhkausviestin ja v****ili muutenkin koko illan.
Lisäksi laitteisto oli ihan rämää tavaraa, eli ei nyt ihan hauskinta hommaa ollut. Tai no, olihan se semmota rentoa meininkiä muuten, kunhan ei itse ottanut niin vakavasti kaikkea. Työaikaakin oli vain se kolmisen tuntia, johon sisältyi safkis, niin eipä paljoakaan tarvinnut stressata.
Kahdeltatoista pantiin pillit pussiin, ja aloitettiin juhlinta – joka oli oikeastaan vain siirtymistä paikasta toiseen ja työkavereiden kesken läpänheittoa. Oli hyvä keikka juuri siinä mielessä, että tunnuin pääseväni paremmin osaksi työporukkaa. Sunnuntaina heräsin noin kahden tunnin yöunien jälkeen, menin aamiaiselle, kävin tax freessä ja säälin krapulaisia työkavereita.
Hauskin läppä risteilyllä taisi olla, kun yksi karaokeen osallistuneista laulajista kehui Petran ja mun toimintaa ja tarjosi loppuillasta drinkit sen kunniaksi.
Töissä on muutenkin mennyt ihan mukavasti. Viime lähetys ei sinänsä ollut parhaasta päästä, mutta sitä edellisellä kerralla häkellyin, kun koko ajan tuli uutta kehuviestiä katsojilta. Ihme juttu, mutta hieno JEAH!
Lisää bileitä
Samana viikonloppuna kuin risteily (la-su) oli seireenin kaveri Ruotsista käymässä. Riikka osallistui tietysti myös Suskin tupareihin perjantaina, ja porukoiden suunnatessa Helsingin Kungliga Klubbeniin lähdin tavallaan bodyguardina Riikan seuraksi, kun Maria ei jaksanut mukaan lähteä. Hauskaahan siellä isolla porukalla bailatessa oli, ei siinä mitään.
Riikka on hauska tyyppi, joka oli ilo tavata varsinkin, kun Maria oli niin paljon hänestä etukäteen puhunut. Viimeisellä junalla tultiin takaisin, mutta nukkumaan päästiin kunnolla vasta viiden jälkeen, kun saimme majoittaa muutaman ylimääräisenkin tuparivieraan hotellimme lattialle. Riikka osallistui myöhemmin viikolla myös synttärijuhliini seireenin luona. Kolmistaan vedettiin siinä kakkua ja muuta…
Ja siitä päästäänkin mun synttäri-iloitteluihini: 2.11 vanhenin tosiaan vuodella. Jos lahjasaldolla lähdetään liikenteeseen niin tässä tulee: seireeniltä toppatakki ja kortti juhlaillallisen päätteeksi, perheeltä kakkukahvia, vaatteita ja taulupohjia, bitcheiltä (Kati ja Veera) hoitoshampoo ja kungfu-leffa The 36th Chamber Of Shaolin, koulukavereilta kortti, jossa kaikkien nimet, ja työkaveri Suvilta Geisha-suklaata.
Itse ostin “Ittelle”-tyylisesti liput 50 Centin keikalle, mutta ennen aasinsillan ylittämistä mainitsen vielä yhden jutun. Viimeisemmän merkinnän jälkeen on tuntunut, että kaikilla olisi samaan aikaan synttärit: Lauri aka “Hannu”, entinen työkaveri Saara, Ville, äiti, koulukaveri Maria, Suski… ja oli Kipallakin tuossa lokakuun lopussa juhlapäivää. Siihen vielä isänpäivä ja Marian ja mun 11-kuukautispäivä, niin kyllä on ollut yhtä juhlaa lähiviikot.
Go Shorty!
50 Centin keikka 4.11 Hartwall Areenalla Pasilassa oli tiukka. G-Unit!
Varttia yli kahdeksan suunnilleen aloiteltiin keikkaa lukuisten koti- ja ulkomaisten lämppäreiden voimin: oli tanssiesitystä, suomalainen beatbox-ryhmä Verbal Development, vanha MoonTV-legenda Kehäkettu kavereineen räpäyttämässä, Kwanin Tidjan lauloi Maamme-laulun ja niin edespäin, kunnes puoli kymmeneltä päähenkilö aloitti. Varsinainen setti kesti vain tunnin, mutta toisaalta “Fitty” veti kaikki hitit, jotka halusikin kuulla.
