Jeah, enää puolitoista viikkoa siihen, että Komo pukeutuu pukiksi ja Lumiukko-piirretty valloittaa. Eli jouluahan tässä odotellaan JEAH! Nyt on koulukin loppu, joten voi vetää lepiä aina kahdeksanteen päivään tammikuuta asti. Töitä on kyllä luvassa useampaankin otteeseen, mutta sehän ei menoa haittaa. Otin tulevalle sunnuntaiyöllekin töitä kerran kerrankin ehtii koulukiireiltä apuun. Uusivuosi menee kahden yön chat-gineksessä, mutta tärkeämpää on saada vapaa joulu.
Ne urbaanit yhteistyöprojektit katsastettiin eilen, ja positiivista palautetta tuli opettajilta vaikka livekuvaa ei mukana ollutkaan. Jees, oli vaan nihkeetä kun Sanni ja Hanna olivat poissa, niin jouduin esittelemään työtä Jennin, joka ei tuntunut auttavan projektintoteutuksessa lainkaan. No joo, ei jaksa haukkuu, hyvä tuli ja se riittää. Juuson ja Jasun rakkaustarinaan lahjoittamani sävellys I’m In Love toimi mukavasti, tosin sain siitä kotikoneella hetkessä paremman kuuloisen…mutta mukavasti istui poikien projektiin, mistä he minua vuolaasti kiittelivätkin. Sain myös hyviä tuloksia tentistä ja parista esseestä: 4, 4, 4½. En kylläkään muista, mikä tuli mistäkin. Turhaan muistutan, että asteikko koulussa on siis 1-5.
No niin, se pätemisistä. Sain vihdoin digijärjestelmäkameran, ja akun ladattuani ja muistikortin hankittuani pääsin kokeilemaan konetta! Voimasana se on tiukka kone, tulee upeannäköisiä kuvia. Nyt pitää alkaa tosissaan harjoitella kuvaamista ja opetella kaikki koneen hienoudet. Upea kamera JEAH! Jos jotain mediaan liittyvää vielä mainitsisin, niin mikseri.netissä kehuttiin mun musamiksaajan taitoja.
Villen kanssa yhteystely paljasti, että äijä valuu pääkaupunkiseudulle tuossa alkuviikosta. Siistiä! Ikävämpi uutinen on se, ettei Aatu Returns valmistukaan jouluksi. Nooh, ei paniikkia, pitää antaa jätkän tehdä omalla tahdilla ja omalla tyylillä, kyl tulee hyvä! En tiedä muista, esim. Atesta ja Tomista, tai siis siitä milloin tulevat Keravalle jos ollenkaan. Olis vaan mukava nähdä pitkästä aikaa porukalla…Ismonkin näin pitkästä aikaa, juteltiin niitänäitä.
Joululahjahankinnat alkaa olla jo hoidettu, paketointi on tosin vielä vaiheessa. Tänä vuonna keksin lahjat melko kivuttomasti, ja aika paljon tuli tehtyä itse. Eka lahja tuli hankittua harvinaiseen myöhään, toimerruin siihen vasta syyskuussa…Pikkuhiljaa alkaa jouluhuumakin nousta. Mulle tulee aina semmonen fiilis, että "olispa jo joulu" kun ainakin omasta mielestä keksii niin nokkelan lahjan, että haluaisi olla jo sitä antamassa. Ja kun tosiaan ekat lahjat ostaa jo kesällä niin onhan tätä taas odoteltu. Lahjojen ostaminen ei kyllä sinänsä ole koskaan ollut mulle mikään erityinen stressaamisen aihe, vaikka ideapulaa onkin toisinaan (tai oikeastaan aina tiettyjen ihmisten kanssa) ollut. Ehkä sitä sitten osaa aina luottaa siihen, että löytyy aina "ne hyvät lahjat".
Kyllä joulu on kivaa aikaa. Lunta sais kyllä tulla tai ees pikkupakkanen, niin olis miehekästä syödä itsensä kinkkuähkyyn ja katsoa Lumiukkoa, vetää aamuriisipuurot ja irvailla Suvin kuusenkoristelutyylille (heh), antaa lahjoja ja hengailla. Viime vuoden joulu oli ehkä parhaita ikinä: pukki palkitsi kaikkien meidän kiltteyden avokätisesti, mä söin niin paljon jouluruokaa, että oksensin…ja etenkin muistan sen, miten koko ajattelin miettiä vastikään tapaamaani seireeniä…Jossain vaiheessa soittelin Marialle, mitä varten tietysti piti mennä yksin pihalle puhumaan rauhassa…huhhuh, tulee ihan hempeä fiilis, kun muistelee…
On ollut kyllä hullu vuosi, sekä yhdessä että erikseen. Enpä nyt harvoja lukijoitani turhaan muistuttele suhteemme vaiheista, vaikka vuosipäivä läheneekin…Joten nyt pistän pillit pussiin eli lopettelen tätä osuutta. Kattellaan taas, eiks je? Se on moro, sano Kerkko ku blogin lopetti. Jouluyö, juhlayö….