“After years of anticipation the legend of our young hero Aatu continues. Mixing intense action, epic drama and weird inside jokes, it’s time for AATU RETURNS…And this time Aatu is back tougher than ever before!”
Ja totta tosiaan, pari viikkoa sitten Ville saapui Keravalle mukanaan pitkään odotettu action-trilleri Aatu Returns! Vesi kielellähän sitä julkaisua tuli odotettua, mutta tiesin, että Villen editointia kannattaa odottaa. Olin jo muovannut törkeät ennakko-odotukset valmiin tuotteen suhteen, mutta Ville otti ja ylitti ne tuhatkertaisesti. KYLLÄ! Perusrungon tietysti tiesin juujuu, mutta Villen taiteilemia efektejä en olisi ikinä osannut odottaa.
Leffanteko aloitettiin jo vuonna ’98 syksyllä eli kun oltiin Villen kanssa ysillä. Projekti jäi kesken, kunnes päälle vuosi takaperin alettiin kehitellään jonkinlaista uuden leffan ja jatko-osan hybridiä. Viime kesänä sitten käsikirjoitus lyötiin lukkoon ja heinäkuussa alkoivat kuvaukset. Pari täydennysjuttua vielä syssymmällä, ja homma alkoi siirtyä Villen editoiviin käsiin. Yhteistyö oli saumatonta, ja ideamme ruokkivat toisiaan. 29-minuuttinen toimintapläjäys sisältää myös flashbackejä vanhoista videoistamme, jotka saatiin ujutettua mukaan oivallisen loogisesti jännittävään, monitasoiseen juoneen.
Yritän tässä nyt hehkuttaa hillitysti, jotten paljastaisi (tai ehkä tylsistyttäisi) liikaa. Olen vaan niin innoissani leffasta. Lisäänpä kuitenkin tuonne uuden screenshot-kansion, josta voitte vähän katsella meininkejä. Mieleni tekisi pistää kuvia Aatun ja pahis Darth Ercin lopputaistelusta, mutta haluan vielä jemmata sitä, sillä koko polkupyöränpumpuilla miekkailu muuttui Villen editissä hemmetin komeaksi tehosterymistelyksi. Ja pari muutakin mehukasta juttua pitää vielä pitää salassa…Ville käytti koko leffaan vähän harvinaisempaa musaa, tai siis tuttuja klassisen musiikin ystäville – oli Sibeliusta, Holstia (JEAH!) – ja paljon muutakin. Oli hyvä idea, sillä juonen toisinaan imitoidessa Star Warseja ja Terminatoreja musiikki todella erottaa Aatun omaksi elokuvakseen. Ja paska huumori tietysti kanssa. AATU RETURNS!!!
Työt ovat alkaneet Maikkarin uumenissa, ja perusmeininki on kivaa, mutta usein ahdistaa, kun laitteet eivät koskaan tunnu toimivan, ja aina pitää säätää. Päätä alkaa jomottaa, kun yritän muistaa kaikkia ohjelmistoja ja kytkentöjä ja kuvalähteitä ja ties mitä koskevia säädöksiä, sillä kolmen viikon aikana olen opetellut ohjaamaan lähes kymmentä eri ohjelmaa…Kiirettä on pitänyt, mutta toisaalta on hyvä, että on duunia päivisin. Tykkään kyllä ohjaamisesta, nyt kun ohjelman pyörittäminen on mukavaa hommaa. Sen huomasin ke-to-yönä (josta itseriittoisesti lisään kuvan Kaikenlaiseen kuvitukseen), että oli myös hauska olla pitkästä aikaa juontamassa SeOikeaa…tai ylipäänsä juontamassa. Seuraavan kerran lienen ruudussa juhannuksen jälkeisen ma-ti-yön, ja voi olla, että eräs metsänhoitajaopiskelija liittyy seuraani…saa nähdä.
Sitä ennen on tosiaan juhannus (ja Aatun nimipäivä…ja ai niin, myös kolmannen nimeni juhlapäivä), joka tulee vietettyä Vasaman perheen mökillä. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tulee vietettyä kunnon mökkijuhannus…ja eipä ole muutenkaan tullut jussia erityisemmin juhlistettua.
Sitten kulttuuriasiaa. Sain kirjan Keeping Secrets luettua, ja seuraava “projekti” on Ilkka Remeksen Karjalan lunnaat, toivottavasti soveltuu junalukemiksi isosta koosta huolimatta. Ostin kirjan jo 4-5 vuotta sitten, kun sain perheystävältä ylppärilahjaksi lahjakortin WSOY:n kirjakauppaan. Tartuin kirjaan jo joskus, mutta vastikään yhden Remeksen lukeneena miehen juonikaavat olivat sen verran tutussa muistissa, etten osannut nauttia Lunnaista. Nyt Remeksen trillerien lukemisesta on jo tarpeeksi aikaa voidakseni syventyä tähän teokseen.
Rosenheimin teos oli näin jälkikäteen hyvä, vaikka etenkin alussa huomasin tylsisteleväni kirjaa läpi. Vähitellen tunnelma alkoi muuttua, ja pidin jotenkin hienovaraisesta rakentelusta – joskin minua hieman harmittaa se, ettei päähenkilön perusongelma välittynyt niin rankasti tälle lukijalle, vaikka se hiersikin miehen koko maailmankuvaa…Huomasin kehittyneeni lukijana jonkin verran, ainakin siinä mielessä, että luin hyvällä tahdilla ja keskittyneemmin kuin joskus on tullut tehtyä. Mutta vielä riikäppinä: tykkäsin!
Vielä musa-asiaa, nimittäin olen jo alkanut miettiä tämän vuoden Kerkon kesäbiisin valintaa. Tämä huima, jokavuotinen perinnekilpailu järjestetään jo toista kertaa, ja palkintogaala järjestetään joskus loppukesästä. Viime vuonnahan voittajaksi selvisi – selättäen Tom Jonesin&Chicanen ja Eminemin&Nate Doggin duetot- Justin Timberlaken SexyBack, ja “vuoden retro-palkinnon” pokkasi Bobny Darinin kepeä Beyond The Sea. Mutta tässä jo muutamia ehdokkaita Kerkon kesäbiisiksi vuodelle 2007:
Rihanna feat. Jay-Z: Umbrella
Linkin Park:
No More SorrowElvis Presley:
Almost Always TrueGeorg Ots:
Muuttuvat laulutNo joo, eiköhän noilla päästä alkuun ainakin. Riippuu paljon tulevasta kesästä löytyykö lisää kesäbiisikandidaatteja…Jännä nähdä, miten käy. Ja voi olla, että keksin jotain lisäkategorioita tähän make-believe-gaalaani.
Halusin jättää vielä tärkeimmän viimeiseksi: ylihuomenna 18.6.2007 tulee Marian kanssa puolitoista vuotta täyteen JEAH!!!!! I don’t mind if I do…I love ya, seireeni, mp, eskimo, baby!
Näihin kuviin näihin tunnelmiin – se on moro!