Ei kyllä pystynyt istumaan hetkeäkään, kun oli niin hyvä jytä päällä. Bitch-läppää tuli täyslaidallinen, joten meno oli ylimmillään, heh. Mitään ei jäänyt siis kaipaamaan, varsinkin kun seireenin ja mun paikat oli niin lähellä lavaa. G-Unit!!!
Jos vielä tuosta Puolen Euron keikasta, tai oikeastaan samasta päivästä. Mentiin nimittäin synttärisankari Villen kanssa aiemmin iltapäivällä Messukeskukseen Digiexpoille jo kolmivuotisen perinteen mukaan. Siellä toljotettiin uutta teknologiaa ja pelejä ja tietysti heitettiin oma läpyskää samalla. En tainnut voittaa arvonnoissa, kun mitään ei ole digijärkkäristä ja Xboxista kuulunut…
Vedettiin luokan kanssa Kettupäivät-leffafestareita, joilla esitettiin lyhäreitä, dokumentteja ja musavideoita. Olin parina Jasun kanssa juontamassa keskiviikko- ja perjantaiaamuisia näytöksiä. Näiden lopuksi haastateltiin paikalle saapuneita ohjaajia elokuvateatterin lavalla, jolloin myös (aamuisin harvalukuisella) yleisölläkin oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tekijöille.
Rentoa menoa, vaikkakin hieman huonosti organisoitua välillä. Vedettiin kuitenkin hyvällä asenteella, eikä kovia paineita tarvinnut työstä ottaa. Koulujutuista vielä, että Urbaani rantatie -projektimme alkaa olla loppusuoralla. Sanni ja Jenni ovat säätäneet nettisivuja ja aika makeelta näyttää. Vielä pitää Hannan kanssa kirjoittaa kuviin Arabianrannan historiikkiä ja toimittaa teksti ja musavalintamme näille verkkoviestijöille.
Viimeiset bileet poikamiesboksissa?
Nuo kouluhommat tullee tehtyä tuossa tulevina viikkoina, kun meillä on varta vasten lukkariin varattu aikaa projektien viimeistelyyn. Aikataulu on siis suht vapaa, mikä auttaa muuttokiireiden suhteen. Tässä onkin tullut jo vietyä vähitellen tavaraa uuteen osoitteeseen, mutta tietysti vielä on paljon jäljellä. Tukiasiat on hoidossa, vielä pitää parit paperisodat voittaa ja se on siinä. Viime tiistaina kävi joku nuoripari vuokraemännän johdatuksella katsastamassa kämppää.
Villen kanssa yhteysteltiin tuossa eilen, kun lähetin mesessä yhden uuden biisini kuunneltavaksi. Tykkäsi tosi paljon menosta, mitä en ihmettele – en omakehuisesti – vaan sen takia, että siinä on aika paljon samaa kuin bloginkin taustalla soivassa Automatic-biisissä, josta WP tykkäsi eri paljon.
Tässä on lähiaikoina tosiaan tullut pitkästä aikaa viihdyttyä musanteko-ohjelman parissa sen, mitä on ehtinyt. Villen mukaan Aatu on hyvässä vaiheessa, muttei voinut tietenkään luvata, että olisi jouluksi valmista leffaa tarjolla. Eipä tässä kiirettä, olen samaa mieltä Villen kanssa siitä, ettei keskeneräisenä, hiomattomana leffaa julkaista.
Olin tuossa joku viikko sitten pitkästä aikaa myös Kotoon eli Mikkoon yhteydessä, kun utelin, josko hän olisi joskus tulossa uudesta kotikaupungistaan Oulusta tänne ihmisten ilmoille.
No niin, eiköhän se ollut siinä. No ei ollut STANA! (Aatu-läppää) Mutta kuitenkin voisin alkaa vihdoin lopettelemaan. Yritän tässä tulevalla viikolla ehtiä paremmin kirjailemaan, joten ainakaan näillä näkymin ei tarvitse odottaa kolmea viikkoa uutta blogimerkintää. Sitä odotellessa sanon kuitenkin: MORO!!! Ai niin, tarkastakaa uusi lista. Uusmoro!
Toim. huom: Päivitetty 20.11.2011. Lisätty uusi pääkuva ja väliotsikot, muokattu kirjoitusasua kohdin.
1 comment